Tunnustus!

Kiitos ihanalle Quantinalle jo ajat sitten elokuussa annetusta tunnustuksesta. Kun tuo kesä meni ihan muissa maailmoissa kuin täällä bloggerin parissa, oli tämä jäänyt kokonaan huomaamatta. Pahoittelut siitä!

Tunnustukseen siis kuuluu kertoa lempiväri ja -ruoka sekä paikka, jossa haluaisi käydä. Lisäbonuksena Quantina lykkäsi kasan muita kysymyksiä, joihin myös yritän vastata. Kauhean vaikeita kysymyksiä!

1. Lempivärini on ehkä yllättävästi oranssi. Tai vaaleanpunainen. Tai keltainen. Mutta joku ihana kirkas kuitenkin.

2. Syön erittäin mielelläni erittäin hyvää pihviä. Muita herkkuja ovat uunilohi, lasagne, tortillasetit, pestopasta, kotitekoinen pitsa yms. Ja sitten ihmettelen että mitäs nämä vararenkaat tässä vyötäröllä oikein ovat...

3. Jo pitkään on ollut haaveissa päästä käymään Australiassa ja Uudessa-Seelanissa. Katsotaan, onnistuisiko tämän haaveen toteuttaminen jo lähitulevaisuudessa!

Sitten bonuksiin.

Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Kyllä ja en. Tietyissä asuissa ja valaistuksissa ja tähtien kulmissa näytän mielestäni kivalta. Mutta sitten huomaan reisien selluliitit, mahan makkarat, käsivarsien löllöallit, kaksoisleuan...

Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
Kaventaisin reisiä, pienentäisin rintoja (kyllä!), solakoittaisin vyötäröä, kohottaisin peppua noin ainakin alkajaisiksi.

Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
Silmät ja hymy ovat keränneet kehuja.

Meikkaatko päivittäin?
No tavallaan joo. Kun vielä kävin töissä, tuli laittauduttua ainakin arkisin ja viikonloppuisinkin silloin tällöin. Nyt kotioloissa tulee tälläydyttyä huomattavasti harvemmin.

Perusmeikkisi?
Meikkipuuteri, luomivärit, ripsari, poskipuna ja aurinkopuuteri. Erikoistilanteissa vaihtelen luomivärin sävyjä ja lisään kajalin ja huulipunan tai -kiillon.

Hiustesi väri ja pituus?
Alkuperäinen lapsuuden väri erittäin blondi, kehityksen seurauksena varmaan se klassinen suomalainen "maantie", mutta kiitos ammattitaitoisen kampaajan nykyisin taas kiva blondi. Pituus tällä hetkellä rasittava puolipituinen polkka, ei siis kunnolla lyhyt, muttei vielä kovin pitkäkään. Kasvatus siis käynnissä.

Miten pidät hiuksiasi?
Aina kampaajakäyntien jälkeen jaksan panostaa hiusten aukipitämiseen, mutta edelleen täällä kotioloissa tulee useimmiten sipaistua kutrit jollekin sykerölle pois kasvoilta ja niskasta hiostamasta. Juhliin jaksan yleensä väkertää jotain erikoisempaa, kuten kiharoita tai kampauksia.

Miten tukkasi on nyt?
Tuollaisella sykeröllä tuossa takaraivolla.

Kuinka usein...

...värjäät hiuksiasi?
Joka kampaamokäynnillä, mutta silti aika harvakseltaan, noin kolmesti vuodessa.

...peset hiuksesi?
Aina treenien jälkeen ja lisäksi ennen spesiaalimenoja kuten iltajuhlia tai työhaastattelua. Viikossa saattaa siis tulla montakin pesukertaa, tai sitten ei :D.

...käyt suihkussa?
Aikalailla sama vastaus kuin edelliseen kysymykseen, eli suihkut ja hiusten pesu liittyvät kiinteästi toisiinsa. Aamusuihkuihin en ole vieläkään tottunut, enkä tarvitse pakollista suihkuttelua että päivä lähtisi käyntiin.

...kuorit ihoasi?
Erittäin satunnaisesti. Saan välillä innostuksen puuskissani kausia, jolloin yritän kuoria säännöllisesti, mutta aina ne lopahtavat parin viikon jälkeen.

...käyt kosmetologilla?
Pitäisi varmaan käydä, mutta koskaan en ole vielä kosmetologin tuoliin istunut ainakaan kasvojenhoitomielessä. Säärisokeroinneissa olen käynyt muutaman kerran.

Shampoo- ja hoitoainemerkkisi?
Tällä hetkellä käytössä kampaamokamat L'Oréal série expert shine blonde ja Wella systems professional color save mask. Salille kannan satunnaisia hotellien pikkupurkkeja.

Rasvaatko ihoasi?
Kyllä. Kasvot aina iltapesun ja suihkujen jälkeen, sääret sheivailun jälkeen, reisiin ja mahaan selluliitin poistajaa. Nyt ostin hullareilta myös jonkinlaisen vartalovoin, jota ajattelin käyttää rintakehään ja käsivarsiin.

Tyypillisimmät vaatteesi?
Tähän on tavallaan kolme vastausta. Kotona: olohousut, kollaripaita ja villasukat. Töissä: suorat housut / hame, kauluspaita / neule, korkkarit. Vapaalla: farkut ja lyhyt- tai pitkähihainen t-paita, matalat kengät.

Mitä sinulla on nyt ylläsi?
Olohousut, kollaripaita ja villasukat :).

Kuinka monet farkut omistat?
Apua! Varmaan aika monet, pitäisikö ihan laskea? Seitsemät perusfarkut (malleja pillistä lepattavaan), yhdet farkkulegginsit ja parit sammarit. Karsintaa pitäis varmaan tehdä, osa taitaa olla liian isoja/pieniä, risoja tai muuten vaan huonoja. Käytössä on noin kolme paria.

Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
Oransseja matalia mokkanahkakenkiä, sellaisia mokkasiinien ja purkkareitten välimallia. Ihanat!

Lempikorusi?
Tähän on varmaan pakko sanoa kihlasormus! Mutta jos sitä ei lasketa, niin sitten varmaan hopeinen mieheltä saatu sydänkaulakoru.

Lempihajuvetesi?
Olen aika huono käyttämään tuoksuja, kun saan niistä aika herkästi päänsärkyä, mutta tällä hetkellä käytössä ovat Hollisterin SoCal-tuoksu ja Marc Jacobsin Lemon Body Spray. Näistä tykkään!

Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
No tuon kihlasormuksen lisäksi käyttöön pääsevät äidiltä saatu hopeinen punossormus ja Tiffanyn hopeinen sydänsormus.

Tarkkailetko painoasi?
Satunnaisesti salin vaa'alla, koska kotona ei vaakaa ole.

Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
Nyt ei kyllä heti muistu mieleen muuta, kuin morsiusliikkeen myyjä, jonka mielestä lähes jokainen sovittamani hääpuku istui täydellisesti!

Menisitkö kauneusleikkaukseen?
Terveyteen tai muuten hyvinvointiin liittyvään leikkaukseen saattaisin mennäkin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi näkemistä haittaavien roikkuvien yläluomien kiristys tai rintojen pienennysleikkaus selkäkipujen takia. Sen sijaan yritän päästä näistä mahaläskeistä eroon ihan ilman rasvaimuja.

Minkälainen on meikkipussisi?
Mikä niistä? :D Arkimeikit säilyvät valkopohjaisessa isokukallisessa pikkupussissa, harvemmin käytettävät pystyraidallisessa. Molemmat ovat aika pieniä, joten erilaisia puteleita ja purnukoita on lisää kaikenmaailman nesessääreissä ja miehen mielestä myös ympäri kämppää ihan itsekseenkin..

Minkä värinen on hiusharjasi?
Varsi on puuta, eli puunvärinen. Itse harjakset ovat mustaa muovia.

Käytätkö ryppyvoiteita?
Jos satunnainen muistettaessa tapahtuva silmänympärysvoiteen käyttö lasketaan, niin kyllä.

Käytätkö kynsilakkaa?
Kausittain, eli välillä innostun ja sitten taas en.

Montako käsilaukkua omistat?
Hahaa, ihan hirmuisesti, mutta jotenkin aina puuttuu se juuri siihen tilanteeseen sopiva. Joko väri tai koko tai molemmat on pielessä, ja kas, uusi veska matkaa mukanani kaupasta kotiin!

Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
Molemmissa korvissa on yksi reikä.

Huh, mikä maratonkirjoitus, taitaa olla blogini surkean lyhyen historian pisin postaus! Tunnustus pitäisi tietysti jakaa eteenpäin (ilmeisesti jopa viidelletoista bloggarille!), mutta tällä kertaa se tyssää tähän, koska ne blogit, joita itse seuraan ja tämän ansaitsisivat, ovat sen jo saaneet :).

Iloista viikonloppua!

Kliseistä kaikkein kulunein

Eli takaisin alkuun. Nöyränä, leuka rinnassa kohti uusia vastoinkäymisiä. No ei sentään, mutta uusi startti nyt kuitenkin.

Kesäloma meni ihanissa tunnelmissa aurinkoisessa Amerikassa, Kalifornian ruosteisten kukkuloiden juurella. Tuliaisina reissusta kihlaus! Ja arvaattekin varmaan, mikä tämän uuden alun suurin motivaattori on :D. Nyt pitäisi siis saada kroppa edustavaan kuntoon ensi vuoden toukokuussa vietettäviin häihin. Keinoina jo perinteiset tanssitunnit ja kahvakuulat, uutena mukaan tulevat spinning ja punnerrushaaste. Ja se karkkilakko.

Katotaan, miten naisen käy!

Ylläpitoa

Ei tämä blogi ole vielä totaalisen kuollut, vaikka siltä vähän vaikuttaakin. Olen ollut koko joulukuun aika väsynyt ja ahdistunut esimerkiksi epäselvistä työkuvioista, ja lisäksi sairastin "kevyen" kolmen viikon flunssan. Väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olen yrittänyt katsoa, mitä suuhuni pistän, vaikka aika monta joulutorttua onkin seulasta läpi mennyt...

Kuun puolivälissä tein perinteisen kuukausimittauksen varmistaakseni, ettei tämä jonkinasteinen kurin löystyminen olisi tehnyt kaikkea syksyllä saavutettua tyhjäksi. Ja eihän se kaikeksi onneksi ollut sanottavasti vaikuttanut. Tavoitteeni saada vyötärömitta alle kahdeksankymmenen sentin ennen vuodenvaihdetta ei kyllä toteudu, mutta toisaalta mitta ei ollut kasvanutkaan. Tästä päättelin, ja päätin, että nyt olen pienessä ylläpitovaiheessa, ja jatkan kaventumisprosessia heti tammikuussa. Olen kyllä satavarma, että salilla on aikamoinen ruuhka muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun kaikki muutkin uudenvuodenlupauksienlunastajat ryntäävät ryhmätunneille, juoksumatoille, crossareille yms. :)

Salista puheenollen, olen tänään menossa kuumabalanceen pitkästä aikaa, ja samalla pääsen loikkaamaan vaa'alle. Tätä en kovin innostuneesti odota, sillä vaikka mitoissa ei ollutkaan isoja muutoksia, minusta tuntuu, että paino on silti saattanut hivenen nousta. Huoh. Kyllähän sekin siitä varmasti saadaan taas laskuun vuodenvaihteen jälkeen, mutta harvemmin painonnousu kovin innostava asia on...

Kahden kuukauden tilinpäätös + HABA!

Olen nyt pitänyt tätä blogia kaksi kuukautta. Sen kunniaksi mittasin itseni (pitkästä aikaa, muuten). Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut seuraavaa (suluissa muutos kuukauden takaiseen 15.9. tulokseen):

• hauis V: -1,5 cm (-1,0 cm)
• hauis O: -2,0 cm (-1,0 cm)
• reisi V: -2,5 cm (+-0 cm)
• reisi O: -1,5 cm (+-0 cm)
• pohje V: -2,5 cm (-0,5 cm)
• pohje O: -2,5 cm (-1,0 cm)
• rinnan alta: -3,0 cm (-1,0 cm)
• vyötärö: -5,0 cm (-3,5 cm)
• navanympärys: -10,0 cm (-3,0 cm)
• lantio: -7,0 cm (+-0 cm)
• pepunympärys: -6,0 cm (-2,5 cm)

Kylläpä valaa taas uskoa jatkoon nähdä pienentymistä! Ja se on hienoa, ettei kuukaudessa ole tullut yhtään plussaa mittoihin, vaikka reissussa rymyttiin. :) Painoani en nyt tiedä, mutta toivoisin sen olevan hitusen alle kahdeksankymppiä... Näyttää muuten siltä, että yläkroppaa on vaikeampi saada pienentymään. Etenkin harmittaa tuo hauisten hidas kehitys, mutta niinpä en olekaan kovin montaa kertaa salilla uutta yläkroppatreeniäni tehnytkään.

Hieman harmittaa, etten ole itselleni muita kuin painotavoitteita asettanut. Ensimmäinen niistä (eli alle kahdeksankymmentä) on toivottavasti nyt kuitenkin pysyvästi saavutettu. Voisin kyllä ottaa seuraavaksi virstanpylvääksi vyötärön ja lantion mitat: vyötärö alle 80 cm ja lantio alle 100 cm. Matkaa kumpaankaan ei ole enää kovin paljoa, joten kuukausi lienee sopiva aikaraja. Palkintoa täytyy vielä miettiä! :)

Ja sitten otsikon toiseen osaan: huomasin muutama ilta sitten hampaita harjatessani, että oikeassa kädessäni näkyy selvästi todellinen haba!! Ei sillä vielä fitness-kisoja voiteta, mutta lihaksen pystyy silti kunnolla erottamaan :D. Eli jotain on treenatessa tapahtunut, vaikkei tuolla mitoissa kovin suurta muutosta näykään. Tästäkin sain siis intoa salitreeniin, koska mikäpä sen mukavampaa kuin linjakkaat käsivarret entisten (ja siis osittain vielä nykyisten) allihirvitysten sijaan!

Otan tänään myös uudet kuvat itsestäni, toivottavasti mittojen osoittamat parannukset olisivat myös silminnähtävissä.

Rentouttavaa viikonloppua!

Ruokailutottumukset ja sokeririippuvuus

Ajattelin jakaa muutaman sanan sekä omista ruokailutottumuksistani että sokeririippuvuudestani.

Itse olen (ainakin ollut) kohtalaisen pahasti riippuvainen sokerista, en vain oikein ymmärrä, miksi. En pidä tapanani vedellä sokeripommeja välipaloiksi, enkä käytä teessäni sokeria. Hunajaa korkeintaan, ja sitäkin vain ollessani kipeä. Ilmeisesti suurin sokerilähteeni onkin ollut karkit ja limut. Suklaa ei ole ollut minulle koskaan mikään heikko kohta, mutta irtokarkit ja varsinkin salmiakki on. En myöskään pidä kevytlimujen mausta (Pepsi Max ja Coke Zero tekevät tässä poikkeuksen) enkä lipitä limuja edes viikottain. Siksi olenkin täysin pöllämystynyt siitä, että olen nyt ollut reilut kolme viikkoa täysin ilman karkkia ja limuakin olen juonut vain kerran. Ja tähän ajanjaksoon on osunut mm. tyttöjenilta, erilaisia juhlia ja leffakäynti. En ole huomannut mitään merkittäviä "vieroitusoreita" enkä mitään merkittäviä eroja ulkomuodossani (tai painossakaan, jota en siis pysty säännöllisesti seuramaan, mutta salilla tulin vilkaisseeksi vaakaa). Tästä kaikesta seuraa, että tunnen olevani "turhaan" karkkilakossa... Ainoa muutos on, että karkkihyllyn ohi käveleminen on tullut hieman helpommaksi, vaikka sen kohdalla sokerihammasta alkaisikin kolottaa.

Mitä sitten muihin ruokailutottumuksiini tulee, olen niitäkin yrittänyt parantaa. Aamuni aloitan vielä toistaiseksi kahdella viipaleella runsaskuituista pehmeää ruisleipää (näitä joitan ihmeruisleipiä, varsinaista tummaa ruispalatyyppistä leipää ei mahani kestä) ja lasillisella tuoremehua. Lisäksi nappaan multivitamiinitabletin. Tuo toistaiseksi tarkoittaa sitä, että aion palata syömään täysjyväpuuroja heti, kunhan ilmat hieman viilenevät; kuumilla ilmoilla en vain voi aloittaa päivää kuumalla ruualla. Kun vaihdan puuroon toivottavasti pian, jäävät myös leivät syömättä. Lounaan syön arkisin työpaikalla, ja olen yrittänyt panostaa salaatin määrään. Kerään annoksen yhdelle lautaselle, jolloin lautasmallia on helppo toteuttaa. Leipää en lounaalla enää syö, juomana vettä ja lasillinen rasvatonta maitoa. Tähän asti päiväni onkin sujunut mielestäni hyvin.

Ongelmat alkavat iltapäivällä. Muutaman tunnin kuluttua lounaasta mahassa alkaa hieman kurnia, ja tiedän, että olisi välipalan aika. Työpaikan kahvila myy rupuisia hedelmiä kiristyshintaan, joten ne ovat saaneet jäädä vitriiniin makaamaan. Jos olen lähtenyt töiden jälkeen suoraan treenaamaan, olen saattanut ostaa lähikaupasta matkalle evääksi karjalanpiirakan tai pasteijan ja tuoreista hedelmistä puristetun smoothien. Juotavat rasvattomat ja "poistettu kaikki lisätty sokeri" -jogurtit olen jättänyt muutaman karmean kokemuksen jälkeen kylmähyllyyn. Näillä voimilla olen puskenut treenin läpi, ja jälkeenpäin on yleensä järkyttävä nälkä, eikä kotona mitään ruokaa. Tästä voi sitten päätellä, että päädyn joko kivaan jonkun muun tekemään (pika)ruokaan tai nopeasti omalla hellalla kyhättyyn pestopastaan. Ja annoskoko on tietysti karmiva, eikä salaatista ole tietoakaan.

Ihan nolottaa kirjoittaa tätä tänne potentiaalisten lukijoiden naureskeltavaksi, kun tasan tarkkaan tiedän, mitä tottumuksissani on pielessä ja miten helposti asiat olisivatkaan muutettavissa. Olen nyt ajanut parempia tapoja myös kodin suuntaan, joten syksyn mittaan pitäisi itse tehdä enemmän ruokaa, ja etenkin lisätä niitä päivällisen ohessa tarjottuja salaatteja ja iltapäivällä syötäviä välipaloja. Edelleen uskon tämän blogin pitämisen (vaikkei tätä kukaan koskaan lukisikaan) auttavan, koska olen jotain kirjallisesti luvannut, ja ennen kaikkea - olen nähnyt sen auttavan monia muita. :)

Noinh, ihan kohta hierojalle!

Blogin nimestä ja tavoitteista

Blogin alkuperäinen nimi oli Kurvit suoriksi! Leikittyäni blogin ulkoasun muotoilutyökaluilla ja pohdittuani aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, tuo nimi alkoi kuulostaa väärältä. Pohjimmiltaan omakin ihanteeni sutjakkaasta vartalosta on tavoittelua raikaampaan oloon - pois hiostuttavista ja ahdistavista vararenkaista, kohti terveellisempää ja raikkaampaa ruokavaliota. Blogin osoitteessa edelleen näkyvä kurvit-sana on mielestäni silti hauska, onhan tässä elämässä ollut mutkia ja vastaan niitä tulee varmasti edelleen. Eivätkä ne kurvit tuosta vartalostakaan kokonaan häviä! ;)

Blogi on siis perustettu tukemaan minua tavoitellessani parempaa oloa ja linjakkaampaa kroppaa. En aio varsinaisesti laihduttaa; vierastan ajatusta "laihdutuskuurilla olosta". Haluan silti eroon jenkkakahvoista, mahamakkaroista, orastavista alleista ja megareisistä. Uskon pääseväni näihin tavoitteisiin jättämällä minimiin turhat sokerit, rasvat ja suolat ja lisäämällä kasviksia, vihanneksia ja liikuntaa. Kuulostaapa tutulta. Tätähän joka paikassa tuputetaan, ja pitkään uskoin tekevänikin juuri näin.

Peili kertoo kuitenkin jotain ihan muuta. Vaatteet eivät istu hyvin, joka puolelta tursuaa jotain ylimääräistä. Olokaan ei ole mukava, kun tietää näyttävänsä makkarankuoreen puristetulta ihrakasalta. Ja kun olo ei ole mukava, mitä sitä ihminen tekee? Aivan. Syö suruunsa.

Pitkän tähtäimen tavoite on muuttaa elämäntavat pysyvästi parempaan suuntaan ja sutjakoitua siinä samalla. Lyhyen ajan tavoite on näyttää edes jotenkin siedettävältä ranta-asussa syyskuun lopulla koittavalla aurinkolomalla. Tiedän, että aika on kovin lyhyt tuohon ensimmäiseen tavoitteeseen, enkä otakaan sitä niin kauhean vakavasti. Tarkoitan tällä, että en aio oikoa ihmedieeteillä tai lopettaa syömistä kokonaan, jotta muutaman päivän ajan voisin näyttäytyä bikineissä uima-altaalla. Aion silti panostaa myös tähän pikatavoitteeseen: olen ollut jo useamman viikon karkkilakossa (uskomatonta mutta totta!), aion lisätä salaatteja aterioihini ja vältellä niin helppoa take away -ruokailua sekä panostaa treenaukseen. Kuulostaa jälleen yksinkertaiselta, mutta tällaisen kohtalaisen patalaiskan korviin tuossakin on jo tekemistä.

Avaus

Tämä on toinen kerta, kun aloitan blogin kirjoittamisen. Edellisen kerran kokeilin bloggaamista kirjoittaessani opintojeni lopputyötä. Tuolloin tarkoitus oli jättää työn etenemisestä muistijälki itselleni, enkä oikeastaan kertonut kenellekään kirjoittavani työstäni blogia.

Tälläkään kertaa ei ole tarkoitus huudella blogista ympäri turuja ja toreja, koska aihe on mielestäni hieman nolo. Kukapa haluaisi kuulutella kaikille tuntemilleen ihmisille, ettei ole tyytväinen omaan ulkonäköönsä? Jälleen ajatuksena onkin oman selkärangan vahvistaminen: kun olen (edes puolijulkisesti) kirjoittanut tavoitteeni ylös, siitä on vaikeampaa luistaa.

Sain inspiraation blogiin lukiessani muiden ihmisten (minulle täysin tuntemattomien) elämäntapamuutos- ja laihdutusblogeja. Nämä blogit olivat keränneet itselleen aktiivisen seuraajajoukon ja ajatuksia vaihdeltiin kommenteissa. Siitä tuli tunne, että bloggaaminen saattaisi tosiaankin auttaa oman itsekurin kasvattamisessa: kaverilliset tsemppaukset ja onnistumisista sadelleet onnittelut tuntuivat kivalta (siis pelkän lukijan näkökulmasta - kirjoittajille niistä oli varmasti vielä enemmän iloa). Kiitokset siis inspiraatiosta Pinkki Pingu, Spinning Harriet ja Minttukrokantti!

Silti olen vielä epävarma siitä, kuinka julkiseksi oman blogini haluan. Kirjoitan nimimerkillä, enkä aio olla kovin tarkka yksityiskohdissa, joista minut voisi tunnistaa. Katsotaan, miten homma lähtee liikkeelle; ehkä rohkaistun jossain vaiheessa muuttamaan tyyliäni.