Kehtaakohan tätä kertoakaan, mutta vajosin mummoilussa aivan uudelle asteelle viikonloppuna. Satuin makoilemaan sohvalla lahnana tekemättä mitään, kun telkusta alkoi Jumppa: Corecircuit (linkki toimii vielä 5 päivää). Eikun sohvalta lattialle, jumppatoppi päälle ja lämmittelemään. Hiki päässä sitten treenasin, kun olin lauantaina lusmuillut ja jättänyt salin väliin (kahvakuulatunti oli peruttu, tilalla olisi ollut juurikin coretreeniä). Ja jos ei muuta, niin sain mojovat mustelmat lantiolle kylkikeinuista :D.
Että näin. Iloista viikkoa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tv. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tv. Näytä kaikki tekstit
maanantai 21. helmikuuta 2011
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Ärrimurrin suoritusliikuntaa
Huh, minkälainen hirvitys koko eilinen päivä oli. Töistä kiiruhdin kauheaa vauhtia kotiin (tai siis "kotiin", sijaisasuntoon, jonne on ratkaisevat 15 minuuttia pidempi matka kuin omaan kotiin), keräsin treenikamat reppuun, vaihdoin piilarit silmiin ja aloin tutkia bussiaikataulua (kyllä, joudun varakodista menemään salille bussilla; totaalinen fail...): edelliseen en ehdi ja seuraavalla tulee kiire.
Luotin kuitenkin ehtiväni ihan hyvin seuraavallakin vuorolla, joten ei muuta kuin mandariini naamariin ja bussipysäkille. Kauheaa haipakkaa sitten bussipysäkiltä salille, portaat viidenteen kerrokseen juosten ylös, kun tuntivaraukseni oli menossa vanhaksi, enkä olisi ehtinyt odottaa enää seuraavaa hissiä ensimmäisen mennessä jo tupaten täyteen. Sain tuntilappuni lunastettua ruhtinaalliset kaksi minuuttia ennen varauksen umpeutumista, aikaa balance-tunnin alkuun siis alle vartti.
Pukuhuoneesta ei meinannut löytyä vapaata kaappia. Kaikki kaapit käytössä, siis kaikki! Miinus tietysti suoraan vessojen edessä olevat "seisontakaapit", eli sellaiset, joiden edessä ei ole penkkiä. Tai siis niistäkin oli vapaana ruhtinaalliset kolme. Jösses mitä meininkiä.
No, tunti meni ihan ookoosti, tosin jouduin tyytymään lähes jämäpaikkaan salissa. Pientä närästyksen tunnetta kuumuudesta taisi tulla, mutta ei mitään kauhean huonoa oloa kuitenkaan. Suihkussa olikin sitten taas ruuhkaa, vuoroa piti kiltisti odotella. Ihan hölmöä tuollainen. :( Tässä vaiheessa huomasin myös olevani aika lailla nälkäinen, ja jatkuva tatti otsassa ei kyllä nälkään yhdistettynä ole minulla kovinkaan raikas kokonaisuus...
Kävin nopeasti kaupassa ostamassa uuden hoitoaineen ja kimpun tulppaaneja piristämään ankeaa oloani, vain myöhästyäkseni kotiin vievästä bussista noin minuutilla. Seisoin sitten tuhannen kiukkuisena keskellä ynseää tihkusadetta reilut kymmenen minuuttia odotellessani seuraavaa bussia (joka ei vie ihan niin lähelle kuin edellinen vuoro olisi vienyt). Liukastelin vielä kaiken kukkuraksi matkalla pysäkiltä kotiovelle.
Kotona olo olikin sitten aikalailla suorittanut. Kiltti suorittaja käy päivän töissä ja illalla salilla jumppaamassa ja kotona laittaa ruoan ja menee nukkumaan vain tehdäkseen kaiken tasan samalla lailla seuraavana päivänä. Ai mikä oravanpyörä!?
Kun lopulta sain ruoan nenäni alle, alkoi telkusta teinivuosieni ehdoton ykkösleffa: Julmia aikeita! Tämä kyllä korvasi jonkin verran päivän kärsimyksiä, mutta silti huomasin ähkiväni ja puhkivani vielä tänä aamuna matkalla töihin. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa, mutta kyllä eilinen oli ihan kamala päivä!
Luotin kuitenkin ehtiväni ihan hyvin seuraavallakin vuorolla, joten ei muuta kuin mandariini naamariin ja bussipysäkille. Kauheaa haipakkaa sitten bussipysäkiltä salille, portaat viidenteen kerrokseen juosten ylös, kun tuntivaraukseni oli menossa vanhaksi, enkä olisi ehtinyt odottaa enää seuraavaa hissiä ensimmäisen mennessä jo tupaten täyteen. Sain tuntilappuni lunastettua ruhtinaalliset kaksi minuuttia ennen varauksen umpeutumista, aikaa balance-tunnin alkuun siis alle vartti.
Pukuhuoneesta ei meinannut löytyä vapaata kaappia. Kaikki kaapit käytössä, siis kaikki! Miinus tietysti suoraan vessojen edessä olevat "seisontakaapit", eli sellaiset, joiden edessä ei ole penkkiä. Tai siis niistäkin oli vapaana ruhtinaalliset kolme. Jösses mitä meininkiä.
No, tunti meni ihan ookoosti, tosin jouduin tyytymään lähes jämäpaikkaan salissa. Pientä närästyksen tunnetta kuumuudesta taisi tulla, mutta ei mitään kauhean huonoa oloa kuitenkaan. Suihkussa olikin sitten taas ruuhkaa, vuoroa piti kiltisti odotella. Ihan hölmöä tuollainen. :( Tässä vaiheessa huomasin myös olevani aika lailla nälkäinen, ja jatkuva tatti otsassa ei kyllä nälkään yhdistettynä ole minulla kovinkaan raikas kokonaisuus...
Kävin nopeasti kaupassa ostamassa uuden hoitoaineen ja kimpun tulppaaneja piristämään ankeaa oloani, vain myöhästyäkseni kotiin vievästä bussista noin minuutilla. Seisoin sitten tuhannen kiukkuisena keskellä ynseää tihkusadetta reilut kymmenen minuuttia odotellessani seuraavaa bussia (joka ei vie ihan niin lähelle kuin edellinen vuoro olisi vienyt). Liukastelin vielä kaiken kukkuraksi matkalla pysäkiltä kotiovelle.
Kotona olo olikin sitten aikalailla suorittanut. Kiltti suorittaja käy päivän töissä ja illalla salilla jumppaamassa ja kotona laittaa ruoan ja menee nukkumaan vain tehdäkseen kaiken tasan samalla lailla seuraavana päivänä. Ai mikä oravanpyörä!?
Kun lopulta sain ruoan nenäni alle, alkoi telkusta teinivuosieni ehdoton ykkösleffa: Julmia aikeita! Tämä kyllä korvasi jonkin verran päivän kärsimyksiä, mutta silti huomasin ähkiväni ja puhkivani vielä tänä aamuna matkalla töihin. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa, mutta kyllä eilinen oli ihan kamala päivä!
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Terveisiä sängynpohjalta
Niinhän siinä sitten kävi, ettei tänään ole ollut mitään asiaa peiton ulkopuoliseen maailmaan :(. Kun illalla kotiuduimme kummipoikavierailulta, tunsin oloni paljon huonommaksi kuin aiemmin päivällä, ja palellutti ihan hirmuisesti. Nielaisin iltapalaksi kasisatasen Buranan ja painuin unten maille. Tänään olisi ollut aikainen aamulähtö, mutta kellon soidessa seitsemän maissa en voinut kuin jäädä nukkumaan. Pystyasennossa huimasi, makuultaan humisi. Ja humisee edelleen.
Huminan lisäksi räkää valuu ja kurkkuun koskee, hieman myös yskittää. Sain puolenpäivän aikaan itseni sen verran jalkeille, että väsäsin pientä aamupalaa ja otin toisen Buranan. "Aamupalassa" mielenkiintoisinta oli, että maistoin tekemistäni leivistä parhaiten päällimmäisenä olleen salaatinlehden, ja se maistui ihanan raikkaalta! Ja vielä edes viime viikolla en laittanut salaattia leipäni päälle. Niin se maku muuttuu :).
On kyllä ollut mielenkiintoista seurata omien makutottumusten muuttumista, ikään kuin ulkopuolisena. Tein viikonloppuna taivaallista kasvissosekeittoa, ja sanoin miehellekin, että olipas sata kertaa parempaa ruokaa kuin rasvassa kyllästetty kebab ranskalaisilla (viime aikojen suosittu viikonloppuruoka). Maksoi vähemmän ja maistui paremmalta, paremmat ravintoarvot ja parempi ulkonäkö. Miksi söinkään ennen moskaa?
Satunnaisten mässäilypäivien jälkeinen olotila on myös nyt selkeämmin havaittavissa kuin ennen. Sormia turvottaa niin ettei sormuksia tahdo saada ylle, housut puristavat, maha täynnä ilmaa. Edelleen, miten jaksoin tätä oloa ennen paljon useammin, tai pikemminkin, miksi? On ollut myös hassua huomata, että tulen hiprakkaan paljon helpommin ja vähemmästä alkoholista kuin aiemmin. En nyt mielestäni ollut mikään jokailtainen tissuttelija, mutta kun ne satunnaisetkin perjantaipullot ovat radikaalisti vähentyneet, niin hihittelyasteen saavuttamiseen riittä lasillinen kuohuvaa. Ei sinänsä, en ole viinaa hirveästi edes kaivannut, joten hyvä näin. :)
Tällä viikolla ei taida onnistua punnitseminen. Tänään en missään nimessä lähde salille rehkimään. Olen perjantaiksi sopinut spinnaustreffit kaverin kanssa - toivottavasti huomenna olisi jo normaali olo, niin voisin tuonne ehkä jo mennäkin. Huominen tanssitunti sen sijaan jäänee pois ohjelmasta. Harmittaa ihan vietävästi tämä flunssa. Menisi jo hiiteen. :(
Taidan käydä keittämässä uuden satsin vihreää teetä (hunajaa mukaan!) ja vaihtaa sängystä sohvan nurkkaan odottamaan Greyn anatomiaa!
Huminan lisäksi räkää valuu ja kurkkuun koskee, hieman myös yskittää. Sain puolenpäivän aikaan itseni sen verran jalkeille, että väsäsin pientä aamupalaa ja otin toisen Buranan. "Aamupalassa" mielenkiintoisinta oli, että maistoin tekemistäni leivistä parhaiten päällimmäisenä olleen salaatinlehden, ja se maistui ihanan raikkaalta! Ja vielä edes viime viikolla en laittanut salaattia leipäni päälle. Niin se maku muuttuu :).
On kyllä ollut mielenkiintoista seurata omien makutottumusten muuttumista, ikään kuin ulkopuolisena. Tein viikonloppuna taivaallista kasvissosekeittoa, ja sanoin miehellekin, että olipas sata kertaa parempaa ruokaa kuin rasvassa kyllästetty kebab ranskalaisilla (viime aikojen suosittu viikonloppuruoka). Maksoi vähemmän ja maistui paremmalta, paremmat ravintoarvot ja parempi ulkonäkö. Miksi söinkään ennen moskaa?
Satunnaisten mässäilypäivien jälkeinen olotila on myös nyt selkeämmin havaittavissa kuin ennen. Sormia turvottaa niin ettei sormuksia tahdo saada ylle, housut puristavat, maha täynnä ilmaa. Edelleen, miten jaksoin tätä oloa ennen paljon useammin, tai pikemminkin, miksi? On ollut myös hassua huomata, että tulen hiprakkaan paljon helpommin ja vähemmästä alkoholista kuin aiemmin. En nyt mielestäni ollut mikään jokailtainen tissuttelija, mutta kun ne satunnaisetkin perjantaipullot ovat radikaalisti vähentyneet, niin hihittelyasteen saavuttamiseen riittä lasillinen kuohuvaa. Ei sinänsä, en ole viinaa hirveästi edes kaivannut, joten hyvä näin. :)
Tällä viikolla ei taida onnistua punnitseminen. Tänään en missään nimessä lähde salille rehkimään. Olen perjantaiksi sopinut spinnaustreffit kaverin kanssa - toivottavasti huomenna olisi jo normaali olo, niin voisin tuonne ehkä jo mennäkin. Huominen tanssitunti sen sijaan jäänee pois ohjelmasta. Harmittaa ihan vietävästi tämä flunssa. Menisi jo hiiteen. :(
Taidan käydä keittämässä uuden satsin vihreää teetä (hunajaa mukaan!) ja vaihtaa sängystä sohvan nurkkaan odottamaan Greyn anatomiaa!
maanantai 30. elokuuta 2010
Dance!
Jee, olen saanut ensimmäisen kommentin/seuraajan, kivaa! Heti tuli annos lisää puhtia tanssitunnille :)
Viikonlopun semikipeilyn jälkeen oli ihanaa päästä taas tanssimaan. Pyörin koko viikonlopun kuin pistoksissa - olisi ollut energiaa, mutta ei mitään mihin sitä käyttää. Huh, nyt on onneksi saanut hikoltua suurimmat pois! Kurkkukipuhan ei siis varsinaisesti oli hävinnyt mihinkään, mutta kun ei se levolla tullut yhtään paremmaksi, niin ajattelin sitten saman tien testata, lähtisikö tanssimalla. No, ei ehkä ihan kokonaan, mutta tunnilla pystyi kuitenkin täysillä tekemään, eikä kovin pahalta tuntunut, joten annoin mennä. Katsotaan, miltä huomenna tuntuu...
Sunnuntaina alkoi muuten vihdoin Suomen versio iki-ihanasta realitysta So You Think You Can Dance! "Suomenkielinen" nimi on kauhistus, Dance, mutta itse ohjelma oli taattua laatua. On niin siistiä katsoa taitavaa tanssia! Jos olisin n. seitsemän vuotta nuorempi ja haluaisin tosissani yrittää tanssin alalle, tämä kilpailu olisi ehdoton. Palkintokin on niin hieno, vuoden opinnot kattava stipendi New Yorkissa. Olihan siellä joukossa tietysti muutama käsittämätön itsensänolaaja, mutta pääasiassa kaikki yrittäjät olivat tosissaan ja tosissaan osasivat tanssia. Eivät kaikki todellakaan olleet vielä siinä vaiheessa, että olisivat ansainneet päästä jatkoon, mutta ainakin yrittivät ja luottivat itseensä. Ehkä ensi vuonna uudestaan :). Aivan eri meininki kuin esim. Idolsin karsinnoissa, joita katsoessa joutuu omaan myötähäpeäänsä kieriskelemään...
Huomenna on vuorossa jälleen Hot Balancea, ihanaa! Keskiviikkona tapaan kevään personal trainerini, jolta pyysin päivitystä saliohjelmaani. Tässä uudessa ohjelmassa haluaisin nimenomaan painottaa yläkroppaa, että saisin vähän oikaistua hartialinjaani (seison ottamissani before-kuvissa ihan vinossa!) ja kasvatettua habaa (eli oikaistua alleja). Toivottavasti osataan valita oikeat liikkeet.
Treeni-iloa uuteen viikkoon!
Viikonlopun semikipeilyn jälkeen oli ihanaa päästä taas tanssimaan. Pyörin koko viikonlopun kuin pistoksissa - olisi ollut energiaa, mutta ei mitään mihin sitä käyttää. Huh, nyt on onneksi saanut hikoltua suurimmat pois! Kurkkukipuhan ei siis varsinaisesti oli hävinnyt mihinkään, mutta kun ei se levolla tullut yhtään paremmaksi, niin ajattelin sitten saman tien testata, lähtisikö tanssimalla. No, ei ehkä ihan kokonaan, mutta tunnilla pystyi kuitenkin täysillä tekemään, eikä kovin pahalta tuntunut, joten annoin mennä. Katsotaan, miltä huomenna tuntuu...
Sunnuntaina alkoi muuten vihdoin Suomen versio iki-ihanasta realitysta So You Think You Can Dance! "Suomenkielinen" nimi on kauhistus, Dance, mutta itse ohjelma oli taattua laatua. On niin siistiä katsoa taitavaa tanssia! Jos olisin n. seitsemän vuotta nuorempi ja haluaisin tosissani yrittää tanssin alalle, tämä kilpailu olisi ehdoton. Palkintokin on niin hieno, vuoden opinnot kattava stipendi New Yorkissa. Olihan siellä joukossa tietysti muutama käsittämätön itsensänolaaja, mutta pääasiassa kaikki yrittäjät olivat tosissaan ja tosissaan osasivat tanssia. Eivät kaikki todellakaan olleet vielä siinä vaiheessa, että olisivat ansainneet päästä jatkoon, mutta ainakin yrittivät ja luottivat itseensä. Ehkä ensi vuonna uudestaan :). Aivan eri meininki kuin esim. Idolsin karsinnoissa, joita katsoessa joutuu omaan myötähäpeäänsä kieriskelemään...
Huomenna on vuorossa jälleen Hot Balancea, ihanaa! Keskiviikkona tapaan kevään personal trainerini, jolta pyysin päivitystä saliohjelmaani. Tässä uudessa ohjelmassa haluaisin nimenomaan painottaa yläkroppaa, että saisin vähän oikaistua hartialinjaani (seison ottamissani before-kuvissa ihan vinossa!) ja kasvatettua habaa (eli oikaistua alleja). Toivottavasti osataan valita oikeat liikkeet.
Treeni-iloa uuteen viikkoon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)