Oli pakko päästä kirjoittamaan, kun sain erittäin yllättävää palautetta erittäin yllättävältä taholta. Eräs työkaverini kysyi tänään, olenko laihtunut ja mahdollisesti aloittanut jonkun kuurin (hän on itse ollut viikon mukana GoFatGo-haasteessa)! En olisi uskonut, että vielä mitään mihinkään näkyisi, mutta ehkäpä kuitenkin jotain on jo päässyt tapahtumaan :). Olen elänyt nyt muutaman päivän ihan epätoivoissa, että ei tästä kuitenkaan tule mitään, ja kuinka noloa on pitää tällaista blogia, jossa ei mitään tuloksia saada aikaan... Tämä kommentti antoi ihan uutta puhtia ja tunnelin päässä selkeästi pilkahtelee valoa!
Pitänee tutkailla kroppaa mittanauhalla tässä joku päivä. Ja tänään piipahtaa salin vaa'alla (mutta tähän en toivoani pistä).
tiistai 31. elokuuta 2010
maanantai 30. elokuuta 2010
Dance!
Jee, olen saanut ensimmäisen kommentin/seuraajan, kivaa! Heti tuli annos lisää puhtia tanssitunnille :)
Viikonlopun semikipeilyn jälkeen oli ihanaa päästä taas tanssimaan. Pyörin koko viikonlopun kuin pistoksissa - olisi ollut energiaa, mutta ei mitään mihin sitä käyttää. Huh, nyt on onneksi saanut hikoltua suurimmat pois! Kurkkukipuhan ei siis varsinaisesti oli hävinnyt mihinkään, mutta kun ei se levolla tullut yhtään paremmaksi, niin ajattelin sitten saman tien testata, lähtisikö tanssimalla. No, ei ehkä ihan kokonaan, mutta tunnilla pystyi kuitenkin täysillä tekemään, eikä kovin pahalta tuntunut, joten annoin mennä. Katsotaan, miltä huomenna tuntuu...
Sunnuntaina alkoi muuten vihdoin Suomen versio iki-ihanasta realitysta So You Think You Can Dance! "Suomenkielinen" nimi on kauhistus, Dance, mutta itse ohjelma oli taattua laatua. On niin siistiä katsoa taitavaa tanssia! Jos olisin n. seitsemän vuotta nuorempi ja haluaisin tosissani yrittää tanssin alalle, tämä kilpailu olisi ehdoton. Palkintokin on niin hieno, vuoden opinnot kattava stipendi New Yorkissa. Olihan siellä joukossa tietysti muutama käsittämätön itsensänolaaja, mutta pääasiassa kaikki yrittäjät olivat tosissaan ja tosissaan osasivat tanssia. Eivät kaikki todellakaan olleet vielä siinä vaiheessa, että olisivat ansainneet päästä jatkoon, mutta ainakin yrittivät ja luottivat itseensä. Ehkä ensi vuonna uudestaan :). Aivan eri meininki kuin esim. Idolsin karsinnoissa, joita katsoessa joutuu omaan myötähäpeäänsä kieriskelemään...
Huomenna on vuorossa jälleen Hot Balancea, ihanaa! Keskiviikkona tapaan kevään personal trainerini, jolta pyysin päivitystä saliohjelmaani. Tässä uudessa ohjelmassa haluaisin nimenomaan painottaa yläkroppaa, että saisin vähän oikaistua hartialinjaani (seison ottamissani before-kuvissa ihan vinossa!) ja kasvatettua habaa (eli oikaistua alleja). Toivottavasti osataan valita oikeat liikkeet.
Treeni-iloa uuteen viikkoon!
Viikonlopun semikipeilyn jälkeen oli ihanaa päästä taas tanssimaan. Pyörin koko viikonlopun kuin pistoksissa - olisi ollut energiaa, mutta ei mitään mihin sitä käyttää. Huh, nyt on onneksi saanut hikoltua suurimmat pois! Kurkkukipuhan ei siis varsinaisesti oli hävinnyt mihinkään, mutta kun ei se levolla tullut yhtään paremmaksi, niin ajattelin sitten saman tien testata, lähtisikö tanssimalla. No, ei ehkä ihan kokonaan, mutta tunnilla pystyi kuitenkin täysillä tekemään, eikä kovin pahalta tuntunut, joten annoin mennä. Katsotaan, miltä huomenna tuntuu...
Sunnuntaina alkoi muuten vihdoin Suomen versio iki-ihanasta realitysta So You Think You Can Dance! "Suomenkielinen" nimi on kauhistus, Dance, mutta itse ohjelma oli taattua laatua. On niin siistiä katsoa taitavaa tanssia! Jos olisin n. seitsemän vuotta nuorempi ja haluaisin tosissani yrittää tanssin alalle, tämä kilpailu olisi ehdoton. Palkintokin on niin hieno, vuoden opinnot kattava stipendi New Yorkissa. Olihan siellä joukossa tietysti muutama käsittämätön itsensänolaaja, mutta pääasiassa kaikki yrittäjät olivat tosissaan ja tosissaan osasivat tanssia. Eivät kaikki todellakaan olleet vielä siinä vaiheessa, että olisivat ansainneet päästä jatkoon, mutta ainakin yrittivät ja luottivat itseensä. Ehkä ensi vuonna uudestaan :). Aivan eri meininki kuin esim. Idolsin karsinnoissa, joita katsoessa joutuu omaan myötähäpeäänsä kieriskelemään...
Huomenna on vuorossa jälleen Hot Balancea, ihanaa! Keskiviikkona tapaan kevään personal trainerini, jolta pyysin päivitystä saliohjelmaani. Tässä uudessa ohjelmassa haluaisin nimenomaan painottaa yläkroppaa, että saisin vähän oikaistua hartialinjaani (seison ottamissani before-kuvissa ihan vinossa!) ja kasvatettua habaa (eli oikaistua alleja). Toivottavasti osataan valita oikeat liikkeet.
Treeni-iloa uuteen viikkoon!
perjantai 27. elokuuta 2010
Numeroita
Hetken aikaa blogia kirjoitelleena tulin siihen tulokseen, että olisi ehkä sittenkin hyödyllistä julkistaa ne maagiset numerot: eli pituus, tämänhetkinen paino ja tavoitepaino. Kun nyt kuitenkin on myös tarkoitus sitä painoa pienentää, vaikkakin lähinnä kiinteytymisen johdosta.
Olen keskimääräinen suomalainen nainen, eli 167 cm pitkä (tai lyhyt, miten sen nyt ottaa). Tällä hetkellä (tai siis viimeksi kun kipaisin sillä salin vaa'alla) painan liikaa, eli 82,2 kg. Tavoite olisi normaalipainossa tai hiukan alle, eli 68 kg:ssa. En osaa edes arvioida, koska olen tuon verran viimeksi painanut, varmaan opintojen alussa. Minulla ei siis ole omassa kodissani koskaan ollut vaakaa, vanhempien luona sellainen on ollut.
Ensimmäinen välitavoite on tietysti alle 80 kiloa, seuraava 75 kiloa, kolmas 70 ja lopullinen tuo 68. Katsotaan, miten lähtee sujumaan. Usko on koetuksella, ainakin näin parin viikon jälkeen, kun muutosta ei tahdo tapahtua. Paitsi tietysti ne mittavirheet ympärysmitoissa ;).
Sain tänään myös räpsittyä itsestäni "before"-kuvat. Kamalaa katsottavaa, joten säästän ne siihen vaiheeseen, kun on näyttää rinnalla parempia otoksia. Ajattelin näin alustavasti kerran kuussa niitä räpsiä, jospa sitä kautta se omakin usko vahvistuisi. Toivossa on hyvä elää!
Olen keskimääräinen suomalainen nainen, eli 167 cm pitkä (tai lyhyt, miten sen nyt ottaa). Tällä hetkellä (tai siis viimeksi kun kipaisin sillä salin vaa'alla) painan liikaa, eli 82,2 kg. Tavoite olisi normaalipainossa tai hiukan alle, eli 68 kg:ssa. En osaa edes arvioida, koska olen tuon verran viimeksi painanut, varmaan opintojen alussa. Minulla ei siis ole omassa kodissani koskaan ollut vaakaa, vanhempien luona sellainen on ollut.
Ensimmäinen välitavoite on tietysti alle 80 kiloa, seuraava 75 kiloa, kolmas 70 ja lopullinen tuo 68. Katsotaan, miten lähtee sujumaan. Usko on koetuksella, ainakin näin parin viikon jälkeen, kun muutosta ei tahdo tapahtua. Paitsi tietysti ne mittavirheet ympärysmitoissa ;).
Sain tänään myös räpsittyä itsestäni "before"-kuvat. Kamalaa katsottavaa, joten säästän ne siihen vaiheeseen, kun on näyttää rinnalla parempia otoksia. Ajattelin näin alustavasti kerran kuussa niitä räpsiä, jospa sitä kautta se omakin usko vahvistuisi. Toivossa on hyvä elää!
Voihan kipeys!
Aivastelin ja palelin eilen koko päivän töissä. Kotiin tultuani söin nopean välipalan ja aloin pakkailla tanssituntivermeitä, kun yhtäkkiä tuli fiilis, ettei ehkä kannatakaan lähteä. Mittasin kuumeen, joka olikin sitten alilämmön puolella. Ajattelin ottaa varman päälle ja jätin tunnin välistä (harmittaa ihan vietävästi edelleen!), ja tänään aamulla heräsin kurkkukipuisena. :( Ihan supermälsää. Täytyy toivoa, että tämä menisi nopeasti ohi, sillä olin juuri päässyt taas treenailemisen makuun.
Keskiviikkona ehdin muuten hieman mittailla itseäni iltasella, ja hämmästyttävää kyllä, joissakin kohdissa oli huomattavissa kaventumista! En nyt vielä liikaa innostu, osa tuloksista menee varmasti mittavirheen syyksi. (Olin esimerkiksi ensimmäisellä kerralla vyötäröä mitatessani katsonut numerot jotenkin kieroon ja saanut tulokseksi täysin mahdottoman mitan, mutta enhän sitä tajunnut ennen kuin nyt uudestaan mittaillessani.. Että se siitä hyvästä vyötärötuloksesta, taidan sittenkin olla vyötärölihavuusriskin rajoilla.) Tämä antaa kuitenkin kannustinta jatkaa samalla radalla, kunhan siis vain kurkkukipuilu hellittää.
Keskiviikkona ehdin muuten hieman mittailla itseäni iltasella, ja hämmästyttävää kyllä, joissakin kohdissa oli huomattavissa kaventumista! En nyt vielä liikaa innostu, osa tuloksista menee varmasti mittavirheen syyksi. (Olin esimerkiksi ensimmäisellä kerralla vyötäröä mitatessani katsonut numerot jotenkin kieroon ja saanut tulokseksi täysin mahdottoman mitan, mutta enhän sitä tajunnut ennen kuin nyt uudestaan mittaillessani.. Että se siitä hyvästä vyötärötuloksesta, taidan sittenkin olla vyötärölihavuusriskin rajoilla.) Tämä antaa kuitenkin kannustinta jatkaa samalla radalla, kunhan siis vain kurkkukipuilu hellittää.
torstai 26. elokuuta 2010
Kauniit käsivarret
Yksi kroppani kaaosalueista on käsivarret. Allit orastavat ja valokuvissa näytän kaamealta tankilta, kun hartiat ovat niin leveän näköiset, varsinkin käsien ollessa suoraan sivuilla. Hartioiden leveydelle ei nyt juurikaan mitään pysty tekemään, mutta jos tuota rasvaa olisi siinä lähialueilla hieman vähemmän, niin olemus saattaisi vaikuttaa kevyemmältä.
Katselin eilen kuvia itsestäni kesän ajalta, ja aika pahalta näytti. Niin pahalta itse asiassa, että tuli ihan paha mieli ja lähes huono olo. Miten olen voinut antaa itseni repsahtaa tuollaiseen tankkimuotoon? Kuvat olivat niin karua katsottavaa (etenkin kaikki mekoissa tai kevyemmissä kesähepenissä otetut), ettei niitä voi tänne julkistaa ennen kuin vierellä on jotain paljon paremman näköistä uutta materiaalia. Sitä siis odotellessa.
Mutta takaisin asiaan. Toisin kuin vaikka noihin mahamakkaroihin, käsivarsien lihaksiin voi suoraan vaikuttaa treenamalla niitä. Niinpä suuntasin eilen salini painonnostonurkkaan kourassani Fit-lehden Kauniit käsivarret -tehotreeniohjelma! Taisin vain käyttää turhan kevyttä tankoa, kun tänään ei ole suuremmin käsivarsissa kiristellyt. Sarjoja tehdessä toki tuntui, mutta vielä ehkä ei liikuttu täysin jaksamisen rajamailla. Eli ensi kerralla astetta painavampi tanko kehiin.
Aiemmat saliohjelmani ovat olleet enemmän koko vartalolle suunnattuja, joten tuntui hassulta vain vaihtaa hauis- tai ojentajaliikkeestä toiseen ja treeni tuntui olevan tosi nopeasti ohi. Aikaa taisi kulua noin puoli tuntia. Päälle lämmittelin ja jäähdyttelin crossarilla, jotta sain myös sykkeitä hieman nostettua. Kiloklubin liikuntaneliöt herjaavat minulle liikkumiseni olevan liian alhaista tehoa... Tanssitunneilla tietysti syke nousee, enkä tiedä miten nuo laatikot lasketaan, joten en ole siitä niin hirveän huolissani, mutta ehkäpä silti suuntaan jonain kauniina päivänä pitkän tauon jälkeen taas spinnailutunnillekin. Ja käsitreeniä teen ehdottoman säännöllisesti!
Katselin eilen kuvia itsestäni kesän ajalta, ja aika pahalta näytti. Niin pahalta itse asiassa, että tuli ihan paha mieli ja lähes huono olo. Miten olen voinut antaa itseni repsahtaa tuollaiseen tankkimuotoon? Kuvat olivat niin karua katsottavaa (etenkin kaikki mekoissa tai kevyemmissä kesähepenissä otetut), ettei niitä voi tänne julkistaa ennen kuin vierellä on jotain paljon paremman näköistä uutta materiaalia. Sitä siis odotellessa.
Mutta takaisin asiaan. Toisin kuin vaikka noihin mahamakkaroihin, käsivarsien lihaksiin voi suoraan vaikuttaa treenamalla niitä. Niinpä suuntasin eilen salini painonnostonurkkaan kourassani Fit-lehden Kauniit käsivarret -tehotreeniohjelma! Taisin vain käyttää turhan kevyttä tankoa, kun tänään ei ole suuremmin käsivarsissa kiristellyt. Sarjoja tehdessä toki tuntui, mutta vielä ehkä ei liikuttu täysin jaksamisen rajamailla. Eli ensi kerralla astetta painavampi tanko kehiin.
Aiemmat saliohjelmani ovat olleet enemmän koko vartalolle suunnattuja, joten tuntui hassulta vain vaihtaa hauis- tai ojentajaliikkeestä toiseen ja treeni tuntui olevan tosi nopeasti ohi. Aikaa taisi kulua noin puoli tuntia. Päälle lämmittelin ja jäähdyttelin crossarilla, jotta sain myös sykkeitä hieman nostettua. Kiloklubin liikuntaneliöt herjaavat minulle liikkumiseni olevan liian alhaista tehoa... Tanssitunneilla tietysti syke nousee, enkä tiedä miten nuo laatikot lasketaan, joten en ole siitä niin hirveän huolissani, mutta ehkäpä silti suuntaan jonain kauniina päivänä pitkän tauon jälkeen taas spinnailutunnillekin. Ja käsitreeniä teen ehdottoman säännöllisesti!
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Hot hot hot!
Kävin eilen BodyBalance-tunnilla, joka pidettiin salini uudessa Hot fitness studiossa, eli n.35-38 -asteisessa salissa. Olipa siisti tunti! Tykkään muutenkin balancesta, mielestäni se on juuri sopivan rauhoittavaa, mutta kuitenkin lihaksia kehittävää treeniä, ja ennen kaikkea (verrattuna joogaan) siihen kuuluu musiikki. Ilman musiikkia treenailu on itselleni outoa, johtunee tanssitaustastani.
Tunnilla hikoilun määrä oli melkoinen. Symppis ohjaajakin piti tuntia ensimmäistä kertaa kuumassa tilassa, ja oli jotenkin lohdullista katsoa hänenkin puuskuttavan ihan yhtä lailla oppilaiden kanssa, ripsivärit poskille valuen :). Salin lämpötila teki sen, että uskalsi kokeilla asentoja syvemmin ja paremmin kuin normaalissa jumppasalissa. Tiesi, että lihakset ovat "turvassa". :)
Ennen tuntia olin muutaman tunnin ajan yrittänyt juoda hyvin, hörppäsin vielä salissa noin desin vettä, ennen kuin kipaisin täyttämään 0,6 litran vesipulloni uudestaan täyteen. Ennen loppurentoutusta olin juonut pulloni tyhjäksi... Mutta mitään huonoja fiiliksiä en tunnilla tai sen jälkeen tuntenut, joten ilmeisesti nesteytys oli onnistunut. Ohjaaja varoitti, että tunnilla saattaa tulla huono olo, ja että se on myös ihan normaalia. Huonon olon iskiessä kannattaa hetken aikaa makailla matolla ja tasailla fiiliksiä, mutta "kylmään" ulkotilaan ei kannata lähteä.
Kaiken kaikkiaan tunti oli niin mahtava, että tästä tulee kyllä ehdottomasti viikottainen rutiinini!
Eiliset ravintopallurat sain kuin sainkin vihreälle kuitua lukuunottamatta! Keltaista se vaan itsepintaisesti pukkaa, tällä kertaa olin kuitenkin jo lähellä hyviä numeroita: sain kuitua 20g kun suositus olisi 25g. Kaloreita keräsin rahtusen alle 1500, eli noin sata vähemmän kuin maanantaina, ja vajetta sain noin 800 kcal. Käsittämätöntä! (Rukkasin asetuksiani siten, että suosituskalorimäärä itselleni olisi nyt noin 2100 kun se edellisillä asetuksilla oli yli 2200.) Syön siis ilmeisesti aivan liian vähän, vaikka itsestäni ei todellakaan tunnu siltä, pikemminkin on fiilis, että olen koko ajan syömässä jotain. Hämmentävää.
Ja mikä vielä lisää hämmennystäni on vaaka. Eli se salin vaaka, jolle pääsen itseäni punnaamaan noin kerran viikossa vaihtelevaan ajankohtaan vaihtelevissa olosuhteissa. Eilen unohdin käydä vaa'alla balancen loppumisen jälkeen, joten kipaisin sille puolipukeissa suihkun jälkeen. Tulos: ei hyvä. Väitin itselleni, että tämä huono tulos johtui painavista housuistani ja niinpä vähensin siitä olettamani housujen painon. Tulos ei silti ollut juuri mistään kotoisin, 100 grammaa vähennystä viikon takaiseen. Tällainen ei todellakaan ole motivoivaa puuhaa :(. Joko jätän punnaamisen kokonaan tai hankin oman vaa'an himaan, jotta saisin edes hieman vakioitua mittausolosuhteita. Mietintämyssy on siis päässä. Ja surkuttelen sitä, että nyt yhtäkkiä harmittelen vaa'an näyttämiä arvoja, vaikka alunperin minun ei ollut tarkoitus varsinaisesti "laihduttaa" ja seurailla painoa. Oivoivoi tätä naisen elämää!
Positiivisia asioita eilisessä oli käynti Eat&Joy Maatilatorilla. Sitä luomuherkkujen määrää! Ostimme kassillisen suomalaista lähituotettua ruokaa ja teimme kotona herkullisen kaalilaatikon iltaruoaksi. Namnam, sitä on onneksi jäljellä vielä tällekin illalle! Herkuttelen illalla (yksin ja omassa rauhassa) käytyäni ensin tekemässä käsitreenin ja nautiskelemassa venyttelystä kuumassa salissa :).
Tunnilla hikoilun määrä oli melkoinen. Symppis ohjaajakin piti tuntia ensimmäistä kertaa kuumassa tilassa, ja oli jotenkin lohdullista katsoa hänenkin puuskuttavan ihan yhtä lailla oppilaiden kanssa, ripsivärit poskille valuen :). Salin lämpötila teki sen, että uskalsi kokeilla asentoja syvemmin ja paremmin kuin normaalissa jumppasalissa. Tiesi, että lihakset ovat "turvassa". :)
Ennen tuntia olin muutaman tunnin ajan yrittänyt juoda hyvin, hörppäsin vielä salissa noin desin vettä, ennen kuin kipaisin täyttämään 0,6 litran vesipulloni uudestaan täyteen. Ennen loppurentoutusta olin juonut pulloni tyhjäksi... Mutta mitään huonoja fiiliksiä en tunnilla tai sen jälkeen tuntenut, joten ilmeisesti nesteytys oli onnistunut. Ohjaaja varoitti, että tunnilla saattaa tulla huono olo, ja että se on myös ihan normaalia. Huonon olon iskiessä kannattaa hetken aikaa makailla matolla ja tasailla fiiliksiä, mutta "kylmään" ulkotilaan ei kannata lähteä.
Kaiken kaikkiaan tunti oli niin mahtava, että tästä tulee kyllä ehdottomasti viikottainen rutiinini!
Eiliset ravintopallurat sain kuin sainkin vihreälle kuitua lukuunottamatta! Keltaista se vaan itsepintaisesti pukkaa, tällä kertaa olin kuitenkin jo lähellä hyviä numeroita: sain kuitua 20g kun suositus olisi 25g. Kaloreita keräsin rahtusen alle 1500, eli noin sata vähemmän kuin maanantaina, ja vajetta sain noin 800 kcal. Käsittämätöntä! (Rukkasin asetuksiani siten, että suosituskalorimäärä itselleni olisi nyt noin 2100 kun se edellisillä asetuksilla oli yli 2200.) Syön siis ilmeisesti aivan liian vähän, vaikka itsestäni ei todellakaan tunnu siltä, pikemminkin on fiilis, että olen koko ajan syömässä jotain. Hämmentävää.
Ja mikä vielä lisää hämmennystäni on vaaka. Eli se salin vaaka, jolle pääsen itseäni punnaamaan noin kerran viikossa vaihtelevaan ajankohtaan vaihtelevissa olosuhteissa. Eilen unohdin käydä vaa'alla balancen loppumisen jälkeen, joten kipaisin sille puolipukeissa suihkun jälkeen. Tulos: ei hyvä. Väitin itselleni, että tämä huono tulos johtui painavista housuistani ja niinpä vähensin siitä olettamani housujen painon. Tulos ei silti ollut juuri mistään kotoisin, 100 grammaa vähennystä viikon takaiseen. Tällainen ei todellakaan ole motivoivaa puuhaa :(. Joko jätän punnaamisen kokonaan tai hankin oman vaa'an himaan, jotta saisin edes hieman vakioitua mittausolosuhteita. Mietintämyssy on siis päässä. Ja surkuttelen sitä, että nyt yhtäkkiä harmittelen vaa'an näyttämiä arvoja, vaikka alunperin minun ei ollut tarkoitus varsinaisesti "laihduttaa" ja seurailla painoa. Oivoivoi tätä naisen elämää!
Positiivisia asioita eilisessä oli käynti Eat&Joy Maatilatorilla. Sitä luomuherkkujen määrää! Ostimme kassillisen suomalaista lähituotettua ruokaa ja teimme kotona herkullisen kaalilaatikon iltaruoaksi. Namnam, sitä on onneksi jäljellä vielä tällekin illalle! Herkuttelen illalla (yksin ja omassa rauhassa) käytyäni ensin tekemässä käsitreenin ja nautiskelemassa venyttelystä kuumassa salissa :).
tiistai 24. elokuuta 2010
Ei senttejä vaan kiloja
En pystynyt eilen järjestämään itselleni yksinäistä hetkeä mittailujen järkkäämiseksi, joten ainakaan vielä ei ole mitään raportoitavaa. Katsotaan yritänkö tällä viikolla edes mitata, koska silmämääräisesti mitään muutosta ei ole tapahtunut, eivätkä viime viikon ruokailut ja urheilut välttämättä vielä mitään saaneet aikaan. Painoa jännään, koska menen tänään taas salille ja pystyn punnitsemaan itseni. Hieman huolestuttaa...
Rekisteröidyin viikonloppuna Kiloklubiin. Keväällä treenatessani personal trainerin kanssa sain jonkin verran palautetta pitämästäni ruokapäiväkirjasta, joten ajattelin, että tästä työkalusta voisi olla apua terveellisempien ruokailutapojen hanskaamisessa. Näin muutaman päivän kokemuksella voin sanoa, että yllätyin. Viikonloppu tietysti meni täysin omille poluilleen, mutta etenkin eilisistä tuloksista olin äimistynyt: päivän energiavajeeni oli 1120 kcal! Ovatkohan asetukseni edes sinnepäinkään oikein?! Herkkupalluran sain pysymään vihreänä, muut möllöttävät keltaisina, ja tämä onkin enemmän se, mistä olen huolissani. Luulin syöneeni eilen hyvin, salaattia molempien lämpimien ruokien kanssa, runsaskuituista puuroa ja paahtoleipää, hedelmän välipalalla jne. Ilmeisesti olen kuitenkin vielä jonkin matkan päässä niistä kaikkein terveellisimmistä ruokailutavoista... Toivottavasti tänään menee paremmin!
Rekisteröidyin viikonloppuna Kiloklubiin. Keväällä treenatessani personal trainerin kanssa sain jonkin verran palautetta pitämästäni ruokapäiväkirjasta, joten ajattelin, että tästä työkalusta voisi olla apua terveellisempien ruokailutapojen hanskaamisessa. Näin muutaman päivän kokemuksella voin sanoa, että yllätyin. Viikonloppu tietysti meni täysin omille poluilleen, mutta etenkin eilisistä tuloksista olin äimistynyt: päivän energiavajeeni oli 1120 kcal! Ovatkohan asetukseni edes sinnepäinkään oikein?! Herkkupalluran sain pysymään vihreänä, muut möllöttävät keltaisina, ja tämä onkin enemmän se, mistä olen huolissani. Luulin syöneeni eilen hyvin, salaattia molempien lämpimien ruokien kanssa, runsaskuituista puuroa ja paahtoleipää, hedelmän välipalalla jne. Ilmeisesti olen kuitenkin vielä jonkin matkan päässä niistä kaikkein terveellisimmistä ruokailutavoista... Toivottavasti tänään menee paremmin!
lauantai 21. elokuuta 2010
Loppuviikon treenailut
Keskiviikkoisen hieronnan jälkeen on keskiselkä vieläkin hieman arka. Torstain tanssitunnilla en oikein päässyt tunnelmaan sijaistavan opettajan tyylin ollessa hieman outo omalle kropalle, joten ihan parhaita fiiliksiä en siitä saanut. Loppua kohti meininki parani kuitenkin selvästi, mutta selälle tuo tunti ei ehkä ollut kaikkein paras. Varsinkin, kun ne kotona tehdyt venyttelyt taisivat jäädä väliin...
Olin alustavasti suunnitellut meneväni tänään spinnailemaan, mutta aamupäivä hurahti ohi lehteä lukiessa. Tämän ei soisi toistuvan, mutta onneksi voin korvata asianlaidan (ja saada neljä liikuntakertaa täyteen) huomisen golf-kierroksella. Ajattelin ottaa mukaan sykemittarin ja seurailla hieman kalorienkulutusta noin 4,5 tuntia kestävän urakan aikana.
Karkkilakko pitää edelleen loistavasti! Eilen vastustin tehokkaasti leffakarkkeja, ja viikolla keksin oivan korvikkeen akuuttiin makeanhimoon: salmiakkiksylitolipurkka! Siitä saa kivasti salmiakin maun suuhun (mikä yleensä itselle on se tärkein juttu), mutta samalla happohyökkäys keskeytyy ja suuhun jää tunne, ettei heti haluaisikaan mitään syödä. Pelastus!
Ensi viikolla käyn taas salilla treenailemassa, yritän päästä testailemaan kuumatreenausta. Samalla voin piipahtaa vaa'alla katsomassa, miten läski makaa. Todennäköisesti täysin ennallaan... Niin, ja mittaillakin pitäisi. Katsotaan onko viikottaisista mittauksista mitään hyötyä vai pitäisikö venyttää väli kahteen viikkoon. Vastauksen tiedän maanantai-iltana!
Olin alustavasti suunnitellut meneväni tänään spinnailemaan, mutta aamupäivä hurahti ohi lehteä lukiessa. Tämän ei soisi toistuvan, mutta onneksi voin korvata asianlaidan (ja saada neljä liikuntakertaa täyteen) huomisen golf-kierroksella. Ajattelin ottaa mukaan sykemittarin ja seurailla hieman kalorienkulutusta noin 4,5 tuntia kestävän urakan aikana.
Karkkilakko pitää edelleen loistavasti! Eilen vastustin tehokkaasti leffakarkkeja, ja viikolla keksin oivan korvikkeen akuuttiin makeanhimoon: salmiakkiksylitolipurkka! Siitä saa kivasti salmiakin maun suuhun (mikä yleensä itselle on se tärkein juttu), mutta samalla happohyökkäys keskeytyy ja suuhun jää tunne, ettei heti haluaisikaan mitään syödä. Pelastus!
Ensi viikolla käyn taas salilla treenailemassa, yritän päästä testailemaan kuumatreenausta. Samalla voin piipahtaa vaa'alla katsomassa, miten läski makaa. Todennäköisesti täysin ennallaan... Niin, ja mittaillakin pitäisi. Katsotaan onko viikottaisista mittauksista mitään hyötyä vai pitäisikö venyttää väli kahteen viikkoon. Vastauksen tiedän maanantai-iltana!
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Ruokailutottumukset ja sokeririippuvuus
Ajattelin jakaa muutaman sanan sekä omista ruokailutottumuksistani että sokeririippuvuudestani.
Itse olen (ainakin ollut) kohtalaisen pahasti riippuvainen sokerista, en vain oikein ymmärrä, miksi. En pidä tapanani vedellä sokeripommeja välipaloiksi, enkä käytä teessäni sokeria. Hunajaa korkeintaan, ja sitäkin vain ollessani kipeä. Ilmeisesti suurin sokerilähteeni onkin ollut karkit ja limut. Suklaa ei ole ollut minulle koskaan mikään heikko kohta, mutta irtokarkit ja varsinkin salmiakki on. En myöskään pidä kevytlimujen mausta (Pepsi Max ja Coke Zero tekevät tässä poikkeuksen) enkä lipitä limuja edes viikottain. Siksi olenkin täysin pöllämystynyt siitä, että olen nyt ollut reilut kolme viikkoa täysin ilman karkkia ja limuakin olen juonut vain kerran. Ja tähän ajanjaksoon on osunut mm. tyttöjenilta, erilaisia juhlia ja leffakäynti. En ole huomannut mitään merkittäviä "vieroitusoreita" enkä mitään merkittäviä eroja ulkomuodossani (tai painossakaan, jota en siis pysty säännöllisesti seuramaan, mutta salilla tulin vilkaisseeksi vaakaa). Tästä kaikesta seuraa, että tunnen olevani "turhaan" karkkilakossa... Ainoa muutos on, että karkkihyllyn ohi käveleminen on tullut hieman helpommaksi, vaikka sen kohdalla sokerihammasta alkaisikin kolottaa.
Mitä sitten muihin ruokailutottumuksiini tulee, olen niitäkin yrittänyt parantaa. Aamuni aloitan vielä toistaiseksi kahdella viipaleella runsaskuituista pehmeää ruisleipää (näitä joitan ihmeruisleipiä, varsinaista tummaa ruispalatyyppistä leipää ei mahani kestä) ja lasillisella tuoremehua. Lisäksi nappaan multivitamiinitabletin. Tuo toistaiseksi tarkoittaa sitä, että aion palata syömään täysjyväpuuroja heti, kunhan ilmat hieman viilenevät; kuumilla ilmoilla en vain voi aloittaa päivää kuumalla ruualla. Kun vaihdan puuroon toivottavasti pian, jäävät myös leivät syömättä. Lounaan syön arkisin työpaikalla, ja olen yrittänyt panostaa salaatin määrään. Kerään annoksen yhdelle lautaselle, jolloin lautasmallia on helppo toteuttaa. Leipää en lounaalla enää syö, juomana vettä ja lasillinen rasvatonta maitoa. Tähän asti päiväni onkin sujunut mielestäni hyvin.
Ongelmat alkavat iltapäivällä. Muutaman tunnin kuluttua lounaasta mahassa alkaa hieman kurnia, ja tiedän, että olisi välipalan aika. Työpaikan kahvila myy rupuisia hedelmiä kiristyshintaan, joten ne ovat saaneet jäädä vitriiniin makaamaan. Jos olen lähtenyt töiden jälkeen suoraan treenaamaan, olen saattanut ostaa lähikaupasta matkalle evääksi karjalanpiirakan tai pasteijan ja tuoreista hedelmistä puristetun smoothien. Juotavat rasvattomat ja "poistettu kaikki lisätty sokeri" -jogurtit olen jättänyt muutaman karmean kokemuksen jälkeen kylmähyllyyn. Näillä voimilla olen puskenut treenin läpi, ja jälkeenpäin on yleensä järkyttävä nälkä, eikä kotona mitään ruokaa. Tästä voi sitten päätellä, että päädyn joko kivaan jonkun muun tekemään (pika)ruokaan tai nopeasti omalla hellalla kyhättyyn pestopastaan. Ja annoskoko on tietysti karmiva, eikä salaatista ole tietoakaan.
Ihan nolottaa kirjoittaa tätä tänne potentiaalisten lukijoiden naureskeltavaksi, kun tasan tarkkaan tiedän, mitä tottumuksissani on pielessä ja miten helposti asiat olisivatkaan muutettavissa. Olen nyt ajanut parempia tapoja myös kodin suuntaan, joten syksyn mittaan pitäisi itse tehdä enemmän ruokaa, ja etenkin lisätä niitä päivällisen ohessa tarjottuja salaatteja ja iltapäivällä syötäviä välipaloja. Edelleen uskon tämän blogin pitämisen (vaikkei tätä kukaan koskaan lukisikaan) auttavan, koska olen jotain kirjallisesti luvannut, ja ennen kaikkea - olen nähnyt sen auttavan monia muita. :)
Noinh, ihan kohta hierojalle!
Itse olen (ainakin ollut) kohtalaisen pahasti riippuvainen sokerista, en vain oikein ymmärrä, miksi. En pidä tapanani vedellä sokeripommeja välipaloiksi, enkä käytä teessäni sokeria. Hunajaa korkeintaan, ja sitäkin vain ollessani kipeä. Ilmeisesti suurin sokerilähteeni onkin ollut karkit ja limut. Suklaa ei ole ollut minulle koskaan mikään heikko kohta, mutta irtokarkit ja varsinkin salmiakki on. En myöskään pidä kevytlimujen mausta (Pepsi Max ja Coke Zero tekevät tässä poikkeuksen) enkä lipitä limuja edes viikottain. Siksi olenkin täysin pöllämystynyt siitä, että olen nyt ollut reilut kolme viikkoa täysin ilman karkkia ja limuakin olen juonut vain kerran. Ja tähän ajanjaksoon on osunut mm. tyttöjenilta, erilaisia juhlia ja leffakäynti. En ole huomannut mitään merkittäviä "vieroitusoreita" enkä mitään merkittäviä eroja ulkomuodossani (tai painossakaan, jota en siis pysty säännöllisesti seuramaan, mutta salilla tulin vilkaisseeksi vaakaa). Tästä kaikesta seuraa, että tunnen olevani "turhaan" karkkilakossa... Ainoa muutos on, että karkkihyllyn ohi käveleminen on tullut hieman helpommaksi, vaikka sen kohdalla sokerihammasta alkaisikin kolottaa.
Mitä sitten muihin ruokailutottumuksiini tulee, olen niitäkin yrittänyt parantaa. Aamuni aloitan vielä toistaiseksi kahdella viipaleella runsaskuituista pehmeää ruisleipää (näitä joitan ihmeruisleipiä, varsinaista tummaa ruispalatyyppistä leipää ei mahani kestä) ja lasillisella tuoremehua. Lisäksi nappaan multivitamiinitabletin. Tuo toistaiseksi tarkoittaa sitä, että aion palata syömään täysjyväpuuroja heti, kunhan ilmat hieman viilenevät; kuumilla ilmoilla en vain voi aloittaa päivää kuumalla ruualla. Kun vaihdan puuroon toivottavasti pian, jäävät myös leivät syömättä. Lounaan syön arkisin työpaikalla, ja olen yrittänyt panostaa salaatin määrään. Kerään annoksen yhdelle lautaselle, jolloin lautasmallia on helppo toteuttaa. Leipää en lounaalla enää syö, juomana vettä ja lasillinen rasvatonta maitoa. Tähän asti päiväni onkin sujunut mielestäni hyvin.
Ongelmat alkavat iltapäivällä. Muutaman tunnin kuluttua lounaasta mahassa alkaa hieman kurnia, ja tiedän, että olisi välipalan aika. Työpaikan kahvila myy rupuisia hedelmiä kiristyshintaan, joten ne ovat saaneet jäädä vitriiniin makaamaan. Jos olen lähtenyt töiden jälkeen suoraan treenaamaan, olen saattanut ostaa lähikaupasta matkalle evääksi karjalanpiirakan tai pasteijan ja tuoreista hedelmistä puristetun smoothien. Juotavat rasvattomat ja "poistettu kaikki lisätty sokeri" -jogurtit olen jättänyt muutaman karmean kokemuksen jälkeen kylmähyllyyn. Näillä voimilla olen puskenut treenin läpi, ja jälkeenpäin on yleensä järkyttävä nälkä, eikä kotona mitään ruokaa. Tästä voi sitten päätellä, että päädyn joko kivaan jonkun muun tekemään (pika)ruokaan tai nopeasti omalla hellalla kyhättyyn pestopastaan. Ja annoskoko on tietysti karmiva, eikä salaatista ole tietoakaan.
Ihan nolottaa kirjoittaa tätä tänne potentiaalisten lukijoiden naureskeltavaksi, kun tasan tarkkaan tiedän, mitä tottumuksissani on pielessä ja miten helposti asiat olisivatkaan muutettavissa. Olen nyt ajanut parempia tapoja myös kodin suuntaan, joten syksyn mittaan pitäisi itse tehdä enemmän ruokaa, ja etenkin lisätä niitä päivällisen ohessa tarjottuja salaatteja ja iltapäivällä syötäviä välipaloja. Edelleen uskon tämän blogin pitämisen (vaikkei tätä kukaan koskaan lukisikaan) auttavan, koska olen jotain kirjallisesti luvannut, ja ennen kaikkea - olen nähnyt sen auttavan monia muita. :)
Noinh, ihan kohta hierojalle!
tiistai 17. elokuuta 2010
Kannustusta!
Sain kuin sainkin itseni raahattua salille väsymyksestä huolimatta. Rehkin ensin n. 25 minuuttia crossarilla ja jatkoin siitä puolen tunnin core-tunnille. Se oli kyllä ihan kauheaa! Ohjaaja ei oikein sopinut omalle tyylilleni, soitti huonoa musaa ja liikkeet olivat omalle kunnolle ihan liian rankkoja :p. Coren jälkeen jäin vielä tunnin venyttelyyn, mutten siitäkään oikein onni auennut. Venyttelyt tehtiin dynaamisella tekniikalla, eli asentoon ei jäädä "röhnöttämään", vaan hengityksen avulla liikutaan venytysasennossa. Tämän ei pitäisi rasittaa lihaksia ympäröiviä niveliä ja nivelsiteitä, ja toisaalta venytyksen pitäisi olla myös tehokkaampaa kuin perinteisissä pitkissä venytyksissä. Itselleni jatkuva asennossa liikkuminen tuntui kuitenkin hankalalta, ja tuntui, etten päässyt yhtään rentoutumaan. No, ensi kerralla sitten!
Otsikkoon liittyen haluaisin tuoda esille uudehkon webbipalvelun, HeiaHeian. Palveluun voi kirjautua joko kokonaan uudella tilillä, tai yhdistää siihen jonkun olemassaolevan webbitilinsä (Facebook, Twitter tai Google). Omaan profiiliin kirjataan liikuntasuoritukset, ja myös painoa voi seurata. Liikuntasuoritukset voi jakaa mm. Facebookin feedissä, tai pelkästään palvelun sisällä. Palvelussa voi muodostaa ryhmiä ja lisätä kavereita, ja jakaa omia tietojaan näiden kesken. Vaikuttaa hauskalta, ja kehitystä tehdään koko ajan. Toimii mainiosti myös yksin käytettynä treenipäiväkirjana, ja itse aionkin käyttää sitä näin aluksi juuri tähän tarkoitukseen.
Nyt suihkuun ja iltapalalle!
Otsikkoon liittyen haluaisin tuoda esille uudehkon webbipalvelun, HeiaHeian. Palveluun voi kirjautua joko kokonaan uudella tilillä, tai yhdistää siihen jonkun olemassaolevan webbitilinsä (Facebook, Twitter tai Google). Omaan profiiliin kirjataan liikuntasuoritukset, ja myös painoa voi seurata. Liikuntasuoritukset voi jakaa mm. Facebookin feedissä, tai pelkästään palvelun sisällä. Palvelussa voi muodostaa ryhmiä ja lisätä kavereita, ja jakaa omia tietojaan näiden kesken. Vaikuttaa hauskalta, ja kehitystä tehdään koko ajan. Toimii mainiosti myös yksin käytettynä treenipäiväkirjana, ja itse aionkin käyttää sitä näin aluksi juuri tähän tarkoitukseen.
Nyt suihkuun ja iltapalalle!
Väsyväsyväsy...
Kauhea iltapäiväkooma! Olen ollut tosi väsynyt iltapäivisin ja iltaisin nyt jo muutaman viikon ajan. Pari viime viikkoa treenasin intensiivisesti joka ilta, joten luulen väsymyksen johtuvan osittain siitä. Mutta tämä iltapäiväkoomailu töissä on kyllä ihan vihoviimeistä hommaa. Mikään ei innosta ja silmiä saisi pitää tulitikuilla auki, niin painavilta luomet tuntuvat...
Täytyy lähteä salille heti kun pääsen kotiin, sohvan vetovoima on niin hurja! Tästä syystä olen todennut itselleni parhaaksi vaihtoehdoksi treeneihin menemisen suoraan töistä. Mutta tällä hetkellä treenipaikat sijaitsevat siten, että töistä tullesta koti on matkan varrella, eli on turhaa raahata treenikamoja koko päivän mukana, kun ne voi kätevästi hakea kotoota. Lisäksi tanssituntien ja ryhmäliikuntatuntien alkamisajat ovat sellaiset, ettei erkkikään notku töissä siihen asti... Huoh, pitää vain vastustaa tätä unen kutsua ja toivoa, että pieni treeni piristäisi!
Täytyy lähteä salille heti kun pääsen kotiin, sohvan vetovoima on niin hurja! Tästä syystä olen todennut itselleni parhaaksi vaihtoehdoksi treeneihin menemisen suoraan töistä. Mutta tällä hetkellä treenipaikat sijaitsevat siten, että töistä tullesta koti on matkan varrella, eli on turhaa raahata treenikamoja koko päivän mukana, kun ne voi kätevästi hakea kotoota. Lisäksi tanssituntien ja ryhmäliikuntatuntien alkamisajat ovat sellaiset, ettei erkkikään notku töissä siihen asti... Huoh, pitää vain vastustaa tätä unen kutsua ja toivoa, että pieni treeni piristäisi!
Tästä se lähtee
Mittasin kriittiset kohdat itsestäni eilen illalla, mutta en taida uskaltaa tuloksia tänne kirjata ylös. Kirjaan mieluummin viikon päästä muutokset :). Sen verran voin sanoa, että mitat olivat jotenkin paremmat kuin mitä etukäteen ajattelin. Esimerkiksi vyötärönympärys on kaukana vyötärölihavuuden raja-arvosta. Ongelmakohdat taitavatkin olla siinä heti vyötärön alapuolella...
Aloitin viikon treenailut eilen syksyn ekalla tanssitunnilla, ja vitsit että oli kivaa! Hieman harmia tunnilla tuotti molemmissa päkiöissä olevat melkein parantuneet rakot ja vasemman akillesjänteen vihoittelut. Toivottavasti molemmat vaivat helpottavat viikon mittaan. Tänään vuorossa olisi Core-tunti salilla ja päälle rentouttavaa venyttelyä. Huomiset treenit jäävät välistä hieronnan takia, mutta onhan se hyvä saada jumit auki lihaksista ennen hurjan treenisyksyn alkua ;). Torstaina taas tanssimaan!
Viikonloppu saattaa lipsahtaa viihteen puolelle, mutta ei tässä nyt niin ryppyotsaisia olla, etteikö välillä sallittaisi pieniä repsahduksia. Yritän silti pitää kiinni lakoistani, eli en aio sortua mässäilemään karkkeja tai sipsejä.
Aloitin viikon treenailut eilen syksyn ekalla tanssitunnilla, ja vitsit että oli kivaa! Hieman harmia tunnilla tuotti molemmissa päkiöissä olevat melkein parantuneet rakot ja vasemman akillesjänteen vihoittelut. Toivottavasti molemmat vaivat helpottavat viikon mittaan. Tänään vuorossa olisi Core-tunti salilla ja päälle rentouttavaa venyttelyä. Huomiset treenit jäävät välistä hieronnan takia, mutta onhan se hyvä saada jumit auki lihaksista ennen hurjan treenisyksyn alkua ;). Torstaina taas tanssimaan!
Viikonloppu saattaa lipsahtaa viihteen puolelle, mutta ei tässä nyt niin ryppyotsaisia olla, etteikö välillä sallittaisi pieniä repsahduksia. Yritän silti pitää kiinni lakoistani, eli en aio sortua mässäilemään karkkeja tai sipsejä.
maanantai 16. elokuuta 2010
Minusta
Sille satunnaiselle lukijalle, joka tänne eksyy, voisin kertoa hieman itsestäni. Olen nuori nainen, täytän syyskuussa 27 vuotta. Asun Helsingissä avomieheni kanssa lähellä houkutuksia: ravintolat, kahvilat ja kaiken kulttuurin take awayt vain kivenheiton päässä kotioveltamme. Kolikon kääntöpuolella myös liikuntamahdollisuudet ovat lähellä!
Taustani on liikunnallinen, olen harrastanut tanssia eri muodoissaan koko ikäni vaihtelevalla intensiteetillä. Talvisin laskettelen ja kesäisin golffailen. Viime syksynä aloitin säännöllisen tanssiharrastuksen uudestaan. Salikorttia olen kantanut lompakossani kolmisen vuotta ja sitäkin on höylätty vaihtelevasti. Vuosi sitten yritin virvoitella tätäkin harrastusta uudestaan, mutta sain itseäni niskasta kiinni vasta keväällä personal trainerin ohjauksen avulla. Niskavillat kuitenkin katkesivat kesän kynnyksellä ja jälleen ollaan yrittämässä uudelleen...
Tarinani on varmaankin aika tavallinen. Äidin helmoista pois muutettua säännöllinen ruokailu ja elämänrytmi muuttui huitelevaksi opiskelijaelämäksi. Syötiin kun muistettiin, yleensä jotain nopeaa ja epäterveellistä, ja juotiin sitäkin enemmän. Luennoilla käytiin jos jaksettiin, keskityttiin kavereihin ja rientoihin. Kaikessa hiljaisuudessa painoa tuli lisää 10-15 kiloa. Näyttää kirjoitettuna hirveän suurelta, eikä peilikuvakaan imartele.
Turha materia on kerääntynyt jenkkakahvoiksi lantiolle, makkaroiksi mahaan ja selkään (yök!), selluliitiksi reisiin ja pepun alle sekä alleiksi käsivarsiin. Näitähän on kauhean vaikea "täsmäpoistaa", joten sellaisesta onkin turha haaveilla. Jos ja kun treenaan tasaisesti koko kroppaa sekä aerobisesti tanssitunneilla että lihasta kehittävästi salilla, luulisin saavani tuloksia. Kunhan muistan tukea treenailua oikeanlaisella ruokavaliolla.
Olen jonkin verran skeptinen erilaisia muotiruokavalioita kohtaan. Olen kyllä nähnyt, kuinka isot miehet laihtuvat silminnähden jättäessään pois perunan, pastan, riisin ja leivän (eli vähentäen hiilareita), mutta toisaalta olen nähnyt samojen kilojen tulevan takaisin, kun vanhoihin tapoihin palataan. En siis haluaisi ryhtyä ääripääihmiseksi, vaan yritän toimia järkevästi. Siten, että jaksaisin toimia niin pidempään kuin muutaman kuukauden ajan.
Tällä hetkellä olen kolmen viikon ajan ollut karkkilakossa ja vältellyt myös muita perisyntejäni kuten ranskiksia ja sipsejä. Näiden sijaan olen dramaattisesti lisännyt kasvisten ja vihannesten osuutta päivittäisessä ravinnossani. Työpaikan lounaalla kerään ruuan yhdelle lautaselle, ja täytän siitä aina ensimmäiseksi puolet salaatilla. Eipähän jää liikaa tilaa tyhjille hiilareille ja rasvaisille kastikkeille!
Liikuntatavoitteeni on neljä treenikertaa viikossa. Tanssitunneista tulee jo kaksi, joten salillekin "tarvitsee" lähteä vain kahdesti. Salikerroista toisen on oltava perinteistä lihastreeniä laitteilla ja painoilla, toinen voi olla jokin ryhmäliikuntatunti. Sain keväällä kohtalaisen hyvin kiinni tästä neljän treenikerran rytmistä, joten tiedän sen olevan toteutettavissa. Pyrin saamaan urheilut urheiltua torstaihin mennessä, jotta viikonloppuna voi ottaa rennosti ja tehdä muutakin kuin suorittaa "Projekti kroppaa". Lisäksi usein viikonlopuille on suunniteltu kaikenlaisia sosiaalisia menoja, joten arkisin on myös tältä kannalta helpompi liikkua.
Toivon löytäväni säännöllisen liikunnan rytmin ennen syksyn ja alkutalven pimeyttä. Olen taipuvainen syysväsymykseen, eikä jo iltapäivästä laskeva aurinko varsinaisesti piristä. Siksi aionkin nyt kerätä aurinkoa varastoon ja nauttia loppukesän lämmöstä!
PS. Vaakaa ei kotona ole, joten painoa en säännöllisesti voi seurata, eikä se mittarina niin kiinnostakaan. Lähinnä kuriositeettina, koska painoindeksin mukaan olen tällä hetkellä lievän lihavuuden puolella. Mitat kriittisistä kohdista ajattelin tänään illalla ottaa, ja seurata niitä viikottain. Samoin ajattelin napsaista valokuvat, jotta toivottava kehitys olisi helpommin todistettavissa.
Taustani on liikunnallinen, olen harrastanut tanssia eri muodoissaan koko ikäni vaihtelevalla intensiteetillä. Talvisin laskettelen ja kesäisin golffailen. Viime syksynä aloitin säännöllisen tanssiharrastuksen uudestaan. Salikorttia olen kantanut lompakossani kolmisen vuotta ja sitäkin on höylätty vaihtelevasti. Vuosi sitten yritin virvoitella tätäkin harrastusta uudestaan, mutta sain itseäni niskasta kiinni vasta keväällä personal trainerin ohjauksen avulla. Niskavillat kuitenkin katkesivat kesän kynnyksellä ja jälleen ollaan yrittämässä uudelleen...
Tarinani on varmaankin aika tavallinen. Äidin helmoista pois muutettua säännöllinen ruokailu ja elämänrytmi muuttui huitelevaksi opiskelijaelämäksi. Syötiin kun muistettiin, yleensä jotain nopeaa ja epäterveellistä, ja juotiin sitäkin enemmän. Luennoilla käytiin jos jaksettiin, keskityttiin kavereihin ja rientoihin. Kaikessa hiljaisuudessa painoa tuli lisää 10-15 kiloa. Näyttää kirjoitettuna hirveän suurelta, eikä peilikuvakaan imartele.
Turha materia on kerääntynyt jenkkakahvoiksi lantiolle, makkaroiksi mahaan ja selkään (yök!), selluliitiksi reisiin ja pepun alle sekä alleiksi käsivarsiin. Näitähän on kauhean vaikea "täsmäpoistaa", joten sellaisesta onkin turha haaveilla. Jos ja kun treenaan tasaisesti koko kroppaa sekä aerobisesti tanssitunneilla että lihasta kehittävästi salilla, luulisin saavani tuloksia. Kunhan muistan tukea treenailua oikeanlaisella ruokavaliolla.
Olen jonkin verran skeptinen erilaisia muotiruokavalioita kohtaan. Olen kyllä nähnyt, kuinka isot miehet laihtuvat silminnähden jättäessään pois perunan, pastan, riisin ja leivän (eli vähentäen hiilareita), mutta toisaalta olen nähnyt samojen kilojen tulevan takaisin, kun vanhoihin tapoihin palataan. En siis haluaisi ryhtyä ääripääihmiseksi, vaan yritän toimia järkevästi. Siten, että jaksaisin toimia niin pidempään kuin muutaman kuukauden ajan.
Tällä hetkellä olen kolmen viikon ajan ollut karkkilakossa ja vältellyt myös muita perisyntejäni kuten ranskiksia ja sipsejä. Näiden sijaan olen dramaattisesti lisännyt kasvisten ja vihannesten osuutta päivittäisessä ravinnossani. Työpaikan lounaalla kerään ruuan yhdelle lautaselle, ja täytän siitä aina ensimmäiseksi puolet salaatilla. Eipähän jää liikaa tilaa tyhjille hiilareille ja rasvaisille kastikkeille!
Liikuntatavoitteeni on neljä treenikertaa viikossa. Tanssitunneista tulee jo kaksi, joten salillekin "tarvitsee" lähteä vain kahdesti. Salikerroista toisen on oltava perinteistä lihastreeniä laitteilla ja painoilla, toinen voi olla jokin ryhmäliikuntatunti. Sain keväällä kohtalaisen hyvin kiinni tästä neljän treenikerran rytmistä, joten tiedän sen olevan toteutettavissa. Pyrin saamaan urheilut urheiltua torstaihin mennessä, jotta viikonloppuna voi ottaa rennosti ja tehdä muutakin kuin suorittaa "Projekti kroppaa". Lisäksi usein viikonlopuille on suunniteltu kaikenlaisia sosiaalisia menoja, joten arkisin on myös tältä kannalta helpompi liikkua.
Toivon löytäväni säännöllisen liikunnan rytmin ennen syksyn ja alkutalven pimeyttä. Olen taipuvainen syysväsymykseen, eikä jo iltapäivästä laskeva aurinko varsinaisesti piristä. Siksi aionkin nyt kerätä aurinkoa varastoon ja nauttia loppukesän lämmöstä!
PS. Vaakaa ei kotona ole, joten painoa en säännöllisesti voi seurata, eikä se mittarina niin kiinnostakaan. Lähinnä kuriositeettina, koska painoindeksin mukaan olen tällä hetkellä lievän lihavuuden puolella. Mitat kriittisistä kohdista ajattelin tänään illalla ottaa, ja seurata niitä viikottain. Samoin ajattelin napsaista valokuvat, jotta toivottava kehitys olisi helpommin todistettavissa.
Blogin nimestä ja tavoitteista
Blogin alkuperäinen nimi oli Kurvit suoriksi! Leikittyäni blogin ulkoasun muotoilutyökaluilla ja pohdittuani aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, tuo nimi alkoi kuulostaa väärältä. Pohjimmiltaan omakin ihanteeni sutjakkaasta vartalosta on tavoittelua raikaampaan oloon - pois hiostuttavista ja ahdistavista vararenkaista, kohti terveellisempää ja raikkaampaa ruokavaliota. Blogin osoitteessa edelleen näkyvä kurvit-sana on mielestäni silti hauska, onhan tässä elämässä ollut mutkia ja vastaan niitä tulee varmasti edelleen. Eivätkä ne kurvit tuosta vartalostakaan kokonaan häviä! ;)
Blogi on siis perustettu tukemaan minua tavoitellessani parempaa oloa ja linjakkaampaa kroppaa. En aio varsinaisesti laihduttaa; vierastan ajatusta "laihdutuskuurilla olosta". Haluan silti eroon jenkkakahvoista, mahamakkaroista, orastavista alleista ja megareisistä. Uskon pääseväni näihin tavoitteisiin jättämällä minimiin turhat sokerit, rasvat ja suolat ja lisäämällä kasviksia, vihanneksia ja liikuntaa. Kuulostaapa tutulta. Tätähän joka paikassa tuputetaan, ja pitkään uskoin tekevänikin juuri näin.
Peili kertoo kuitenkin jotain ihan muuta. Vaatteet eivät istu hyvin, joka puolelta tursuaa jotain ylimääräistä. Olokaan ei ole mukava, kun tietää näyttävänsä makkarankuoreen puristetulta ihrakasalta. Ja kun olo ei ole mukava, mitä sitä ihminen tekee? Aivan. Syö suruunsa.
Pitkän tähtäimen tavoite on muuttaa elämäntavat pysyvästi parempaan suuntaan ja sutjakoitua siinä samalla. Lyhyen ajan tavoite on näyttää edes jotenkin siedettävältä ranta-asussa syyskuun lopulla koittavalla aurinkolomalla. Tiedän, että aika on kovin lyhyt tuohon ensimmäiseen tavoitteeseen, enkä otakaan sitä niin kauhean vakavasti. Tarkoitan tällä, että en aio oikoa ihmedieeteillä tai lopettaa syömistä kokonaan, jotta muutaman päivän ajan voisin näyttäytyä bikineissä uima-altaalla. Aion silti panostaa myös tähän pikatavoitteeseen: olen ollut jo useamman viikon karkkilakossa (uskomatonta mutta totta!), aion lisätä salaatteja aterioihini ja vältellä niin helppoa take away -ruokailua sekä panostaa treenaukseen. Kuulostaa jälleen yksinkertaiselta, mutta tällaisen kohtalaisen patalaiskan korviin tuossakin on jo tekemistä.
Blogi on siis perustettu tukemaan minua tavoitellessani parempaa oloa ja linjakkaampaa kroppaa. En aio varsinaisesti laihduttaa; vierastan ajatusta "laihdutuskuurilla olosta". Haluan silti eroon jenkkakahvoista, mahamakkaroista, orastavista alleista ja megareisistä. Uskon pääseväni näihin tavoitteisiin jättämällä minimiin turhat sokerit, rasvat ja suolat ja lisäämällä kasviksia, vihanneksia ja liikuntaa. Kuulostaapa tutulta. Tätähän joka paikassa tuputetaan, ja pitkään uskoin tekevänikin juuri näin.
Peili kertoo kuitenkin jotain ihan muuta. Vaatteet eivät istu hyvin, joka puolelta tursuaa jotain ylimääräistä. Olokaan ei ole mukava, kun tietää näyttävänsä makkarankuoreen puristetulta ihrakasalta. Ja kun olo ei ole mukava, mitä sitä ihminen tekee? Aivan. Syö suruunsa.
Pitkän tähtäimen tavoite on muuttaa elämäntavat pysyvästi parempaan suuntaan ja sutjakoitua siinä samalla. Lyhyen ajan tavoite on näyttää edes jotenkin siedettävältä ranta-asussa syyskuun lopulla koittavalla aurinkolomalla. Tiedän, että aika on kovin lyhyt tuohon ensimmäiseen tavoitteeseen, enkä otakaan sitä niin kauhean vakavasti. Tarkoitan tällä, että en aio oikoa ihmedieeteillä tai lopettaa syömistä kokonaan, jotta muutaman päivän ajan voisin näyttäytyä bikineissä uima-altaalla. Aion silti panostaa myös tähän pikatavoitteeseen: olen ollut jo useamman viikon karkkilakossa (uskomatonta mutta totta!), aion lisätä salaatteja aterioihini ja vältellä niin helppoa take away -ruokailua sekä panostaa treenaukseen. Kuulostaa jälleen yksinkertaiselta, mutta tällaisen kohtalaisen patalaiskan korviin tuossakin on jo tekemistä.
Avaus
Tämä on toinen kerta, kun aloitan blogin kirjoittamisen. Edellisen kerran kokeilin bloggaamista kirjoittaessani opintojeni lopputyötä. Tuolloin tarkoitus oli jättää työn etenemisestä muistijälki itselleni, enkä oikeastaan kertonut kenellekään kirjoittavani työstäni blogia.
Tälläkään kertaa ei ole tarkoitus huudella blogista ympäri turuja ja toreja, koska aihe on mielestäni hieman nolo. Kukapa haluaisi kuulutella kaikille tuntemilleen ihmisille, ettei ole tyytväinen omaan ulkonäköönsä? Jälleen ajatuksena onkin oman selkärangan vahvistaminen: kun olen (edes puolijulkisesti) kirjoittanut tavoitteeni ylös, siitä on vaikeampaa luistaa.
Sain inspiraation blogiin lukiessani muiden ihmisten (minulle täysin tuntemattomien) elämäntapamuutos- ja laihdutusblogeja. Nämä blogit olivat keränneet itselleen aktiivisen seuraajajoukon ja ajatuksia vaihdeltiin kommenteissa. Siitä tuli tunne, että bloggaaminen saattaisi tosiaankin auttaa oman itsekurin kasvattamisessa: kaverilliset tsemppaukset ja onnistumisista sadelleet onnittelut tuntuivat kivalta (siis pelkän lukijan näkökulmasta - kirjoittajille niistä oli varmasti vielä enemmän iloa). Kiitokset siis inspiraatiosta Pinkki Pingu, Spinning Harriet ja Minttukrokantti!
Silti olen vielä epävarma siitä, kuinka julkiseksi oman blogini haluan. Kirjoitan nimimerkillä, enkä aio olla kovin tarkka yksityiskohdissa, joista minut voisi tunnistaa. Katsotaan, miten homma lähtee liikkeelle; ehkä rohkaistun jossain vaiheessa muuttamaan tyyliäni.
Tälläkään kertaa ei ole tarkoitus huudella blogista ympäri turuja ja toreja, koska aihe on mielestäni hieman nolo. Kukapa haluaisi kuulutella kaikille tuntemilleen ihmisille, ettei ole tyytväinen omaan ulkonäköönsä? Jälleen ajatuksena onkin oman selkärangan vahvistaminen: kun olen (edes puolijulkisesti) kirjoittanut tavoitteeni ylös, siitä on vaikeampaa luistaa.
Sain inspiraation blogiin lukiessani muiden ihmisten (minulle täysin tuntemattomien) elämäntapamuutos- ja laihdutusblogeja. Nämä blogit olivat keränneet itselleen aktiivisen seuraajajoukon ja ajatuksia vaihdeltiin kommenteissa. Siitä tuli tunne, että bloggaaminen saattaisi tosiaankin auttaa oman itsekurin kasvattamisessa: kaverilliset tsemppaukset ja onnistumisista sadelleet onnittelut tuntuivat kivalta (siis pelkän lukijan näkökulmasta - kirjoittajille niistä oli varmasti vielä enemmän iloa). Kiitokset siis inspiraatiosta Pinkki Pingu, Spinning Harriet ja Minttukrokantti!
Silti olen vielä epävarma siitä, kuinka julkiseksi oman blogini haluan. Kirjoitan nimimerkillä, enkä aio olla kovin tarkka yksityiskohdissa, joista minut voisi tunnistaa. Katsotaan, miten homma lähtee liikkeelle; ehkä rohkaistun jossain vaiheessa muuttamaan tyyliäni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)