Hyvää oloa etsimässä

Työelämässä menee jälleen huonosti, tulevaisuus on taas aivan auki. Tämä tilanne syö minua tosissaan, tunnen itseni totaaliseksi epäonnistujaksi. Itseluottamus vajoaa koko ajan alemmas - enhän voi olla mitenkään kovin hyvä työntekijä, jos en pääse yhteenkään haastatteluun lukuisista hakemuksista huolimatta. :(

Olen ollut kamala kärttypakkaus nyt jo pari viikkoa, masentumista on hurjan hankala välttää. Työ on kuitenkin niin iso osa elämää ja identiteettiä, että ilman sitä tuntee itsensä väkisinkin huonoksi. Olenkin erittäin tyytyväinen siihen, että olen kaikesta ahdistuksesta huolimatta saanut itseni salille jo kolmesti tällä viikolla! On tosiaan kumma juttu, kuinka hurjasti olo paranee, kun ei voi noin tuntiin ajatella mitään muuta, kuin omaa liikuntasuoritusta. Olo on jälkikäteen täysin toinen, ainakin edes hetken. Vaikka masis palaa yleensä viimeistään nukkumaanmenon jälkeen, olen sentään muutaman tovin päivästä ollut paremmalla tuulella. :)

Toivon, että pystyisin nauttimaan kesästä ja jättämään nämä ankeudet omaan arvoonsa. Tahtoa siis on, mutta mistä voimat? Ehkäpä tuosta ihanasta kuvasta!

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa sekä blogin ääressä että kahvakuulan varressa! Eilinen kahvakuulatunti oli ensimmäinen sitten ties kuinka pitkään aikaan. Ensin mursin peukaloni, ja sitten sairastuin flunssaan. Nyt pääsin takaisin treenailun makuun ja sekös oli kivaa!

Tauko näkyi ja tuntui. Kun maaliskuussa rehvastelin käyttäneeni jopa kahdeksan kilon kuulaa, eilen oli tyly tyytyminen pieniin neljän ja kuuden kilon mollukoihin. Hartiat aloittivat protestoinnin lähes välittömästi, samoin alaselkä... Tänään tosiaan tuntee, että eilen on treenattu, mutta sehän onkin se paras tunne :). Kipuja ei onneksi ole, hartioissa vain pieniä käytönjälkeisiä jumeja.

Kesätreenailu on siis nyt aloitettu. Pyhä tavoite olisi tässä kesäkuun aikana ehtiä salille noin kolme kertaa viikossa, tanssitunnit kun ovat kesätauolla. Suunnitelmaan mahtuvat kahvakuulatunti, kuumabalance ja BodyJam. Lisäksi toivon pääseväni silloin tällöin golffaamaan, jolloin varmaan joku noista ryhmätunneista jää väliin. Heinäkuu menee lähestulkoon kokonaan lomareissussa, joten tähän alkukesään on treenit ängettävä. Tavallaan se ei ole ollenkaan vaikeaa, koska tosiaan lomani alkaa vasta heinäkuusta - ainoa este on terassien houkutus ;). Mutta jospa sitä pystyisi pysymään tiukkana, ja keskittämään löhöilyt ja terassit viikonloppuihin.

Tähän loppuun muutama positiivinen juttu. Viimekesäiset kesävaatteet tuntuvat väljiltä! Vaakaa ja mittanauhaa on tullut välteltyä (eilen ihan puhtaasti salilla unohdin, että voisin käydä puntarilla, omaahan siis ei edeleenkään ole), mutta vaatteissa, ja siis etenkin niissä viime kesänä hankituissa, tuntuisi olevan tyhjää tilaa :). Mittanauhan voisin yrittää tällä viikolla kaapista kaivaa, niin saisin taas jotenkin näppeihini tämän kaventumisprosessin.

Sitten haasteeseen, jonka sain jo aika päivää sitten Quantinalta. Tarkoituksena on kertoa neljä hyvää asiaa omasta ulkonäöstään. Olen pohtinut tätä jo muutaman viikon, ja vaikeaahan se tuntuu olevan, kun itsetunto on aikalailla alamaissa tässä langanlaihojen yhteiskunnassa. Hetkellisesti sitä jo tuntee olevansa nätti ja hoikka, mutta sitten vastaan kävelee joku hujoppi ihanassa hulmuavassa kesäkoltussaan ja itse huomaa hien valuvan pitkin läskireisiä.. Noh, joka tapauksessa, löytyihän niitä hyviäkin kohtia itsestä, kun oikein etsi:

1. Silmät. Silmäni ovat vihreät ja ihanan mantelinmuotoiset. Ripset ovat pitkät ja kaarevat, en tarvitse ripsientaivuttajaa.
2. Suu ja hymy. Hymyni on leveä, mutta kaunis. Hampaat ovat hyvässä rivissä ja suhteellisen valkoiset. Hymyilen usein ja nimenomaan niin, että hampaat näkyvät. Mies on useasti sanonut, että kiinnitti ensimmäisenä huomionsa hymyyni. Olisihan siis ihan tyhmää minulta olla pitämättä siitä itsekin :).
3. Korvat. Vielä yksi kohta päässäni, josta pidän. Korvat ovat pienet ja söpöt, ehkä hieman ulospäin päästä, mutta ei huomattavasti. Pidän lähes aina korvakoruja, mutta sellaisia pieniä nappitimantteja enkä isoja roikkuvia.
4. Vyötärön ja lantion kaari. Etenkin aamuisin, kun kroppaa ei vielä turvota, tämä kohta on yksi parhaimpia. Nyt, kun vyötäröltä on poistunut useampi sentti ihraa, kaari tulee aivan erilailla esiin. Vielä kun se maha siinä kaarien välissä oli hieman lituskampi.. ;)

Haaste pitäisi laittaa eteenpäin, joten palailen sen tiimoilta toivottavasti pian, juuri nyt en ehdikään paneutua siihen. Toivottavasti siis pikaisiin kuulemisiin!

Aurinkoista viikkoa!

Murtunut peukalo!

Pääsiäisen hiihtolomamatkalla kaaduin sohjoisessa rinteessä aivan perusvauhdista, samalla tavalla kuin sata kertaa aiemminkin. Tällä kertaa kuitenkin sauva iski kipeästi oikean käden peukaloon, ja kuulin inhottavan rusahduksen. Kipu oli niin kovaa, etten koskaan aiemmin muista tunteneeni vastaavanlaista tuskaa. Luultavasti pienenä sairastettu umpisuolen puhkeaminen oli aikalailla lähellä, mutta muistot tuosta kivusta ovat onneksi hälvenneet..

Rinne-ensiavussa ystävällinen terveydenhoitaja katsoi surullista peukaloani, joka jo kovaa vauhtia oli turpoamassa, ja totesi, että lääkärinhän tässä pitää mennä. Onneksi on matkavakuutus! Tunnin päästä kaatumisesta istuin yksityisen lääkäriaseman odotushuoneessa, ja puoli tuntia siitä olin jo käynyt röntgenissä ja saanut peukkuni lastoitettua. Murtumahan siellä.

En ole murtanut aiemmin yhtään luuta kropastani. Olen myös onnistunut välttämään muut isommat vammat, ja vaikka tanssiajoilta kyllä tulee mieleen kaikenlaisia polvi- ja nilkkakipuja, ne ovat aina hoituneet levolla ja kylmällä, mikään ei siis ole oikeasti mennyt rikki. Pikkaisenko harmittaa! Näin se vanhentuminen vain konkreettisesti vaikuttaa :(.

Kaatumisesta on nyt noin puolitoista viikkoa, ja olen siis elänyt yhdeksänsormista elämää. Voin kertoa, että oikeakätiselle ihmiselle oikean käden peukalo on kohtalaisen tärkeä uloke. Sellaiset yksinkertaisilta kuulostavat asiat kuin housujen nappien kiinnittäminen tai kulmakarvojen nyppiminen saavat kivoja uusia ulottuvuuksia, kun niitä yrittää tehdä joko väärällä kädellä tai väärillä sormilla...

Olen onneksi pystynyt käymään tanssitunneilla, vaikka ilmeisesti ainakin aivan aluksi olisi pitänyt välttää hikiliikkumista turvotusvaaran takia. Olisin kyllä ruvennut hyppimään seinille, jos joutuisin kaksi-kolme viikkoa vain istumaan himassa, kun yleisessä olossa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, eikä vamma ole kovin näkyvä tai kokonaisvaltaiselta näyttävä.

Saan lastan pois siis reilun viikon kuluttua. Kuinkakohan nopeasti arki alkaa taas sujua, kun varmaan alitajuisesti jonkin aikaa välttelen potentiaalisesti kipeää tekeviä asioita?

Tilastoa ja pieleen mennyt haaste

Niinhän siinä (tietysti) kävi, etten pystynyt pysymään erossa karkeista ja jäätelöstä koko maaliskuuta. Mainittakoon positiivisena tekijänä kuitenkin se, etten ostanut kuin yhden karkkipussin ja senkin automatkalle (pitkiä automatkoja ei vaan voi jaksaa ilman nameja, vai voiko muka?). Töissä tuli napsittua tuliaisviinikumeja parina päivänä, mutta muuten kohtalaisen tehokkaasti vältin makeat herkut puremalla purkkaa aina himon iskiessä. Milläköhän sitä saisi itseänsä niskasta kiinni?

Salikäynneillä en ole muistanut/ehtinyt käydä vaa'alla ollenkaan, joten painon kehityksestä ei ole harmainta aavistustakaan. Mittanauhakin on jäänyt kaappiin makaamaan, Pitäisi varmaan ryhdistäytyä, eikös kohta ole viimeiset hetket "kesäkuntoon" tsemppaamisen aloittamiseksi.. ;) Jos jotain hyvää tästäkin aihealueesta haluaa sanoa, niin tietyt housut tuntuvat edelleen tilavammilta kuin viime vuonna, ja kahvakuulatreeneissä olen muutamissa sarjoissa vaihtanut painavampaan kuulaan. Samoin pystyn jo ilman suurennuslasia bongaamaan sekä hartia- että ojentalihakset! Olisivatpa nämä pysyviä muutoksia, kesämekkokausi olisi niiiin paljon miellyttävämpi ilman jättialleja ja megahartioita..

Sitten treenailuun ja tilastoihin. Tutkailin tässä joku päivä HeiaHeian tilastojani, ja sehän on varsin mukiinmenevän näköistä: olen harrastanut jonkinlaista liikuntaa joka ikinen viikko tänä vuonna, enkä ole ollut oikeastaan ollenkaan kipeänä. Töissä olen pärskinyt ja välillä nenä on ollut tukkoisen tuntuinen, mutta mitään liikkumista estävää tautia en ole kertaakaan tänä vuonna potenut (nyt sitä puuhun koputtelua, mutta hienoa olisi, vaikka ekat flunssat tulisivatkin vasta nyt, normaalisti sairastan keväällä, eli tammi-toukokuussa, noin kolme flunssaa). Tuo kuvassa näkyvä yksi sairaspäivä johtuu kotimme vesivahingosta, silloin tuntui hengitysteissä oudolta, enkä mennyt illalla tanssimaan. Ja lisään noihin treenikertoihin siis vain "oikeat" treenit, eli en esim. työpaikalle kävelyä tai kauppareissuja - ei sillä, etteikö niitä saisi liikkumiseksi laskea, mutta itse tilastoin vain "suorittamiskerrat". :D Tälle viikolle on vielä tilauksessa tämän illan tanssitunti ja viikonlopun kahvakuula + venyttely.

Olisi kyllä huikeaa saada pidettyä tällaista rytmiä yllä koko vuoden ajan! Täytyykin varmaan ennen kesää postata vielä koko alkuvuoden tilasto, kesän jälkeen kesän liikkumiset ja loppuvuodesta koko vuoden tiivistys. Toivottavasti silloin voin liittää mukaan myös painokäyrätilaston, jossa suunta olisi ollut kauniisti alaspäin. :)

Nyt toivomaan, että nuo himskatin lumet lopulta sulaisivat ja kesä pääsisi valloilleen!

Kuulailua, kipuja ja muutto

Niin se aika vaan kuluu, eikä millään ehdi istumaan edes lyhyeksi hetkeksi koneelle ja kirjoittamaan, joten taas mennään työajan puitteissa..

Viime viikko olikin ihan supertreeniviikko! Pääsin kaikille suunnittelemilleni tunneille (miinus venyttely..) ja muutamalle ekstrallekin, joten treenikertoja tuli kasaan peräti kuusi. Kohokohtia olivat tiistain balance, jossa tehtiin hullun rankkaa uutta ohjelmaa, ja lauantain kahvakuula, jossa sijaisvetäjän johdolla tehtiin sitten toinen hullun rankka treeni.

Tuo kuulatunti onkin sittemmin koitunut kohtalokseni. Sunnuntai-iltana selkäni oli niin kipeä, että suorastaan sätkin, kun mies yritti helpottaa kipuja kevyellä hieronnalla (note to self: hieroja on edelleen varaamatta). Eilen en uskonut pääseväni sängystä ylös, mutta jotenkin siitä selvittiin. Töissä paikallaan istuminen sen sijaan ei ollut mitenkään erityisen herkkua... :( No, illalla pääsimme lopultakin kantamaan viimeisetkin laatikot sijaisasunnosta omaan kotiin, joten tanssitunnin sijasta tein lihastreeniä kantamalla "vain vähän painavia" laatikoita kämpästä hissiin, hissistä autoon, autosta hissiin ja hissistä kämppään. Ehkäpä tuo pikkaisen helpotti kipuja, mutta taas jännäilen täällä työtuolissa, että mikä mahtaa olla olo iltapäivällä.

Tämä ilta menee edelleen laatikoita tyhjentäessä (miten voi ihmisellä olla niin paljon roinaa, joista suurin osa ei kuitenkaan ole varsinaista roinaa, vaan kirjoja, elokuvia, vaatteita yms.), joten en pääse vielä testaamaan, menisikö hullu balance-ohjelma jo paremmin kuin viimeksi. Onneksi viikonloppuna pääsee taas rinteille kurvaamaan ja kyykkäämään!

Aurinkoista viikkoa!

Haasteita edessä

Enpä ehtinyt viime viikolla kirjoittamaan. Plösö olo sentään hieman helpotti, kun pääsin torstaina (edellisen kirjoituksen jälkeen) tanssimaan ja viikonloppuna sekä kampaajalle että kahvakuulailemaan! Kuulatunnilla huomasin, että kehitys kehittyy: otin muutamaan sarjaan jo painavamman kuulan kuin edellisellä kerralla :).

Viime viikolla raikastuminen jatkui entisestään, kun pääsin muutaman viikon tauon jälkeen jälleen kuumabalanceen rentoutumaan ja vetreyttämään kuulailusta jumiutuneita jalkoja. Keskiviikkona rentouduin visuaalisesti ihanassa I love NYKY -tanssiesityksessä ja torstaina pinkaisimme miehen ja ystävien kanssa Rukalle.

Sattuipa sitten täydelliset rinnekelit! Perjantaina tuuli oli ehkä himpun liian voimakasta, mutta siniseltä taivaalta paistanut aurinko kyllä korvasi paljon. Nautimme rinteistä, raikkaasta pohjoisen ilmasta, auringosta, hyvien ystävien seurasta ja ennen kaikkea ruuasta ;). Meni kyllä herkuttelun puolelle, mutta kumma kyllä "turhat" munkit, karkit ja limut jäivät suurimmilta osin väliin, kun keskityimme lähinnä varsinaisiin ruokiin. Alkoholia tosin meni lasi jos toinenkin, mutta hei, elämä on.

Tästä viikosta pitäisi tulla lähes normiviikko, ellemme sitten pääse muuttamaan takaisin kotiin, jolloin aikatauluja on pakko hieman muokata. Olen muuten huomannut sen, etten jaksa kovin hyvin kolmea (neljästä puhumattakaan) treenipäivää arkisin peräkkäin, vaan kolmantena päivänä uupumus on jo aikamoista. Siksipä olen muuttanut alkuvuonna tekemääni liikuntasuunnitelmaa siten, että treenaan maanantain ja tiistain, keskiviikon lepään, jolloin torstaina on taas hinku tanssimaan, perjantaina taas lepoa ja lauantaina hyvä treeni ja venyttely ennen sunnuntain ansaittua hengähdystaukoa. Pienetkin muutokset tähän aiheuttavat joko plösöilyä ja tunkkaisuutta (liian monta välipäivää) tai totaalista uupumusta ja ärrimurria (liian monta peräkkäistä treenipäivää).

Ja sitten otsikon mukaiseen tekstiin (pääsin ilmeisesti karkaamaan sivuraiteille). Lupasin siis olla maaliskuun ajan supertarkka syömisteni kanssa, eli jättää ne turhat "herkut" pois - huomatkaa hipsujen paikka tässä lausessa verratuna aikaisempaan kappaleeseen ;). No siis Rukan-viikonloppu oli jo jätetty laskuista pois, joten oikeasti homma alkaa tästä viikosta ja tästä päivästä. Ja huonosti alkaakin; kävin jo kollegan syntymäpäiväkakuilla... Jätin sentään ottamasta epämääräisiä Kiinasta tuotoja karkkeja, joten pienesti olen plussan puolella.

Harmillisesti tähän maaliskuuhun näyttää mahtuvan kaikenlaista kissanristiäistä, mutta näillä mennään. Kovana on pysyttävä. Ja ne uudet kuvatkin voisi olla kiva ottaa. Veikkaan, että näin erittäin kyynisenäkin saattaisin huomata jonkinlaista eroa nykytilanteen ja elokuun välillä - ja jospa kuvista olisi taas paremmaksi motivoijaksi. Julkaisua pohditaan kyllä erittäin tarkkaan! ;)

Mummoilun seuraava askel: TV-jumppa

Kehtaakohan tätä kertoakaan, mutta vajosin mummoilussa aivan uudelle asteelle viikonloppuna. Satuin makoilemaan sohvalla lahnana tekemättä mitään, kun telkusta alkoi Jumppa: Corecircuit (linkki toimii vielä 5 päivää). Eikun sohvalta lattialle, jumppatoppi päälle ja lämmittelemään. Hiki päässä sitten treenasin, kun olin lauantaina lusmuillut ja jättänyt salin väliin (kahvakuulatunti oli peruttu, tilalla olisi ollut juurikin coretreeniä). Ja jos ei muuta, niin sain mojovat mustelmat lantiolle kylkikeinuista :D.

Että näin. Iloista viikkoa!

Väliviikko

Huomasin aivan yhtäkkiä, että tästä viikostahan on tulossa tavallaan väliviikko liikkumisen suhteen. Eilen kävin kyllä tanssimassa tavalliseen tapaan (miten voikin tulla niin hyvä fiilis!), mutta tänään en ennätä (suorittamaan) balancea, koska minun pitää juosta pää kolmantena jalkana ympäri stadia hoitamassa vaihtelevan laatuisia asioita... No, kyllä tuossa lumiloskajääsohjotohjossa liukastellessa varmaan hiki otsalle nousee. ;) Huominen menee kokonaan työreissussa, mutta onneksi torstaina pääsen taas tanssimaan. Viikonlopun kahvakuulat ja venyttelyt jäävät myös väliin ystävien häiden vuoksi. Kaloreita voinee tosin polttaa tanssilattialla! :D

Kaikenkaikkiaan pääsen siis vain kahdesti tanssimaan koko viikon aikana. Nyt jo vähän harmittaa, etten illalla ehdi balanceen, mutta sellaista elämä joskus on. Ensi viikolla sitten taas.

Asiasta seinään. Mikä olisi hyvä vuosipäivälahja miehelle, jolla on jo kaikkea tarpeellsita ja tarpeetontakin? Koruja ja kelloja tyyppi ei käytä. Harrastukset on niin kalliita, että niitä en lähde kustantamaan. :) Ravintolakeikka on meillä aikalailla perinne, mutta se menee yleensä miehen pussista. Sain myös itse mieheltä joululahjaksi 12 ravintola-illallista (no, saatan maksaa niistä jonkun myös itse), joten sen tyyppisetkin ideat ovat vähän kehnoja - muuten menee koko kevät ravintoloissa juostessa! Eli - mitä olen nyt kokonaan unohtanut?

Täydellinen treeni!

Eilinen treeni oli kyllä niin vastakohta kaamealle tiistaille. Lähdin salille hyvissä ajoin, ja ehdinkin crossailla leppoisasti vartin verran ennen kahvakuulatunnin alkua. Vauhdilla eikä kulutetuilla kaloreilla (laitteen mittarin mukaan, oma sykemittari unohtui taas matkasta...) ei juhlittu, mutta kroppa lämpesi kivasti ja pienen hengästyksenkin sain aikaan.

Kahvakuulatunti olikin sitten menoa alusta loppuun asti. En taaskaan pystynyt tekemään kaikkia yhden käden nostoja hartiasta ylöspäin hurjien jumien takia, mutta muuten kyllä vedin täysillä. (Note to self: muista varata aika hierojalle!) Huomasin siinä treenin tiimellyksessä, että käsissäni on oikesti näkyvillä hartialihakset! Tai edes jotkut ääriviivat siinä olkapään ja kyynerpään välissä. Oh joy! Tänään sain vahvistuksen havainnoilleni, kun kaverini sanoi käsivarsieni näyttävän jotenkin timmimmiltä. :)

Hurjan tempoilun jälkeen kävin vielä ihanan rentouttavalla kuumavenyttelytunnilla. Olisin voinut maata kuumassa ja venytellä vielä toiset kolme varttia, niin totaalisen ihanaa se oli. Kokonaisuutena siis varsin täydellinen lauantaitreeni!

Tänään oli muuten jännät paikat liukastella kaupungilla. Kivasti tuntuu tuolla pakaraoiden tienoilla eiliset kyykkäilyt.. ;)

Uudella innolla kohti uutta viikkoa!

Ärrimurrin suoritusliikuntaa

Huh, minkälainen hirvitys koko eilinen päivä oli. Töistä kiiruhdin kauheaa vauhtia kotiin (tai siis "kotiin", sijaisasuntoon, jonne on ratkaisevat 15 minuuttia pidempi matka kuin omaan kotiin), keräsin treenikamat reppuun, vaihdoin piilarit silmiin ja aloin tutkia bussiaikataulua (kyllä, joudun varakodista menemään salille bussilla; totaalinen fail...): edelliseen en ehdi ja seuraavalla tulee kiire.

Luotin kuitenkin ehtiväni ihan hyvin seuraavallakin vuorolla, joten ei muuta kuin mandariini naamariin ja bussipysäkille. Kauheaa haipakkaa sitten bussipysäkiltä salille, portaat viidenteen kerrokseen juosten ylös, kun tuntivaraukseni oli menossa vanhaksi, enkä olisi ehtinyt odottaa enää seuraavaa hissiä ensimmäisen mennessä jo tupaten täyteen. Sain tuntilappuni lunastettua ruhtinaalliset kaksi minuuttia ennen varauksen umpeutumista, aikaa balance-tunnin alkuun siis alle vartti.

Pukuhuoneesta ei meinannut löytyä vapaata kaappia. Kaikki kaapit käytössä, siis kaikki! Miinus tietysti suoraan vessojen edessä olevat "seisontakaapit", eli sellaiset, joiden edessä ei ole penkkiä. Tai siis niistäkin oli vapaana ruhtinaalliset kolme. Jösses mitä meininkiä.

No, tunti meni ihan ookoosti, tosin jouduin tyytymään lähes jämäpaikkaan salissa. Pientä närästyksen tunnetta kuumuudesta taisi tulla, mutta ei mitään kauhean huonoa oloa kuitenkaan. Suihkussa olikin sitten taas ruuhkaa, vuoroa piti kiltisti odotella. Ihan hölmöä tuollainen. :( Tässä vaiheessa huomasin myös olevani aika lailla nälkäinen, ja jatkuva tatti otsassa ei kyllä nälkään yhdistettynä ole minulla kovinkaan raikas kokonaisuus...

Kävin nopeasti kaupassa ostamassa uuden hoitoaineen ja kimpun tulppaaneja piristämään ankeaa oloani, vain myöhästyäkseni kotiin vievästä bussista noin minuutilla. Seisoin sitten tuhannen kiukkuisena keskellä ynseää tihkusadetta reilut kymmenen minuuttia odotellessani seuraavaa bussia (joka ei vie ihan niin lähelle kuin edellinen vuoro olisi vienyt). Liukastelin vielä kaiken kukkuraksi matkalla pysäkiltä kotiovelle.

Kotona olo olikin sitten aikalailla suorittanut. Kiltti suorittaja käy päivän töissä ja illalla salilla jumppaamassa ja kotona laittaa ruoan ja menee nukkumaan vain tehdäkseen kaiken tasan samalla lailla seuraavana päivänä. Ai mikä oravanpyörä!?

Kun lopulta sain ruoan nenäni alle, alkoi telkusta teinivuosieni ehdoton ykkösleffa: Julmia aikeita! Tämä kyllä korvasi jonkin verran päivän kärsimyksiä, mutta silti huomasin ähkiväni ja puhkivani vielä tänä aamuna matkalla töihin. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa, mutta kyllä eilinen oli ihan kamala päivä!

Back in business!

Noniin, nyt on joulut ja uudetvuodet ja muut lusimiset lusittu, ja on aika palata takaisin arkeen. Nyt on jotenkin henkisestikin keventynyt olo, kun hankalat ja masentaneet työkuviot vihdoin selkenivät, ja olen jo kolmatta päivää normaalissa, palkallisessa työssä! Lähes katastrofaalinen viime vuosi on ohi, ja edessä tyhjä pöytä: kokonaan uusi vuosi, joka toivottavasti tuo tullessaan mukavia asioita :).

Käytin eilen hävyttömän paljon aikaa kevään liikuntasuunnitelmien tekoon. Tanssituntini jatkuvat edelleen kaksi kertaa viikossa, ja niiden lisäksi halusin jotain lihaskuntoa kasvattavaa. Salillani alkoi (vihdoin!) kahvakuulatreenin ryhmätunnit, ja olen ihan innoissani niistä. Menen ensimmäistä kertaa testaamaan tuota tuntia tämän viikon lauantaina. Ilmeisesti en ole ainoa, joka uudesta treenimuodosta on innoissaan, sillä varatessani eilen paikkaani tuolle lauantain tunnille, sain lähes viimeisen varauksen. Uskon kyllä, että tämä muutaman ensimmäisen viikon rynnistys tasaantuu viimeistään helmikuun aikana :).

Salilla oli eilen aivan käsittämätön ruuhka! Jos muuten tämän viikon aikana on tuntunut, että jonkinlainen loma-aika vielä jatkuu (aamubussit melkein tyhjiä, ei aamu-tv-ohjelmia, ei muitakaan rutiinitv-sarjoja yms.), niin salilla oli kyllä täysi tohina. Kuumabalancesali oli pitkästä aikaa täyteen ahdettu ja suihkuun sai odottaa vuoroaan! Edelleen, uskon että tämä tästä laantuu. Niin on käynyt aina aiemminkin ;).

Niistä muista liikuntasuunnitelmistani vielä. Lisäsin viikkokalenteriini jälleen venyttelytunnin, jolle syksyn aikana pääsin ruhtinaallisen YHDEN kerran. Tästä voin siis vain parantaa... Aion myös jatkaa kuumabalancessa käymistä. Näiden kaikkien toteutuessa (ja mikseivät ne toteutuisi ;) keräisin siis viisi liikuntakertaa viikkoon, mikä on jo aika hyvä määrä. Yhtään sen enempää ei kyllä mahtuisikaan, sillä pakko on levätä välillä.

Tältä näyttäisi tuulin liikuntakevät 2011:

ma: tanssitunti
ti: kuumabalance
ke: kuumavenyttely
to: tanssitunti
pe: vapaa
la: kahvakuula
su: vapaa

Tiedän jo nyt, että tammikuussa en vielä pääse aloittamaan viikottaisia kahvakuulatreenejä, koska olen jo sopinut muunlaista liikuntamenoa viikonlopuille, enkä taida päästä venyttelytunnillekaan ennen kuin helmikuussa. Ajattelen sitä kuitenkin niin, että vältän pahimmat tammikuun ruuhkat, ja pääsen sitten paremmin aloittamaan treenaamisen, kun muut ovat jo pois tieltä ;). Tuo keskiviikko sisältää myös option salitreenin tekemiseen, onhan minulla edelleen viimesyksyinen saliohjelma olemassa. Olen vain jotenkin kadottanut salitreenin ilon, minua ahdistaa ne muut ihmiset...

Sokerina pohjalla, eilen salin vaaka näytti pienintä arvoaan ikinä! Vielä on matkaa, mutta painon alamäki on jo alkanut!

Ylläpitoa

Ei tämä blogi ole vielä totaalisen kuollut, vaikka siltä vähän vaikuttaakin. Olen ollut koko joulukuun aika väsynyt ja ahdistunut esimerkiksi epäselvistä työkuvioista, ja lisäksi sairastin "kevyen" kolmen viikon flunssan. Väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olen yrittänyt katsoa, mitä suuhuni pistän, vaikka aika monta joulutorttua onkin seulasta läpi mennyt...

Kuun puolivälissä tein perinteisen kuukausimittauksen varmistaakseni, ettei tämä jonkinasteinen kurin löystyminen olisi tehnyt kaikkea syksyllä saavutettua tyhjäksi. Ja eihän se kaikeksi onneksi ollut sanottavasti vaikuttanut. Tavoitteeni saada vyötärömitta alle kahdeksankymmenen sentin ennen vuodenvaihdetta ei kyllä toteudu, mutta toisaalta mitta ei ollut kasvanutkaan. Tästä päättelin, ja päätin, että nyt olen pienessä ylläpitovaiheessa, ja jatkan kaventumisprosessia heti tammikuussa. Olen kyllä satavarma, että salilla on aikamoinen ruuhka muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun kaikki muutkin uudenvuodenlupauksienlunastajat ryntäävät ryhmätunneille, juoksumatoille, crossareille yms. :)

Salista puheenollen, olen tänään menossa kuumabalanceen pitkästä aikaa, ja samalla pääsen loikkaamaan vaa'alle. Tätä en kovin innostuneesti odota, sillä vaikka mitoissa ei ollutkaan isoja muutoksia, minusta tuntuu, että paino on silti saattanut hivenen nousta. Huoh. Kyllähän sekin siitä varmasti saadaan taas laskuun vuodenvaihteen jälkeen, mutta harvemmin painonnousu kovin innostava asia on...

Lupausten lunastusta

On pitänyt jo pitkään kirjoittaa jotain muutakin kuin ainaista valitusvirttä. Fiilis on vaihteeksi parempaan päin, joten tässäpä nyt taas jotain jorinaa.

Taisin kuukausi sitten luvata pienentää vyötäröä ja lantiota muutamia senttejä kivojen tasalukujen alle. Matkaa ei pitänyt olla paljoakaan, mutta miten lie tälle lupaukselle käynyt? Erinäisistä syistä johtuen (olisikohan kisaväsymystä?) en ole tarttunut mittaan kertaakaan koko kuluneen kuukauden aikana. Joistakin tuoreista sukulaiskommenteista olen päätellyt, että jotain kaventumista olisi voinut tapahtua, samoin ne ainoat sopivat suorat housutkin tuntuvat löystyneen. Painokin oli kohtalaisen suopeasti jatkanut matkaansa alaspäin, kun viime viikon tiistaina salin vaa'alle hyppäsin. Merkkejä on siis ilmassa.

Mikäköhän on totuus? Se selviää myöhemmin tänään, kunhan pääsen täältä duunista salin kautta himaan mittailemaan! Tämä on siis juhlallinen lupaus julkistaa uudet mitat ja toivottavasti lunastaa edellinen lupaus :). Palkintoa en tainnut itselleni asettaa, joten vaivanpalkaksi on tarjolla ainoastaan roppakaupalla iloista mieltä :D.

Viime viikosta oppineena olen jo parin tunnin ajan litkinyt vettä kuin pahinkin krapulainen. Toivotaan, että kuumabalance sujuu tänään miellyttävämmin. Palaamisiin muutaman tunnin kuluttua!

Vuoristoradalla

Kylläpäs heittää nyt fiilikset laidasta laitaan. Viime viikolla olin tosi innoissani, oli monta rautaa tulessa tulevien duunikuvioiden suhteen, kivoja iltamenoja ja jotenkin muutenkin hyvä fiilis. Tällä viikolla sen sijaan pillitän töissä lepohuoneessa pieleen mennyttä työhaastattelua ja samoista kyyneleistä riittää vielä illaksi himaan. Eilen pääsin jo vähän paremmille vesille, kun tarvoin kotiin ihanassa lumituiskussa, mutta salitreenin jälkeen vastassa olikin pelkkää vettä...

Eikä salillakaan mennyt putkeen. Olin päivällä täysin "unohtanut" että olen menossa Hot Balanceen, joten juominen olisi hyvä juttu. Siispä kärsin seuraamukset: minulle tuli oikeasti huono olo treenin aikana, ja pukuhuoneessa piti puhistella tovi ja juoda yksi 0,6 litrainen vesipullo tyhjäksi, ennen kuin pystyi edes ajattelemaan suihkuun menoa. Kotona sain aikaseksi vain käpertymisen sohvan nurkkaan nielemään kyyneliä, mutta onneksi ihana mies teki ihanaa ruokaa.

Jotain hyvää salilla käymisessä sentään oli - paino on edelleen laskusuunnassa! Mittoja en ole masiksissani jaksanut vähään aikaan ottaa, mutta ehkä viikonloppuna sitten.

Toivottavasti mieli tästä nyt hieman piristyisi, siihen kun ei kaltaisellani tunneihmisellä ihan hirmuisesti tarvita!

Ylös kuilusta

Chileläisten kaivosmiesten tapaan minäkin olen nousemassa takaisin maan pinnalle syysmasiksen kuilusta.

Maanantaisella tanssitunnilla kokeilin reissusta ostamiani uusia treenivermeitä, enkä pyörtynyt kauhusta. Kyseessä olivat kuitenkin pintoja nuolevat housut ja kohtalaisen muotojenmukainen paita. Näytin mielestäni kivan sopusuhtaiselta, enkä makkarankuoreen ängetyltä läskipossulta. Edistystä siis! Lisäksi ihana mieheni sanoi eilen illalla, että näytän jotenkin ihanan laihalta ja kauniilta. Mitäpä siihen lisäämään ;).

Nuo treenivaateostokset on muuten tehty maailman ihanimmasta kaupasta, Lululemon Athleticasta. Oih, sitä valikoimaa! Omat ostokseni pitivät sisällään siis Push Ur Limits Tank -topin keltaisena, Groove Pant -treenihousut tumman harmaana, ihanaakin ihanamman Twisted Shoulder Tee -topin taivaansinisenä ja viimeisenä tuo maanantaina päällä ollut pitkähihainen v-aukkoinen (juoksu)treenipaita keltaisena (en löytänyt tätä enää heidän sivuiltaan, saattoi olla poistuva malli, kun outlet-kaupassa tosiaan shoppailin). Heti tuli uutta intoa treenailuun :).

Tuo verkkokauppa toimittaa myös Suomeen 30 dollarin kiinteällä toimitusmaksulla, vink vink! Itse en ole koskaan tilannut Jenkeistä mitään, joten en tiedä, miten tullimaksut hoidetaan.. Täytyy ehkä ottaa selvää tulevaisuutta varten :). Ellei joku ihana lukijani tiedä?

Lontoo ja muuta

Olipas viikonloppu! Lontoo oli IHANA! Olen käynyt siellä kolmesti aiemmin, mutta ensimmäisellä kerralla olin noin 12-vuotias ja kaksi edellistä ovat olleet työmatkoja, joten turisteilumielessä minulla ei ollut kovinkaan paljon ennakkokäsityksiä. Ja mitä sainkaan kokea: herttaisia pikkukatuja, houkuttelevia ravintola- ja ostoskatuja, taidokasta teatteria, maailmankuuluja nähtävyyksiä, autiota business-keskustaa. Siis lähes kaikkea laidasta laitaan - yksi kokonainen ja yksi puolikas päivä oli aivan liian lyhyt aika tähän paikkaan tutustumiseen, joten paluuta odotellessa!

Ruokailumielessä reissu oli kohtalainen. Hotelliaamiainen lauantaina oli mallia "continental", eli brittien kolesteroliherkkuja ei ollut saatavilla (ravintolan keittiö oli rempassa). Leivän sai valita vaaleasta tai vaaleammasta, eikä tuoreita kasviksia näkynyt mailla eikä halmeilla. Hedelmäsalaattia sentään oli, ja maustamatonta jugurttia täysjyvämurojen kanssa. Suklaapullan ja croissantin jätin kaappiin, herkuttelin hilloleivällä ;). Lounaaksi söin ookootasoisen kinkkusalaatin, ja ennen teatteria jaoimme kanapekonipaninin. Se oli hyvin kaukana makuelämyksestä, mutta täytti tehtävänsä, eli piti pahimman kiukun poissa esityksen ajan. Illalla saimme palkintomme koko päivän puurtamisesta (mm. noin 300 porrasta - ylöspäin!): täydellisen herkullinen made-to-order juustohampurilainen. Nam! Sunnuntaiaamun aloitimme hotellin viereisestä kahvilasta, ja tällä kertaa valitsin jugurttimyslin kaveriksi rasvaa tihkuvan croissantin. Myyjä yritti tarjota rinnalle vielä extravoita, mutta osasin vastustaa tätä kiusausta... Seuraavan kerran sainkin murua rinnan alle vasta lentokoneessa, koska erinäisistä syistä johtuen matkani kentälle oli hieman kiireinen eikä lorvimisaikaa jäänyt yhtään ;).

No, tämän ei ollut tarkoitus olla mikään ruokienlistausblogi, joten eiköhän jätetä aihe tähän. Pointtini lähinnä oli, että ihan metsään ei menty, mutta paremminkin olisi voinut syödä ;).

Eilinen tanssitunti oli taas ihana, ja ihan harmittaa, että seuraavat kolme kertaa jäävät väliin kaverin juhlien ja oman loman takia. Tänään vuorossa on lämmintä liikuntaa ja litroittaista hikoilua hot balancessa. Pääsen taas vaa'alle (tai siis mitä pääsemistä siinä on?) ja illalla pitää ottaa viikottaiset mittatulokset. Onhan siinä taas ohjelmaa.

Uuteen nousuun!

Nyt on pahimmat pöpöt toivottavasti karkotettu, ja pääsen taas takaisin normaaliin arkirytmiin. Ruuat tulee syötyä oikeisiin aikoihin ja treenit rytmittävät viikkoa: tänään tanssia, huomenna hot balancea, keskiviikkona vihdoin salitreeni ja torstaina taas tanssia. Sokerina pohjalla - perjantaina viikonlopun mittaiselle pikalomalle Lontooseen! Olen aivan innoissani! :D

Uutta intoa tähän projektiin sain myös viikonloppuna, kun puin päälleni erään tunikamekon. Saadessani mekon muutama kuukausi sitten se tuntui päällä kamalalta makkarankuorelta, ja vetoketjun sulkemiseen tarvittin apua. Otin sen kuitenkin mukaan ajatellen, että ehkä se ei kuitenkaan näyttänyt niin karsealta kuin tuntui ja voisin sitä jonain päivänä käyttääkin. No, mekko makasi kaapissani hintalaput niskassa, kunnes eilen päätin kokeilla sitä: vetskari meni lähes itsestään kiinni, sivusaumat eivät kirranneet ja mekko tuntui kaikin puolin mukavalta päällä! Oi sitä autuasta tunnetta. Tuloksia on näköjään aivan mahdollista saada jopa kohtalaisen nopeasti ilman kovinkaan tuntuvia muutoksia tavalliseen elämään. Mieletöntä.

Taidan mittailla itseni taas huomenna, kun pääsen salilla myös vaa'alle. Olisihan se huippua saada numeerisia vahvistuksia omille tuntemuksilleen. :)

Hauskaa viikonalkua kaikille lukijoille!

Salitreeni päivitetty

Tapasin eilen keväällä käyttämäni personal trainerin ja suunnittelimme minulle uuden salitreeniohjelman. Tanssituntien ja balancen voimalla ajattelin saada pidettyä keskivartalon ja jalat voimissaan (ja jopa hieman kehittää niitä), mutta yläkroppa tuntuu jäävän paitsioasemaan. Niinpä olin aikaa varatessani pyytänyt painotusta nimenomaan ylävartalon lihaksiin.

Ja sitä nimittäin saa mitä tilaa! Treenini on nyt mielenkiintoinen "Patteritreeni", eli koostuu neljästä kahden liikkeen patterista, joista jokainen toistetaan kolme kertaa. Kuulostaa vaikealta, mutta on oikeasti aika yksinkertaista. Ensimmäisen ja kolmannen, ja toisen ja neljännen patterin liikeet liittyvät samoihin lihasryhmiin, mutta tehdään hieman eri lailla keskenään. Näin saadaan hyvä ja monipuolinen rasitus, ja toivottavasti myös näkyviä tai tuntuvia tuloksia.

Eilen emme varsinaisesti tehneet ohjelmaa kunnolla, vaan kävimme liikkeet vain yhdessä läpi, jotta osaan sitten ensi kerralla tehdä ne oikein. Tein siis vain yhden sarjan jokaisesta liikkeestä, mutta kivasti tuntuu tänään yläselän ja käsivarsien lihaksistossa, että eilen on rautaa nostettu! Nyt on siis lupa odottaa kehitystä myös allien alueelle. :)

Dance!

Jee, olen saanut ensimmäisen kommentin/seuraajan, kivaa! Heti tuli annos lisää puhtia tanssitunnille :)

Viikonlopun semikipeilyn jälkeen oli ihanaa päästä taas tanssimaan. Pyörin koko viikonlopun kuin pistoksissa - olisi ollut energiaa, mutta ei mitään mihin sitä käyttää. Huh, nyt on onneksi saanut hikoltua suurimmat pois! Kurkkukipuhan ei siis varsinaisesti oli hävinnyt mihinkään, mutta kun ei se levolla tullut yhtään paremmaksi, niin ajattelin sitten saman tien testata, lähtisikö tanssimalla. No, ei ehkä ihan kokonaan, mutta tunnilla pystyi kuitenkin täysillä tekemään, eikä kovin pahalta tuntunut, joten annoin mennä. Katsotaan, miltä huomenna tuntuu...

Sunnuntaina alkoi muuten vihdoin Suomen versio iki-ihanasta realitysta So You Think You Can Dance! "Suomenkielinen" nimi on kauhistus, Dance, mutta itse ohjelma oli taattua laatua. On niin siistiä katsoa taitavaa tanssia! Jos olisin n. seitsemän vuotta nuorempi ja haluaisin tosissani yrittää tanssin alalle, tämä kilpailu olisi ehdoton. Palkintokin on niin hieno, vuoden opinnot kattava stipendi New Yorkissa. Olihan siellä joukossa tietysti muutama käsittämätön itsensänolaaja, mutta pääasiassa kaikki yrittäjät olivat tosissaan ja tosissaan osasivat tanssia. Eivät kaikki todellakaan olleet vielä siinä vaiheessa, että olisivat ansainneet päästä jatkoon, mutta ainakin yrittivät ja luottivat itseensä. Ehkä ensi vuonna uudestaan :). Aivan eri meininki kuin esim. Idolsin karsinnoissa, joita katsoessa joutuu omaan myötähäpeäänsä kieriskelemään...

Huomenna on vuorossa jälleen Hot Balancea, ihanaa! Keskiviikkona tapaan kevään personal trainerini, jolta pyysin päivitystä saliohjelmaani. Tässä uudessa ohjelmassa haluaisin nimenomaan painottaa yläkroppaa, että saisin vähän oikaistua hartialinjaani (seison ottamissani before-kuvissa ihan vinossa!) ja kasvatettua habaa (eli oikaistua alleja). Toivottavasti osataan valita oikeat liikkeet.

Treeni-iloa uuteen viikkoon!

Kauniit käsivarret

Yksi kroppani kaaosalueista on käsivarret. Allit orastavat ja valokuvissa näytän kaamealta tankilta, kun hartiat ovat niin leveän näköiset, varsinkin käsien ollessa suoraan sivuilla. Hartioiden leveydelle ei nyt juurikaan mitään pysty tekemään, mutta jos tuota rasvaa olisi siinä lähialueilla hieman vähemmän, niin olemus saattaisi vaikuttaa kevyemmältä.

Katselin eilen kuvia itsestäni kesän ajalta, ja aika pahalta näytti. Niin pahalta itse asiassa, että tuli ihan paha mieli ja lähes huono olo. Miten olen voinut antaa itseni repsahtaa tuollaiseen tankkimuotoon? Kuvat olivat niin karua katsottavaa (etenkin kaikki mekoissa tai kevyemmissä kesähepenissä otetut), ettei niitä voi tänne julkistaa ennen kuin vierellä on jotain paljon paremman näköistä uutta materiaalia. Sitä siis odotellessa.

Mutta takaisin asiaan. Toisin kuin vaikka noihin mahamakkaroihin, käsivarsien lihaksiin voi suoraan vaikuttaa treenamalla niitä. Niinpä suuntasin eilen salini painonnostonurkkaan kourassani Fit-lehden Kauniit käsivarret -tehotreeniohjelma! Taisin vain käyttää turhan kevyttä tankoa, kun tänään ei ole suuremmin käsivarsissa kiristellyt. Sarjoja tehdessä toki tuntui, mutta vielä ehkä ei liikuttu täysin jaksamisen rajamailla. Eli ensi kerralla astetta painavampi tanko kehiin.

Aiemmat saliohjelmani ovat olleet enemmän koko vartalolle suunnattuja, joten tuntui hassulta vain vaihtaa hauis- tai ojentajaliikkeestä toiseen ja treeni tuntui olevan tosi nopeasti ohi. Aikaa taisi kulua noin puoli tuntia. Päälle lämmittelin ja jäähdyttelin crossarilla, jotta sain myös sykkeitä hieman nostettua. Kiloklubin liikuntaneliöt herjaavat minulle liikkumiseni olevan liian alhaista tehoa... Tanssitunneilla tietysti syke nousee, enkä tiedä miten nuo laatikot lasketaan, joten en ole siitä niin hirveän huolissani, mutta ehkäpä silti suuntaan jonain kauniina päivänä pitkän tauon jälkeen taas spinnailutunnillekin. Ja käsitreeniä teen ehdottoman säännöllisesti!