Plösö olo

Plöh. Kärsin ilmeisesti nyt hiilariplösöilystä. Tällä viikolla olen täysin unohtanut hyvät syömiset ja keskittynyt lähinnä mussuttamaan epämääräisyyksiä, eli karkkia, pullaa ja muita herkkuja. Alkuviikkoon osunut nimipäiväjuhla jotenkin oikeutti ne muutamat kääretorttupalat ja työpaikan iltapäiväkahvipullat, mutta että sitten piti ihan itse mussuttaa se ylijäänyt pulla seuraavana päivänä ja pikkasen karkkia päälle.. Yök.

Pulla näkyi, tuntui ja kuului ilmana mahassa, ja pussillisesta karkkiahan saa vain huonon olon. Milloin sitä oppisi? Tänään olen yrittänyt taistella karkin(sokerin)himoa vastaan, ja toistaiseksi ihan menestyksekkäästi. Vielä kun jaksaisi lopun päivää :).

Sisuuntuneena ja ennen kaikkea tähän etenemättömyyteen kyllästyneenä aion olla supertarkka syömisteni kanssa koko maaliskuun ajan. Haastetta siis pukkaa! Jo heti maaliskuun alussa on pakko hieman löysätä lasketteluviikonlopun takia, mutta kotioloissa ei saisi sortumisia tulla. Kuukaudesta tulee varmasti tiukka, kestäähän maaliskuu tunnetusti julmetun kauan ;)!

Ärrimurrin suoritusliikuntaa

Huh, minkälainen hirvitys koko eilinen päivä oli. Töistä kiiruhdin kauheaa vauhtia kotiin (tai siis "kotiin", sijaisasuntoon, jonne on ratkaisevat 15 minuuttia pidempi matka kuin omaan kotiin), keräsin treenikamat reppuun, vaihdoin piilarit silmiin ja aloin tutkia bussiaikataulua (kyllä, joudun varakodista menemään salille bussilla; totaalinen fail...): edelliseen en ehdi ja seuraavalla tulee kiire.

Luotin kuitenkin ehtiväni ihan hyvin seuraavallakin vuorolla, joten ei muuta kuin mandariini naamariin ja bussipysäkille. Kauheaa haipakkaa sitten bussipysäkiltä salille, portaat viidenteen kerrokseen juosten ylös, kun tuntivaraukseni oli menossa vanhaksi, enkä olisi ehtinyt odottaa enää seuraavaa hissiä ensimmäisen mennessä jo tupaten täyteen. Sain tuntilappuni lunastettua ruhtinaalliset kaksi minuuttia ennen varauksen umpeutumista, aikaa balance-tunnin alkuun siis alle vartti.

Pukuhuoneesta ei meinannut löytyä vapaata kaappia. Kaikki kaapit käytössä, siis kaikki! Miinus tietysti suoraan vessojen edessä olevat "seisontakaapit", eli sellaiset, joiden edessä ei ole penkkiä. Tai siis niistäkin oli vapaana ruhtinaalliset kolme. Jösses mitä meininkiä.

No, tunti meni ihan ookoosti, tosin jouduin tyytymään lähes jämäpaikkaan salissa. Pientä närästyksen tunnetta kuumuudesta taisi tulla, mutta ei mitään kauhean huonoa oloa kuitenkaan. Suihkussa olikin sitten taas ruuhkaa, vuoroa piti kiltisti odotella. Ihan hölmöä tuollainen. :( Tässä vaiheessa huomasin myös olevani aika lailla nälkäinen, ja jatkuva tatti otsassa ei kyllä nälkään yhdistettynä ole minulla kovinkaan raikas kokonaisuus...

Kävin nopeasti kaupassa ostamassa uuden hoitoaineen ja kimpun tulppaaneja piristämään ankeaa oloani, vain myöhästyäkseni kotiin vievästä bussista noin minuutilla. Seisoin sitten tuhannen kiukkuisena keskellä ynseää tihkusadetta reilut kymmenen minuuttia odotellessani seuraavaa bussia (joka ei vie ihan niin lähelle kuin edellinen vuoro olisi vienyt). Liukastelin vielä kaiken kukkuraksi matkalla pysäkiltä kotiovelle.

Kotona olo olikin sitten aikalailla suorittanut. Kiltti suorittaja käy päivän töissä ja illalla salilla jumppaamassa ja kotona laittaa ruoan ja menee nukkumaan vain tehdäkseen kaiken tasan samalla lailla seuraavana päivänä. Ai mikä oravanpyörä!?

Kun lopulta sain ruoan nenäni alle, alkoi telkusta teinivuosieni ehdoton ykkösleffa: Julmia aikeita! Tämä kyllä korvasi jonkin verran päivän kärsimyksiä, mutta silti huomasin ähkiväni ja puhkivani vielä tänä aamuna matkalla töihin. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa, mutta kyllä eilinen oli ihan kamala päivä!