Kaunista!

Sain ihanan tunnustuksen Lindalta. Kiitos kaunis!

Sitä on tosi vaikea arvioida, miltä omat tekstit kuulostavat lukijan korvaan, mutta nyt kun mietin, olen ollut yllättävän hyvällä tuulella viime kuun. Tietysti välillä ketuttaa ja iltaisin on ollut ärtymystä, mutta jotenkin yleisolotila on kyllä pysynyt positiivisena. Varmasti näillä hyvillä tuloksilla (ja paremmalla ruokavaliolla!) on ollut oma osansa. :)

Tähän tunnustukseen liittyy haaste kertoa itsestään seitsemän yksityiskohtaa. Muutama postaus sitten vuodatinkin jo 26 asiaa, joten eikun jatkamaan listaa:

1. Uskottelen itselleni, että puhun edelleen sujuvaa ranskaa, vaikka kieli on varmasti kangistunut käyttämättömyyttään.
2. Nostelen sujuvasti jalkoja himassa roinakasojen yli ja välttelen siivousta. Juontaa juurensa lapsuudestani, jolloin minulla oli huoneessani kolme polkua roinan keskellä: ovelta sängylle, sängyltä vaatekaapille ja vaatekaapilta työpöydälle. :D
3. Toinen nimeni on Huomiokyky, eli ei ;). Saatan kulkea vuoden verran samaa reittiä ja yhtäkkiä huomata jonkin itselleni täysin uuden asian, esim. vuoden verran samalla paikalla olleen liikkeen, talon julkisivun koristelut tms. Mieheni saa tästä kyvystäni jatkuvasti ilonaiheita itselleen.
4. Rakastan kauniita asioita: astioita, kortteja, huonekaluja, vaatteita, sisustusroinaa,...
5. Kutian jo noin metrin päästä, eli pelkkä aie kutittaa minua saa minut kiemurtelemaan.
6. Olen pahasti koukussa netissä roikkumiseen.
7. Kaiken muun tekemiseni lomassa katson järkyttävän paljon teeveetä, ja olen yleensä täysin kartalla kaikista uusista ohjelmista ja juonenkäänteistä. Poisluettuna tämän vuoden BB, jota en yksinkertaisesti pysty enää katsomaan, salkkarit, kaunarit ja mitänäitänyton. Tänä vuonna olen hieman onnistunut vähentämään töllötystä ja lisäämään liikkumista. Hyvä minä!

Koska hyvää on kiva laittaa eteenpäin, haluan lahjoittaa tämän lätkän eteenpäin kolmelle ihanaiselle, joiden elämänmakuiset blogit saivat itsenikin alunperin innostumaan kirjoittamisesta: Pinkki Pingu, Minttukrokantti ja Harriet. Olette ihkuja!

Mitäs muuta? Lähden huomenaamulla reissuun, jossa vierähtääkin reilu viikko. Voi olla, etten kauheasti pääse sinä aikana kirjoittamaan, mutta katsotaan. Lupaan ottaa kuvia itsestäni ihanissa mekoissani, jos ne ovat yhtä imartelevia kuin haluaisin. ;) Niin, ja taidan tänään räpsiä myös vertailukuvia kropastani, jos pakkailuiltani ehdin.

Rentoa viikonloppua!

Seiskalla alkaa!

Pikapostaus. Paino alle 80! Ja niin että rysähti, ei edes millään sadalla grammalla! Kylläpä tuntuu mukavalta. :)

Lontoo ja muuta

Olipas viikonloppu! Lontoo oli IHANA! Olen käynyt siellä kolmesti aiemmin, mutta ensimmäisellä kerralla olin noin 12-vuotias ja kaksi edellistä ovat olleet työmatkoja, joten turisteilumielessä minulla ei ollut kovinkaan paljon ennakkokäsityksiä. Ja mitä sainkaan kokea: herttaisia pikkukatuja, houkuttelevia ravintola- ja ostoskatuja, taidokasta teatteria, maailmankuuluja nähtävyyksiä, autiota business-keskustaa. Siis lähes kaikkea laidasta laitaan - yksi kokonainen ja yksi puolikas päivä oli aivan liian lyhyt aika tähän paikkaan tutustumiseen, joten paluuta odotellessa!

Ruokailumielessä reissu oli kohtalainen. Hotelliaamiainen lauantaina oli mallia "continental", eli brittien kolesteroliherkkuja ei ollut saatavilla (ravintolan keittiö oli rempassa). Leivän sai valita vaaleasta tai vaaleammasta, eikä tuoreita kasviksia näkynyt mailla eikä halmeilla. Hedelmäsalaattia sentään oli, ja maustamatonta jugurttia täysjyvämurojen kanssa. Suklaapullan ja croissantin jätin kaappiin, herkuttelin hilloleivällä ;). Lounaaksi söin ookootasoisen kinkkusalaatin, ja ennen teatteria jaoimme kanapekonipaninin. Se oli hyvin kaukana makuelämyksestä, mutta täytti tehtävänsä, eli piti pahimman kiukun poissa esityksen ajan. Illalla saimme palkintomme koko päivän puurtamisesta (mm. noin 300 porrasta - ylöspäin!): täydellisen herkullinen made-to-order juustohampurilainen. Nam! Sunnuntaiaamun aloitimme hotellin viereisestä kahvilasta, ja tällä kertaa valitsin jugurttimyslin kaveriksi rasvaa tihkuvan croissantin. Myyjä yritti tarjota rinnalle vielä extravoita, mutta osasin vastustaa tätä kiusausta... Seuraavan kerran sainkin murua rinnan alle vasta lentokoneessa, koska erinäisistä syistä johtuen matkani kentälle oli hieman kiireinen eikä lorvimisaikaa jäänyt yhtään ;).

No, tämän ei ollut tarkoitus olla mikään ruokienlistausblogi, joten eiköhän jätetä aihe tähän. Pointtini lähinnä oli, että ihan metsään ei menty, mutta paremminkin olisi voinut syödä ;).

Eilinen tanssitunti oli taas ihana, ja ihan harmittaa, että seuraavat kolme kertaa jäävät väliin kaverin juhlien ja oman loman takia. Tänään vuorossa on lämmintä liikuntaa ja litroittaista hikoilua hot balancessa. Pääsen taas vaa'alle (tai siis mitä pääsemistä siinä on?) ja illalla pitää ottaa viikottaiset mittatulokset. Onhan siinä taas ohjelmaa.

Olen 26

Tuli eteen niin hauska haaste, että vastaanpa siihen. Kiitokset vain Pinkille Pingulle (ja myöhästyneet synttärionnittelut)!

OLEN 26, vielä 13 päivää, avoliitossa, suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon, valmistunut vuonna 2009, työharjoittelussa, seurustellut mieheni kanssa yli 7 vuotta, harrastanut tanssia kolmevuotiaasta tähän päivään, ollut karkkilakossa jo niin kauan etten muista milloin aloitin (joskus heinäkuussa?), muuttanut ruokailutapojani terveellisempään suuntaan, asuntovelaton, lähdössä Lontooseen viikonlopuksi, lähdössä Jenkkeihin viikon päästä, ollut eilen hierojalla salitreenin sijaan, salaa kade sormustetuille kavereilleni, maailman ihanimman pikkupojan kummitäti, itkuherkkä, täysillä tunteilla mukana, onnellinen, peloissani, unohtanut saksan kielen, koukussa telkkariin, tumpelo nokialaisten kanssa käytettyäni kaksi vuotta iPhonea, kirjoittanut tätä blogia kuukauden, vihreäsilmäinen, blondi ja rakastunut.

Huh, aikamoista. :)

Pöh

Kävin eilen salin vaa'alla, eikä tulos ollut ihan se, mitä odotin. Vähemmän kuitenkin kuin edellisellä kerralla, mutta koska siitä on jo aikaa kaksi viikkoa, olisin odottanut hieman runsaampaa kuin 100 gramman pudotusta... Eikä vielä saatu ensimmäistä tavoitettakaan täyteen, eli kahdeksaakymppiä ei puhkaistu. Syytän osittain olosuhteita (mikä mahtava tekosyy!), koska tämähän ei siis missään nimessä ole vakioitu aamupaino, vaan satunnainen satunnaiseen aikaan päivästä salin (epäluotettavalla ;) vaa'alla saatu mittatulos. Niih!

Pienissä masiksissa tartuin illalla kotona mittanauhaan toivoen, että se sentään olisi suopeammalla tuulella, olenhan ollut huomaavinani löystymistä vaatteissa. Odotuksiani ei täysin tyrmätty, mutta kovin helliä ei tälläkään suunnalla oltu. Pitänee vain jaksaa pusertaa eteenpäin kuten se kuuluisa mummo lumessa, vaikka kapulaa heitetään rattaisiin jatkuvalla syötöllä. Tulipas kivasti yhdistettyä noita sanontoja... :) Tässäpä mittatulokset verrattuna alkutilanteeseen (16.8., vyötärö 25.8.):

• hauis V: -0,5 cm
• hauis O: -1,0 cm
• reisi V: -2,5 cm
• reisi O: -1,5 cm
• pohje V: -2,0 cm
• pohje O: -1,5 cm
• rinnan alta: -2,0 cm
• vyötärö: -1,5 cm
• navanympärys: -7,0 cm (!!)
• lantio: -7,0 cm (!!)
• pepunympärys: -3,5 cm

Jossain siis kuitenkin tapahtuu, etenkin tuolla isolla höttöalueella mahan ja lantion seudulla. Vyötärössä näyttäisi pientä jumia silti olevan. Taidanpa julkaista näitä mittamuutoksia tällälailla suurinpiirtein kuukauden sykleissä (siis edelliset kyllä julkaisin kymmenen päivää sitten, mutta nyt olisi noin kuukausi aloituksesta), jotta pysyisi tuo suhteellisuudentaju mukana menossa. Seuraavia lukuja odotettavissa lokakuun puolessa välissä!

Seuraava valokuvausetappi häämöttää ensi viikolla. Kauhistuttaa jo valmiiksi. Mietin edelleen niiden julkaisua, voi olla, ettei rohkeus ihan vielä riitä.

Uuteen nousuun!

Nyt on pahimmat pöpöt toivottavasti karkotettu, ja pääsen taas takaisin normaaliin arkirytmiin. Ruuat tulee syötyä oikeisiin aikoihin ja treenit rytmittävät viikkoa: tänään tanssia, huomenna hot balancea, keskiviikkona vihdoin salitreeni ja torstaina taas tanssia. Sokerina pohjalla - perjantaina viikonlopun mittaiselle pikalomalle Lontooseen! Olen aivan innoissani! :D

Uutta intoa tähän projektiin sain myös viikonloppuna, kun puin päälleni erään tunikamekon. Saadessani mekon muutama kuukausi sitten se tuntui päällä kamalalta makkarankuorelta, ja vetoketjun sulkemiseen tarvittin apua. Otin sen kuitenkin mukaan ajatellen, että ehkä se ei kuitenkaan näyttänyt niin karsealta kuin tuntui ja voisin sitä jonain päivänä käyttääkin. No, mekko makasi kaapissani hintalaput niskassa, kunnes eilen päätin kokeilla sitä: vetskari meni lähes itsestään kiinni, sivusaumat eivät kirranneet ja mekko tuntui kaikin puolin mukavalta päällä! Oi sitä autuasta tunnetta. Tuloksia on näköjään aivan mahdollista saada jopa kohtalaisen nopeasti ilman kovinkaan tuntuvia muutoksia tavalliseen elämään. Mieletöntä.

Taidan mittailla itseni taas huomenna, kun pääsen salilla myös vaa'alle. Olisihan se huippua saada numeerisia vahvistuksia omille tuntemuksilleen. :)

Hauskaa viikonalkua kaikille lukijoille!

Terveisiä sängynpohjalta

Niinhän siinä sitten kävi, ettei tänään ole ollut mitään asiaa peiton ulkopuoliseen maailmaan :(. Kun illalla kotiuduimme kummipoikavierailulta, tunsin oloni paljon huonommaksi kuin aiemmin päivällä, ja palellutti ihan hirmuisesti. Nielaisin iltapalaksi kasisatasen Buranan ja painuin unten maille. Tänään olisi ollut aikainen aamulähtö, mutta kellon soidessa seitsemän maissa en voinut kuin jäädä nukkumaan. Pystyasennossa huimasi, makuultaan humisi. Ja humisee edelleen.

Huminan lisäksi räkää valuu ja kurkkuun koskee, hieman myös yskittää. Sain puolenpäivän aikaan itseni sen verran jalkeille, että väsäsin pientä aamupalaa ja otin toisen Buranan. "Aamupalassa" mielenkiintoisinta oli, että maistoin tekemistäni leivistä parhaiten päällimmäisenä olleen salaatinlehden, ja se maistui ihanan raikkaalta! Ja vielä edes viime viikolla en laittanut salaattia leipäni päälle. Niin se maku muuttuu :).

On kyllä ollut mielenkiintoista seurata omien makutottumusten muuttumista, ikään kuin ulkopuolisena. Tein viikonloppuna taivaallista kasvissosekeittoa, ja sanoin miehellekin, että olipas sata kertaa parempaa ruokaa kuin rasvassa kyllästetty kebab ranskalaisilla (viime aikojen suosittu viikonloppuruoka). Maksoi vähemmän ja maistui paremmalta, paremmat ravintoarvot ja parempi ulkonäkö. Miksi söinkään ennen moskaa?

Satunnaisten mässäilypäivien jälkeinen olotila on myös nyt selkeämmin havaittavissa kuin ennen. Sormia turvottaa niin ettei sormuksia tahdo saada ylle, housut puristavat, maha täynnä ilmaa. Edelleen, miten jaksoin tätä oloa ennen paljon useammin, tai pikemminkin, miksi? On ollut myös hassua huomata, että tulen hiprakkaan paljon helpommin ja vähemmästä alkoholista kuin aiemmin. En nyt mielestäni ollut mikään jokailtainen tissuttelija, mutta kun ne satunnaisetkin perjantaipullot ovat radikaalisti vähentyneet, niin hihittelyasteen saavuttamiseen riittä lasillinen kuohuvaa. Ei sinänsä, en ole viinaa hirveästi edes kaivannut, joten hyvä näin. :)

Tällä viikolla ei taida onnistua punnitseminen. Tänään en missään nimessä lähde salille rehkimään. Olen perjantaiksi sopinut spinnaustreffit kaverin kanssa - toivottavasti huomenna olisi jo normaali olo, niin voisin tuonne ehkä jo mennäkin. Huominen tanssitunti sen sijaan jäänee pois ohjelmasta. Harmittaa ihan vietävästi tämä flunssa. Menisi jo hiiteen. :(

Taidan käydä keittämässä uuden satsin vihreää teetä (hunajaa mukaan!) ja vaihtaa sängystä sohvan nurkkaan odottamaan Greyn anatomiaa!

Löysää vyötäröllä...

mutta tällä kertaa se on hyvä asia! Löysää on nimittäin housunkauluksella! :D Ei nyt vielä mitään massiivisia määriä, mutta kuitenkin. Aamulla laitteassani housut jalkaan huomasin, että ei muuten purista. Eikä purista vieläkään, vaikka olen koko päivän duunissa istunut ja mahaan ilmaa kerännyt. Ihanaa! Mieletön tunne, taas jaksaa miettiä syömisiään paremmin, kun tulosta tulee. Äitinikin huomasi kehitystä vyötärölläni viikonloppuna, mutta hän nyt on aina sanomassa jotain... Silti, saan muutosta aikaan!

Ja sitten tämän postauksen pöh-osioon. Olen ilmeisesti saamassa flunssantynkää uudestaan. Aamulla sattui kurkkuun ihan infernaalisia määriä, ja päivän aikana räkää on alkanut valua. Edellisen mukataudin aikana homma ei edennyt kurkkukipua pidemmälle, mutta nyt näyttäisi olevan pahenevaan päin. Silmien taakse särkee ja väsyttää kamalasti. Tänään on liikunnasta välipäivä, olemme menossa tapaamaan ihanaista kummipoikaamme :). Toivottavasti en tartuta tätä pöpöä hänelle... Täytyy yrittää pidättäytyä suurimmista pusutteluista. Katsotaan, mikä on tilanne huomenna - toivoisin niin pääseväni rentoutumaan kuumavenyttelyyn! Niin ja se salitreenikin täytyisi ekaa kertaa vetäistä kunnolla läpi...

Pienenee - hitaasti, mutta toivottavasti varmasti

Päätin tässä aikani kuluksi ottaa tämän viikon mitat nyt, kun en sitä tiistaina jaksanut tehdä. Vähän ehkä kyseenalaista tämä minun mittailurytmini, olisi varmaan luotettavampaa vakioida olosuhteita, mutta minkäs teet :). Ja, tadaa:

• hauis V -0,5 cm
• hauis O -0,5 cm
• reisi V -2,0 cm
• reisi O -0,5 cm
• pohje V -2,0 cm
• pohje O -1,5 cm
• rinnan alta -2,0 cm
• vyötärö -2,5 cm
• navanympärys -5,0 cm
• lantio -4,0 cm
• pepunympärys -1,5 cm

Nämä muutokset ovat siis verrattuna ensimmäisiin mittoihin 16.8., lukuunottamatta vyötäröä, josta on ensimmäinen luotettava tulos mitattu 25.8.

Olen erittäin tyytyväinen noihin mahanalueella tapahtuneisiin muutoksiin! Olen myös ollut huomaavinani, että rintsikoita on ollut hankala saada sopivan tiukalle, mikä nyt tuloksia katsellessa on varsin luonnollista. Pitänee suunnata seuraavalla ostosreissulla alusvaateosastolle :). Ja näin jälkiviisaana voisi vielä todeta, että kyllä eilen sovituskopeissa vaatteet menivät ehkä himpun verran helpommin päälle ja näyttivät hintsusti paremmin istuvilta ;).

Shoppailua!

Olin perjantaina töiden jälkeen kaverin kanssa kaupungilla tarkoituksena löytää mekko serkkuni hääjuhlaan. Häät ovat lokakuun alussa, joten vähitellen oli aikakin alkaa katsella. Onnistuttiin olemaan erittäin tehokkaita: löysin kolme kaunista mekkoa!

Kovin paljon ei sovituskoppeilu ollut helpottunut sitten viime kerran, eikä kolttujen koossa ollut juurikaan tapahtunut muutosta. Mutta jestas mikä muutos pakaroissani ja takareisissäni oli nähtävissä! Olen nyt muutaman viikon ajan käyttänyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti Biothermin antiselluliittivoidetta, ja se yhdistettynä parempaan ruokavalioon ja lisättyyn liikuntaan on selvästi saanut aikaan jotain. Iho oli sileämpää ja appelsiinikurttuja oli oikeasti vähemmän nähtävissä kuin ennen. En kyllä osaa sanoa, kuinka paljon tästä muutoksesta on kiittäminen rasvaamista, mutta on sillä varmasti joku vaikutus ollut.

Mekoista vielä vähän. Kaikissa kolmessa oli tosi tyylikäs leikkaus ja ne istuivat yllättävän hyvin. Mistään ei tuntunut tursuavan mitään yli (jes!), mutta kahden mekon vetoketjun kanssa on kyllä vielä puurtamista. Ne menevät kiinni, mutta eivät ilman lisäkäsiä. Niinpä konkreettinen välitavoitteeni neljän viikon päästä onkin saada vetoketjut vaivattomammin kiinni ja sitä kautta saada mekot näyttämään vielä tyylikkäämmiltä! :) Katsotaan saisinko silloin niistä napattua myös kuvia itseni päällä... Vasemmalla kuitenkin yksi perjantain löytö, Vilasta. (Kuva lainattu täältä.)

Salitreeni päivitetty

Tapasin eilen keväällä käyttämäni personal trainerin ja suunnittelimme minulle uuden salitreeniohjelman. Tanssituntien ja balancen voimalla ajattelin saada pidettyä keskivartalon ja jalat voimissaan (ja jopa hieman kehittää niitä), mutta yläkroppa tuntuu jäävän paitsioasemaan. Niinpä olin aikaa varatessani pyytänyt painotusta nimenomaan ylävartalon lihaksiin.

Ja sitä nimittäin saa mitä tilaa! Treenini on nyt mielenkiintoinen "Patteritreeni", eli koostuu neljästä kahden liikkeen patterista, joista jokainen toistetaan kolme kertaa. Kuulostaa vaikealta, mutta on oikeasti aika yksinkertaista. Ensimmäisen ja kolmannen, ja toisen ja neljännen patterin liikeet liittyvät samoihin lihasryhmiin, mutta tehdään hieman eri lailla keskenään. Näin saadaan hyvä ja monipuolinen rasitus, ja toivottavasti myös näkyviä tai tuntuvia tuloksia.

Eilen emme varsinaisesti tehneet ohjelmaa kunnolla, vaan kävimme liikkeet vain yhdessä läpi, jotta osaan sitten ensi kerralla tehdä ne oikein. Tein siis vain yhden sarjan jokaisesta liikkeestä, mutta kivasti tuntuu tänään yläselän ja käsivarsien lihaksistossa, että eilen on rautaa nostettu! Nyt on siis lupa odottaa kehitystä myös allien alueelle. :)