Se on täällä: vuoden ensimmäinen flunssa

Olen ihmetellyt pitkin vuotta, miten en ole tullut kunnolla kipeäksi kertaakaan. Toki olen aivastellut silloin tällöin, mutta kunnon yskät ja nuhat ja kuumeet ovat loistaneet poissaolollaan. Tämä on tietysti ollut hyvä asia :). Olen ajatellut, että piirun verran parempi ruokavalio (lisätyt kasvikset, salaatit, rasvat), vitamiininapit ja säännöllinen liikunta ovat pitäneet pöpöt loitolla, ja niin on ilmeisesti tapahtunut.

Ihmiskroppa on kuitenkin jännä keksintö. Tämä kevät ja oikeastaan koko alkuvuosi on taas ollut aikamoista haipakkaa, mutta viimeiset viikot/kuukausi erityisen stressaavaa. Suru, loukkaantuminen, lisätreenit tanssiesitystä varten, työasioiden epäselvyys, nämä kaikki ovat aiheuttaneet melkolailla jännitystä ja ahdistustakin. Nyt, kun suurin osa noista tekijöistä saatiin viikonlopun aikana pois päiväjärjestyksestä, kroppa päätti antaa periksi.

Nenä tukossa, korvat lukossa, kurkussa kasvaa kaktus. Kamala päänsärky, mutta töissä on ainakin tämä päivä sinniteltävä, huomenna taidan pitää lepopäivän. Kaikenkaikkiaan hirveä olo, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että kärsin tästä vasta ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Toivottavasti menisi pian ohi.

Ylläpitoa

Ei tämä blogi ole vielä totaalisen kuollut, vaikka siltä vähän vaikuttaakin. Olen ollut koko joulukuun aika väsynyt ja ahdistunut esimerkiksi epäselvistä työkuvioista, ja lisäksi sairastin "kevyen" kolmen viikon flunssan. Väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olen yrittänyt katsoa, mitä suuhuni pistän, vaikka aika monta joulutorttua onkin seulasta läpi mennyt...

Kuun puolivälissä tein perinteisen kuukausimittauksen varmistaakseni, ettei tämä jonkinasteinen kurin löystyminen olisi tehnyt kaikkea syksyllä saavutettua tyhjäksi. Ja eihän se kaikeksi onneksi ollut sanottavasti vaikuttanut. Tavoitteeni saada vyötärömitta alle kahdeksankymmenen sentin ennen vuodenvaihdetta ei kyllä toteudu, mutta toisaalta mitta ei ollut kasvanutkaan. Tästä päättelin, ja päätin, että nyt olen pienessä ylläpitovaiheessa, ja jatkan kaventumisprosessia heti tammikuussa. Olen kyllä satavarma, että salilla on aikamoinen ruuhka muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun kaikki muutkin uudenvuodenlupauksienlunastajat ryntäävät ryhmätunneille, juoksumatoille, crossareille yms. :)

Salista puheenollen, olen tänään menossa kuumabalanceen pitkästä aikaa, ja samalla pääsen loikkaamaan vaa'alle. Tätä en kovin innostuneesti odota, sillä vaikka mitoissa ei ollutkaan isoja muutoksia, minusta tuntuu, että paino on silti saattanut hivenen nousta. Huoh. Kyllähän sekin siitä varmasti saadaan taas laskuun vuodenvaihteen jälkeen, mutta harvemmin painonnousu kovin innostava asia on...

Kroppa huutaa liikkumaan!

...mutta sen on vaan jaksettava nyt olla. Mutta kun ei haluaisi! Olen siis vaihteeksi sairastellut :(. Korva on ollut kipeän tuntuinen kohta viikon, ja räkää valuu. Tänään onneksi vähemmän kuin eilen, ja ajattelinkin mennä kokeilemaan tanssimista reilun viikon lepäilyn jälkeen. Sittenpähän sitä taas tietää, että paraniko olo vai ei.

Kolme flunssaa yhteen syksyyn on mielestäni ihan tarpeeksi. Enää en ajatellut sairastua tämän vuoden puolella, mutta mistäs sitä tietää...

Masis taitaa olla hiipimäisillään takaisin. Aamuisin on pimeää ja märkää. Ei pääse liikkumaan, eli olo on pöhnäinen. Työharjoitteluni lähenee loppuaan, eikä uusista hommista ole mitään tietoa. Oma elämä on ikäänkuin paussilla, mitään ei tapahdu, olen täysin samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Kaverit vaihtavat duuneja, varailevat lomia, menevät kihloihin ja naimisiin, saavat lapsia. Itse en voi edes suunnitella tekeväni mitään koko ensi vuonna, koska mitään varmuutta mistään ei ole. Itkettää.

Terveisiä sängynpohjalta

Niinhän siinä sitten kävi, ettei tänään ole ollut mitään asiaa peiton ulkopuoliseen maailmaan :(. Kun illalla kotiuduimme kummipoikavierailulta, tunsin oloni paljon huonommaksi kuin aiemmin päivällä, ja palellutti ihan hirmuisesti. Nielaisin iltapalaksi kasisatasen Buranan ja painuin unten maille. Tänään olisi ollut aikainen aamulähtö, mutta kellon soidessa seitsemän maissa en voinut kuin jäädä nukkumaan. Pystyasennossa huimasi, makuultaan humisi. Ja humisee edelleen.

Huminan lisäksi räkää valuu ja kurkkuun koskee, hieman myös yskittää. Sain puolenpäivän aikaan itseni sen verran jalkeille, että väsäsin pientä aamupalaa ja otin toisen Buranan. "Aamupalassa" mielenkiintoisinta oli, että maistoin tekemistäni leivistä parhaiten päällimmäisenä olleen salaatinlehden, ja se maistui ihanan raikkaalta! Ja vielä edes viime viikolla en laittanut salaattia leipäni päälle. Niin se maku muuttuu :).

On kyllä ollut mielenkiintoista seurata omien makutottumusten muuttumista, ikään kuin ulkopuolisena. Tein viikonloppuna taivaallista kasvissosekeittoa, ja sanoin miehellekin, että olipas sata kertaa parempaa ruokaa kuin rasvassa kyllästetty kebab ranskalaisilla (viime aikojen suosittu viikonloppuruoka). Maksoi vähemmän ja maistui paremmalta, paremmat ravintoarvot ja parempi ulkonäkö. Miksi söinkään ennen moskaa?

Satunnaisten mässäilypäivien jälkeinen olotila on myös nyt selkeämmin havaittavissa kuin ennen. Sormia turvottaa niin ettei sormuksia tahdo saada ylle, housut puristavat, maha täynnä ilmaa. Edelleen, miten jaksoin tätä oloa ennen paljon useammin, tai pikemminkin, miksi? On ollut myös hassua huomata, että tulen hiprakkaan paljon helpommin ja vähemmästä alkoholista kuin aiemmin. En nyt mielestäni ollut mikään jokailtainen tissuttelija, mutta kun ne satunnaisetkin perjantaipullot ovat radikaalisti vähentyneet, niin hihittelyasteen saavuttamiseen riittä lasillinen kuohuvaa. Ei sinänsä, en ole viinaa hirveästi edes kaivannut, joten hyvä näin. :)

Tällä viikolla ei taida onnistua punnitseminen. Tänään en missään nimessä lähde salille rehkimään. Olen perjantaiksi sopinut spinnaustreffit kaverin kanssa - toivottavasti huomenna olisi jo normaali olo, niin voisin tuonne ehkä jo mennäkin. Huominen tanssitunti sen sijaan jäänee pois ohjelmasta. Harmittaa ihan vietävästi tämä flunssa. Menisi jo hiiteen. :(

Taidan käydä keittämässä uuden satsin vihreää teetä (hunajaa mukaan!) ja vaihtaa sängystä sohvan nurkkaan odottamaan Greyn anatomiaa!

Löysää vyötäröllä...

mutta tällä kertaa se on hyvä asia! Löysää on nimittäin housunkauluksella! :D Ei nyt vielä mitään massiivisia määriä, mutta kuitenkin. Aamulla laitteassani housut jalkaan huomasin, että ei muuten purista. Eikä purista vieläkään, vaikka olen koko päivän duunissa istunut ja mahaan ilmaa kerännyt. Ihanaa! Mieletön tunne, taas jaksaa miettiä syömisiään paremmin, kun tulosta tulee. Äitinikin huomasi kehitystä vyötärölläni viikonloppuna, mutta hän nyt on aina sanomassa jotain... Silti, saan muutosta aikaan!

Ja sitten tämän postauksen pöh-osioon. Olen ilmeisesti saamassa flunssantynkää uudestaan. Aamulla sattui kurkkuun ihan infernaalisia määriä, ja päivän aikana räkää on alkanut valua. Edellisen mukataudin aikana homma ei edennyt kurkkukipua pidemmälle, mutta nyt näyttäisi olevan pahenevaan päin. Silmien taakse särkee ja väsyttää kamalasti. Tänään on liikunnasta välipäivä, olemme menossa tapaamaan ihanaista kummipoikaamme :). Toivottavasti en tartuta tätä pöpöä hänelle... Täytyy yrittää pidättäytyä suurimmista pusutteluista. Katsotaan, mikä on tilanne huomenna - toivoisin niin pääseväni rentoutumaan kuumavenyttelyyn! Niin ja se salitreenikin täytyisi ekaa kertaa vetäistä kunnolla läpi...

Voihan kipeys!

Aivastelin ja palelin eilen koko päivän töissä. Kotiin tultuani söin nopean välipalan ja aloin pakkailla tanssituntivermeitä, kun yhtäkkiä tuli fiilis, ettei ehkä kannatakaan lähteä. Mittasin kuumeen, joka olikin sitten alilämmön puolella. Ajattelin ottaa varman päälle ja jätin tunnin välistä (harmittaa ihan vietävästi edelleen!), ja tänään aamulla heräsin kurkkukipuisena. :( Ihan supermälsää. Täytyy toivoa, että tämä menisi nopeasti ohi, sillä olin juuri päässyt taas treenailemisen makuun.

Keskiviikkona ehdin muuten hieman mittailla itseäni iltasella, ja hämmästyttävää kyllä, joissakin kohdissa oli huomattavissa kaventumista! En nyt vielä liikaa innostu, osa tuloksista menee varmasti mittavirheen syyksi. (Olin esimerkiksi ensimmäisellä kerralla vyötäröä mitatessani katsonut numerot jotenkin kieroon ja saanut tulokseksi täysin mahdottoman mitan, mutta enhän sitä tajunnut ennen kuin nyt uudestaan mittaillessani.. Että se siitä hyvästä vyötärötuloksesta, taidan sittenkin olla vyötärölihavuusriskin rajoilla.) Tämä antaa kuitenkin kannustinta jatkaa samalla radalla, kunhan siis vain kurkkukipuilu hellittää.