Kliseistä kaikkein kulunein

Eli takaisin alkuun. Nöyränä, leuka rinnassa kohti uusia vastoinkäymisiä. No ei sentään, mutta uusi startti nyt kuitenkin.

Kesäloma meni ihanissa tunnelmissa aurinkoisessa Amerikassa, Kalifornian ruosteisten kukkuloiden juurella. Tuliaisina reissusta kihlaus! Ja arvaattekin varmaan, mikä tämän uuden alun suurin motivaattori on :D. Nyt pitäisi siis saada kroppa edustavaan kuntoon ensi vuoden toukokuussa vietettäviin häihin. Keinoina jo perinteiset tanssitunnit ja kahvakuulat, uutena mukaan tulevat spinning ja punnerrushaaste. Ja se karkkilakko.

Katotaan, miten naisen käy!

Suossa

Niinhän siinä taitaa käydä, että kun jotain oikein uhoaa, niin varmasti menee metsään.. Tällä kertaa tosin syyt olivat aivan itsestä riippumattomat: loppiaisviikonlopun sunnuntaina asuntomme katosta alkoi tippua vettä. Tilanne on nyt se, että kämppä on tyhjä ja asumme evakossa. Remontti kestää minkä kestää, luultavimmin kahdesta kolmeen kuukautta. Eli tämän ja viime viikon liikuntasuoritukset ovat olleet kovin vesiastia- ja muuttolaatikkopainotteisia... ;)

Anyway. Ennen vesikatastrofia ennätin käydä testaamassa kahvakuulatunnin, ja oli kyllä kivaa! Olin aivan puhki, enkä pystynyt tekemään esimerkiksi kaikkia ylösnostoja jumittavien hartioiden takia. Ensi kerralla (jos joskus onnistun saamaan tunnille varauksen!) täytyy muistaa ottaa sykemittari mukaan. Seuraava päivä olisi varmaan mennyt mukavasti sohvalla kipuillen ja köllötellen, mutta sattuneesta syystä siitä ei sitten tullutkaan mitään.

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, aloitin uudessa työssä tammikuun alussa. Uuteen duuniin liittyy luonnollisesti työhöntulotarkastus. Minulla on ollut aiemmin hieman kohonneita veren kolesteroliarvoja, joten ajattelin olevan mielenkiintoista nähdä, onko niissä tapahtunut muutoksia esimerkiksi syksyisen laihtumiseni johdosta. No, tuloksien mukaan arvoni ovat edelleen koholla. Sitähän en voi tietää (koska edellisestä mittauksesta on jo aika pitkä aika) ovatko arvot käyneet vielä nykyistäkin korkeammalla, ja nyt palanneet lähemmäs raja-arvoa. Eroa suositukseen ei ole paljoa, mutta yhdistettynä vielä lievään ylipainoon ja liian läskiin vyötäröön, sain terveydenhoitajalta pientä noottia. Kaikki muut arvot olivat kuitenkin kunnossa, joten en ihan sentään vielä kuvittele kaatuvani diabetekseen tai sepelvaltimotautiin heti huomenna, mutta harmittaa silti.

Sainpahan lisää motivaattoreita kevään ajaksi! Kunhan tuo vyötärö tuosta kaventuu ja paino alenee, aion mennä mittauttamaan veriarvot uudestaan. Hoitajan mielestä tämä oli hyvä idea, eikä sen toteuttamiseen tarvita muuta kuin puhelinsoitto hänelle. Ei siis turhaa jonottelua lääkäriin lähetteen perässä. :)

Nyt ei muuta kuin vaikeuksista voittoon ja ruokavalio tarkempaan syyniin. Kesän korvilla täällä majailee jo aivan toisennäköinen tytteli! :)

Sisäinen lukko?

Olen viime aikoina pohtinut tätä tavoitettani laihduttaa se 15 kiloa ja kiinteytyä muutenkin "siinä sivussa". Niin kauan kuin muistan, olen aina ajatellut olevani isompikokoinen kuin muut ikäiseni (vaikka ilmeisesti kuvien perusteella näin ei todellakaan ole aina ollut). Pienenä tanssiryhmässä olin selkästi eri mallia kuin tulevat ballerinat, ja ilmeisesti siitä on jäänyt jonkinlainen lukko pääni sisään.

Tämä lukko on kaikenkukkuraksi kaksisuuntainen: katsoessani peiliin saatan ajatella, etten ole ollenkaan hullumman näköinen ja itse asiassa ihan sutjakka - valokuvissa sen sijaan olen lähtökohtaisesti se kaikista jäätävin läskiplösö kaksoisleukoineen ja kuulamörssärin ylävartaloineen...

Nyt siis ongelmani on se, että en osaa ajatella joskus olevani oikeasti sutjakka, siis myös valokuvissa. Ja että oikeasti lantiollani ei olisi megalomaanisia jenkkakahvoja eikä mahani vääntyisi viidelle makkaralle istuessani tuolilla. Ja tämä ongelma johtaa motivaatiopulaan tämän projektin suhteen. Jos en osaa edes kuvitella onnistuvani, miten voisin onnistua oikeasti?

Painan nyt suurin piirtein saman verran kuin kolme vuotta sitten treenatessani ensimmäisen kerran personal trainerin avulla. Kolmessa vuodessa keräsin siis viisi-kuusi lisäkiloa. Onneksi ne ovat nyt poissa, tunnen oloni paremmaksi ja tosiaan paljon vaatteita on jäänyt löysiksi. Mutta miten tästä eteenpäin? Kun aamuisin pelistä katsoo se ihan samannäköinen tyyppi kuin ennenkin...

Stoppi

Niin. Äsken mittasin itseni siis ensimmäistä kertaa kuukauteen. Ja näyttäisi vähän siltä, että stoppia pukkaa. Kolmen kuukauden muutos (muutos kuukauden takaiseen):

• hauis V: -2,0 cm (-0,5 cm)
• hauis O: -2,0 cm (+-0 cm)
• reisi V: -2,5 cm (+-0 cm)
• reisi O: -2,5 cm (-1,0 cm)
• pohje V: -2,0 cm (+0,5 cm)
• pohje O: -2,0 cm (+0,5 cm)
• rinnan alta: -3,0 cm (+-0 cm)
• vyötärö: -4,5 cm (+0,5 cm)
• napa: -10,0 cm (+-0 cm)
• lantio: -8,0 cm (-1,0 cm)
• pepun päältä: -7,0 cm (-1,0 cm)

Huolestuttavasti kehitys tuntuu pysähtyneen, ja mikä tylsintä, kääntyneen toiseen suuntaan muutamissa kohdissa. Toki ymmärrän, että puolen sentin erot voivat johtua mittavirheestä tai pienestä turvotuksesta, mutta tylsää silti. :( Ja ne kuukausi sitten asetetut tavoitteetkin jäivät saavuttamatta.

Tähän voisi antaa selitykseksi sen, etten ole enää vähään aikaan kirjaillut syömisiäni ylös, ja varsinainen karkkilakkokin taitaa olla jo historiaa (vaikken kyllä enää ostele herkkuja samaan malliin kuin aiemmin, ja totuuden nimissä olen karkkiakin ostanut vain kaksi kertaa, leffaan mennessä ja yhteen suureen ahdistukseen). Mutta mielessä pitäisi pysyä, että en mitenkään voi loppueläämäni kirjoitella ruokapäiväkirjaa, joten oikeanlainen syöminen pitäisi saada iskostumaan päähän vähitellen...

Yksi positiivinen asia tähänkin päivään (tai siis oikeastaan jo eiliseen) liittyy, nimittäin: paino on edelleen laskusuunnassa ja on nyt pudonnut tasan VIISI kiloa lähtötilanteesta! Aikas mieletöntä! Matkaa on vielä jäljellä tuplasti tuon verran, mutta onhan tuo jo ihan hyvä alku. Kolmessa kuukaudessa viisi kiloa, eikös se tunnu ihan hyvältä tahdilta? (Ehkä vähän hidas, myönnetään...)

Pakkohan tässä on nyt ryhdistäytyä, muuten jämähdän tähän nykyiseen olotilaani makkaroineni kaikkeni ja sekös vasta olisi tylsää. Vuoden loppuun mennessä vyötärön täytyy olla alle 80 cm! Siinäpä sopivasti haastetta joulumässäilyille ;).

Lupausten lunastusta

On pitänyt jo pitkään kirjoittaa jotain muutakin kuin ainaista valitusvirttä. Fiilis on vaihteeksi parempaan päin, joten tässäpä nyt taas jotain jorinaa.

Taisin kuukausi sitten luvata pienentää vyötäröä ja lantiota muutamia senttejä kivojen tasalukujen alle. Matkaa ei pitänyt olla paljoakaan, mutta miten lie tälle lupaukselle käynyt? Erinäisistä syistä johtuen (olisikohan kisaväsymystä?) en ole tarttunut mittaan kertaakaan koko kuluneen kuukauden aikana. Joistakin tuoreista sukulaiskommenteista olen päätellyt, että jotain kaventumista olisi voinut tapahtua, samoin ne ainoat sopivat suorat housutkin tuntuvat löystyneen. Painokin oli kohtalaisen suopeasti jatkanut matkaansa alaspäin, kun viime viikon tiistaina salin vaa'alle hyppäsin. Merkkejä on siis ilmassa.

Mikäköhän on totuus? Se selviää myöhemmin tänään, kunhan pääsen täältä duunista salin kautta himaan mittailemaan! Tämä on siis juhlallinen lupaus julkistaa uudet mitat ja toivottavasti lunastaa edellinen lupaus :). Palkintoa en tainnut itselleni asettaa, joten vaivanpalkaksi on tarjolla ainoastaan roppakaupalla iloista mieltä :D.

Viime viikosta oppineena olen jo parin tunnin ajan litkinyt vettä kuin pahinkin krapulainen. Toivotaan, että kuumabalance sujuu tänään miellyttävämmin. Palaamisiin muutaman tunnin kuluttua!

Kahden kuukauden tilinpäätös + HABA!

Olen nyt pitänyt tätä blogia kaksi kuukautta. Sen kunniaksi mittasin itseni (pitkästä aikaa, muuten). Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut seuraavaa (suluissa muutos kuukauden takaiseen 15.9. tulokseen):

• hauis V: -1,5 cm (-1,0 cm)
• hauis O: -2,0 cm (-1,0 cm)
• reisi V: -2,5 cm (+-0 cm)
• reisi O: -1,5 cm (+-0 cm)
• pohje V: -2,5 cm (-0,5 cm)
• pohje O: -2,5 cm (-1,0 cm)
• rinnan alta: -3,0 cm (-1,0 cm)
• vyötärö: -5,0 cm (-3,5 cm)
• navanympärys: -10,0 cm (-3,0 cm)
• lantio: -7,0 cm (+-0 cm)
• pepunympärys: -6,0 cm (-2,5 cm)

Kylläpä valaa taas uskoa jatkoon nähdä pienentymistä! Ja se on hienoa, ettei kuukaudessa ole tullut yhtään plussaa mittoihin, vaikka reissussa rymyttiin. :) Painoani en nyt tiedä, mutta toivoisin sen olevan hitusen alle kahdeksankymppiä... Näyttää muuten siltä, että yläkroppaa on vaikeampi saada pienentymään. Etenkin harmittaa tuo hauisten hidas kehitys, mutta niinpä en olekaan kovin montaa kertaa salilla uutta yläkroppatreeniäni tehnytkään.

Hieman harmittaa, etten ole itselleni muita kuin painotavoitteita asettanut. Ensimmäinen niistä (eli alle kahdeksankymmentä) on toivottavasti nyt kuitenkin pysyvästi saavutettu. Voisin kyllä ottaa seuraavaksi virstanpylvääksi vyötärön ja lantion mitat: vyötärö alle 80 cm ja lantio alle 100 cm. Matkaa kumpaankaan ei ole enää kovin paljoa, joten kuukausi lienee sopiva aikaraja. Palkintoa täytyy vielä miettiä! :)

Ja sitten otsikon toiseen osaan: huomasin muutama ilta sitten hampaita harjatessani, että oikeassa kädessäni näkyy selvästi todellinen haba!! Ei sillä vielä fitness-kisoja voiteta, mutta lihaksen pystyy silti kunnolla erottamaan :D. Eli jotain on treenatessa tapahtunut, vaikkei tuolla mitoissa kovin suurta muutosta näykään. Tästäkin sain siis intoa salitreeniin, koska mikäpä sen mukavampaa kuin linjakkaat käsivarret entisten (ja siis osittain vielä nykyisten) allihirvitysten sijaan!

Otan tänään myös uudet kuvat itsestäni, toivottavasti mittojen osoittamat parannukset olisivat myös silminnähtävissä.

Rentouttavaa viikonloppua!

Numeroita

Hetken aikaa blogia kirjoitelleena tulin siihen tulokseen, että olisi ehkä sittenkin hyödyllistä julkistaa ne maagiset numerot: eli pituus, tämänhetkinen paino ja tavoitepaino. Kun nyt kuitenkin on myös tarkoitus sitä painoa pienentää, vaikkakin lähinnä kiinteytymisen johdosta.

Olen keskimääräinen suomalainen nainen, eli 167 cm pitkä (tai lyhyt, miten sen nyt ottaa). Tällä hetkellä (tai siis viimeksi kun kipaisin sillä salin vaa'alla) painan liikaa, eli 82,2 kg. Tavoite olisi normaalipainossa tai hiukan alle, eli 68 kg:ssa. En osaa edes arvioida, koska olen tuon verran viimeksi painanut, varmaan opintojen alussa. Minulla ei siis ole omassa kodissani koskaan ollut vaakaa, vanhempien luona sellainen on ollut.

Ensimmäinen välitavoite on tietysti alle 80 kiloa, seuraava 75 kiloa, kolmas 70 ja lopullinen tuo 68. Katsotaan, miten lähtee sujumaan. Usko on koetuksella, ainakin näin parin viikon jälkeen, kun muutosta ei tahdo tapahtua. Paitsi tietysti ne mittavirheet ympärysmitoissa ;).

Sain tänään myös räpsittyä itsestäni "before"-kuvat. Kamalaa katsottavaa, joten säästän ne siihen vaiheeseen, kun on näyttää rinnalla parempia otoksia. Ajattelin näin alustavasti kerran kuussa niitä räpsiä, jospa sitä kautta se omakin usko vahvistuisi. Toivossa on hyvä elää!

Minusta

Sille satunnaiselle lukijalle, joka tänne eksyy, voisin kertoa hieman itsestäni. Olen nuori nainen, täytän syyskuussa 27 vuotta. Asun Helsingissä avomieheni kanssa lähellä houkutuksia: ravintolat, kahvilat ja kaiken kulttuurin take awayt vain kivenheiton päässä kotioveltamme. Kolikon kääntöpuolella myös liikuntamahdollisuudet ovat lähellä!

Taustani on liikunnallinen, olen harrastanut tanssia eri muodoissaan koko ikäni vaihtelevalla intensiteetillä. Talvisin laskettelen ja kesäisin golffailen. Viime syksynä aloitin säännöllisen tanssiharrastuksen uudestaan. Salikorttia olen kantanut lompakossani kolmisen vuotta ja sitäkin on höylätty vaihtelevasti. Vuosi sitten yritin virvoitella tätäkin harrastusta uudestaan, mutta sain itseäni niskasta kiinni vasta keväällä personal trainerin ohjauksen avulla. Niskavillat kuitenkin katkesivat kesän kynnyksellä ja jälleen ollaan yrittämässä uudelleen...

Tarinani on varmaankin aika tavallinen. Äidin helmoista pois muutettua säännöllinen ruokailu ja elämänrytmi muuttui huitelevaksi opiskelijaelämäksi. Syötiin kun muistettiin, yleensä jotain nopeaa ja epäterveellistä, ja juotiin sitäkin enemmän. Luennoilla käytiin jos jaksettiin, keskityttiin kavereihin ja rientoihin. Kaikessa hiljaisuudessa painoa tuli lisää 10-15 kiloa. Näyttää kirjoitettuna hirveän suurelta, eikä peilikuvakaan imartele.

Turha materia on kerääntynyt jenkkakahvoiksi lantiolle, makkaroiksi mahaan ja selkään (yök!), selluliitiksi reisiin ja pepun alle sekä alleiksi käsivarsiin. Näitähän on kauhean vaikea "täsmäpoistaa", joten sellaisesta onkin turha haaveilla. Jos ja kun treenaan tasaisesti koko kroppaa sekä aerobisesti tanssitunneilla että lihasta kehittävästi salilla, luulisin saavani tuloksia. Kunhan muistan tukea treenailua oikeanlaisella ruokavaliolla.

Olen jonkin verran skeptinen erilaisia muotiruokavalioita kohtaan. Olen kyllä nähnyt, kuinka isot miehet laihtuvat silminnähden jättäessään pois perunan, pastan, riisin ja leivän (eli vähentäen hiilareita), mutta toisaalta olen nähnyt samojen kilojen tulevan takaisin, kun vanhoihin tapoihin palataan. En siis haluaisi ryhtyä ääripääihmiseksi, vaan yritän toimia järkevästi. Siten, että jaksaisin toimia niin pidempään kuin muutaman kuukauden ajan.

Tällä hetkellä olen kolmen viikon ajan ollut karkkilakossa ja vältellyt myös muita perisyntejäni kuten ranskiksia ja sipsejä. Näiden sijaan olen dramaattisesti lisännyt kasvisten ja vihannesten osuutta päivittäisessä ravinnossani. Työpaikan lounaalla kerään ruuan yhdelle lautaselle, ja täytän siitä aina ensimmäiseksi puolet salaatilla. Eipähän jää liikaa tilaa tyhjille hiilareille ja rasvaisille kastikkeille!

Liikuntatavoitteeni on neljä treenikertaa viikossa. Tanssitunneista tulee jo kaksi, joten salillekin "tarvitsee" lähteä vain kahdesti. Salikerroista toisen on oltava perinteistä lihastreeniä laitteilla ja painoilla, toinen voi olla jokin ryhmäliikuntatunti. Sain keväällä kohtalaisen hyvin kiinni tästä neljän treenikerran rytmistä, joten tiedän sen olevan toteutettavissa. Pyrin saamaan urheilut urheiltua torstaihin mennessä, jotta viikonloppuna voi ottaa rennosti ja tehdä muutakin kuin suorittaa "Projekti kroppaa". Lisäksi usein viikonlopuille on suunniteltu kaikenlaisia sosiaalisia menoja, joten arkisin on myös tältä kannalta helpompi liikkua.

Toivon löytäväni säännöllisen liikunnan rytmin ennen syksyn ja alkutalven pimeyttä. Olen taipuvainen syysväsymykseen, eikä jo iltapäivästä laskeva aurinko varsinaisesti piristä. Siksi aionkin nyt kerätä aurinkoa varastoon ja nauttia loppukesän lämmöstä!

PS. Vaakaa ei kotona ole, joten painoa en säännöllisesti voi seurata, eikä se mittarina niin kiinnostakaan. Lähinnä kuriositeettina, koska painoindeksin mukaan olen tällä hetkellä lievän lihavuuden puolella. Mitat kriittisistä kohdista ajattelin tänään illalla ottaa, ja seurata niitä viikottain. Samoin ajattelin napsaista valokuvat, jotta toivottava kehitys olisi helpommin todistettavissa.

Blogin nimestä ja tavoitteista

Blogin alkuperäinen nimi oli Kurvit suoriksi! Leikittyäni blogin ulkoasun muotoilutyökaluilla ja pohdittuani aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, tuo nimi alkoi kuulostaa väärältä. Pohjimmiltaan omakin ihanteeni sutjakkaasta vartalosta on tavoittelua raikaampaan oloon - pois hiostuttavista ja ahdistavista vararenkaista, kohti terveellisempää ja raikkaampaa ruokavaliota. Blogin osoitteessa edelleen näkyvä kurvit-sana on mielestäni silti hauska, onhan tässä elämässä ollut mutkia ja vastaan niitä tulee varmasti edelleen. Eivätkä ne kurvit tuosta vartalostakaan kokonaan häviä! ;)

Blogi on siis perustettu tukemaan minua tavoitellessani parempaa oloa ja linjakkaampaa kroppaa. En aio varsinaisesti laihduttaa; vierastan ajatusta "laihdutuskuurilla olosta". Haluan silti eroon jenkkakahvoista, mahamakkaroista, orastavista alleista ja megareisistä. Uskon pääseväni näihin tavoitteisiin jättämällä minimiin turhat sokerit, rasvat ja suolat ja lisäämällä kasviksia, vihanneksia ja liikuntaa. Kuulostaapa tutulta. Tätähän joka paikassa tuputetaan, ja pitkään uskoin tekevänikin juuri näin.

Peili kertoo kuitenkin jotain ihan muuta. Vaatteet eivät istu hyvin, joka puolelta tursuaa jotain ylimääräistä. Olokaan ei ole mukava, kun tietää näyttävänsä makkarankuoreen puristetulta ihrakasalta. Ja kun olo ei ole mukava, mitä sitä ihminen tekee? Aivan. Syö suruunsa.

Pitkän tähtäimen tavoite on muuttaa elämäntavat pysyvästi parempaan suuntaan ja sutjakoitua siinä samalla. Lyhyen ajan tavoite on näyttää edes jotenkin siedettävältä ranta-asussa syyskuun lopulla koittavalla aurinkolomalla. Tiedän, että aika on kovin lyhyt tuohon ensimmäiseen tavoitteeseen, enkä otakaan sitä niin kauhean vakavasti. Tarkoitan tällä, että en aio oikoa ihmedieeteillä tai lopettaa syömistä kokonaan, jotta muutaman päivän ajan voisin näyttäytyä bikineissä uima-altaalla. Aion silti panostaa myös tähän pikatavoitteeseen: olen ollut jo useamman viikon karkkilakossa (uskomatonta mutta totta!), aion lisätä salaatteja aterioihini ja vältellä niin helppoa take away -ruokailua sekä panostaa treenaukseen. Kuulostaa jälleen yksinkertaiselta, mutta tällaisen kohtalaisen patalaiskan korviin tuossakin on jo tekemistä.