Enpä ehtinyt viime viikolla kirjoittamaan. Plösö olo sentään hieman helpotti, kun pääsin torstaina (edellisen kirjoituksen jälkeen) tanssimaan ja viikonloppuna sekä kampaajalle että kahvakuulailemaan! Kuulatunnilla huomasin, että kehitys kehittyy: otin muutamaan sarjaan jo painavamman kuulan kuin edellisellä kerralla :).
Viime viikolla raikastuminen jatkui entisestään, kun pääsin muutaman viikon tauon jälkeen jälleen kuumabalanceen rentoutumaan ja vetreyttämään kuulailusta jumiutuneita jalkoja. Keskiviikkona rentouduin visuaalisesti ihanassa I love NYKY -tanssiesityksessä ja torstaina pinkaisimme miehen ja ystävien kanssa Rukalle.
Sattuipa sitten täydelliset rinnekelit! Perjantaina tuuli oli ehkä himpun liian voimakasta, mutta siniseltä taivaalta paistanut aurinko kyllä korvasi paljon. Nautimme rinteistä, raikkaasta pohjoisen ilmasta, auringosta, hyvien ystävien seurasta ja ennen kaikkea ruuasta ;). Meni kyllä herkuttelun puolelle, mutta kumma kyllä "turhat" munkit, karkit ja limut jäivät suurimmilta osin väliin, kun keskityimme lähinnä varsinaisiin ruokiin. Alkoholia tosin meni lasi jos toinenkin, mutta hei, elämä on.
Tästä viikosta pitäisi tulla lähes normiviikko, ellemme sitten pääse muuttamaan takaisin kotiin, jolloin aikatauluja on pakko hieman muokata. Olen muuten huomannut sen, etten jaksa kovin hyvin kolmea (neljästä puhumattakaan) treenipäivää arkisin peräkkäin, vaan kolmantena päivänä uupumus on jo aikamoista. Siksipä olen muuttanut alkuvuonna tekemääni liikuntasuunnitelmaa siten, että treenaan maanantain ja tiistain, keskiviikon lepään, jolloin torstaina on taas hinku tanssimaan, perjantaina taas lepoa ja lauantaina hyvä treeni ja venyttely ennen sunnuntain ansaittua hengähdystaukoa. Pienetkin muutokset tähän aiheuttavat joko plösöilyä ja tunkkaisuutta (liian monta välipäivää) tai totaalista uupumusta ja ärrimurria (liian monta peräkkäistä treenipäivää).
Ja sitten otsikon mukaiseen tekstiin (pääsin ilmeisesti karkaamaan sivuraiteille). Lupasin siis olla maaliskuun ajan supertarkka syömisteni kanssa, eli jättää ne turhat "herkut" pois - huomatkaa hipsujen paikka tässä lausessa verratuna aikaisempaan kappaleeseen ;). No siis Rukan-viikonloppu oli jo jätetty laskuista pois, joten oikeasti homma alkaa tästä viikosta ja tästä päivästä. Ja huonosti alkaakin; kävin jo kollegan syntymäpäiväkakuilla... Jätin sentään ottamasta epämääräisiä Kiinasta tuotoja karkkeja, joten pienesti olen plussan puolella.
Harmillisesti tähän maaliskuuhun näyttää mahtuvan kaikenlaista kissanristiäistä, mutta näillä mennään. Kovana on pysyttävä. Ja ne uudet kuvatkin voisi olla kiva ottaa. Veikkaan, että näin erittäin kyynisenäkin saattaisin huomata jonkinlaista eroa nykytilanteen ja elokuun välillä - ja jospa kuvista olisi taas paremmaksi motivoijaksi. Julkaisua pohditaan kyllä erittäin tarkkaan! ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravinto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravinto. Näytä kaikki tekstit
maanantai 7. maaliskuuta 2011
torstai 24. helmikuuta 2011
Plösö olo
Plöh. Kärsin ilmeisesti nyt hiilariplösöilystä. Tällä viikolla olen täysin unohtanut hyvät syömiset ja keskittynyt lähinnä mussuttamaan epämääräisyyksiä, eli karkkia, pullaa ja muita herkkuja. Alkuviikkoon osunut nimipäiväjuhla jotenkin oikeutti ne muutamat kääretorttupalat ja työpaikan iltapäiväkahvipullat, mutta että sitten piti ihan itse mussuttaa se ylijäänyt pulla seuraavana päivänä ja pikkasen karkkia päälle.. Yök.
Pulla näkyi, tuntui ja kuului ilmana mahassa, ja pussillisesta karkkiahan saa vain huonon olon. Milloin sitä oppisi? Tänään olen yrittänyt taistella karkin(sokerin)himoa vastaan, ja toistaiseksi ihan menestyksekkäästi. Vielä kun jaksaisi lopun päivää :).
Sisuuntuneena ja ennen kaikkea tähän etenemättömyyteen kyllästyneenä aion olla supertarkka syömisteni kanssa koko maaliskuun ajan. Haastetta siis pukkaa! Jo heti maaliskuun alussa on pakko hieman löysätä lasketteluviikonlopun takia, mutta kotioloissa ei saisi sortumisia tulla. Kuukaudesta tulee varmasti tiukka, kestäähän maaliskuu tunnetusti julmetun kauan ;)!
Pulla näkyi, tuntui ja kuului ilmana mahassa, ja pussillisesta karkkiahan saa vain huonon olon. Milloin sitä oppisi? Tänään olen yrittänyt taistella karkin(sokerin)himoa vastaan, ja toistaiseksi ihan menestyksekkäästi. Vielä kun jaksaisi lopun päivää :).
Sisuuntuneena ja ennen kaikkea tähän etenemättömyyteen kyllästyneenä aion olla supertarkka syömisteni kanssa koko maaliskuun ajan. Haastetta siis pukkaa! Jo heti maaliskuun alussa on pakko hieman löysätä lasketteluviikonlopun takia, mutta kotioloissa ei saisi sortumisia tulla. Kuukaudesta tulee varmasti tiukka, kestäähän maaliskuu tunnetusti julmetun kauan ;)!
torstai 27. tammikuuta 2011
Ilmaa
Mahassa. Koko ajan. Raivostuttavaa! En ole vielä pystynyt määrittelemään tämän ikävän vaivan aiheuttajaa kovinkaan tarkasti, mutta epäilyksiä on. Muistelisin syksyllä kokeneeni jotain samantapaista, kun lisäsin kuitua ruokavaliooni, että siinä yksi mahdollisuus. Toinen (ja jos rehellisiä ollaan, niin paljon todennäköisempi) vaihtoehto on työkaverin Saksasta tuomat nallekarkit, joihin jäin totaalisen koukkuun. Nyt ne ovat onneksi loppu!
Aikaisemmin pahimpia mahavaivoja aiheuttivat ruisleipä, hapankorput ja sipuli. Näistä olenkin itseni hyvin vieroittanut, ja pitkään sain mennä ilman suurempia harmeja. Toivottavasti tämäkin tästä asettuu pian..
Ja sitten ajatukset kohti illan tanssituntia! :)
Aikaisemmin pahimpia mahavaivoja aiheuttivat ruisleipä, hapankorput ja sipuli. Näistä olenkin itseni hyvin vieroittanut, ja pitkään sain mennä ilman suurempia harmeja. Toivottavasti tämäkin tästä asettuu pian..
Ja sitten ajatukset kohti illan tanssituntia! :)
torstai 20. tammikuuta 2011
Suossa
Niinhän siinä taitaa käydä, että kun jotain oikein uhoaa, niin varmasti menee metsään.. Tällä kertaa tosin syyt olivat aivan itsestä riippumattomat: loppiaisviikonlopun sunnuntaina asuntomme katosta alkoi tippua vettä. Tilanne on nyt se, että kämppä on tyhjä ja asumme evakossa. Remontti kestää minkä kestää, luultavimmin kahdesta kolmeen kuukautta. Eli tämän ja viime viikon liikuntasuoritukset ovat olleet kovin vesiastia- ja muuttolaatikkopainotteisia... ;)
Anyway. Ennen vesikatastrofia ennätin käydä testaamassa kahvakuulatunnin, ja oli kyllä kivaa! Olin aivan puhki, enkä pystynyt tekemään esimerkiksi kaikkia ylösnostoja jumittavien hartioiden takia. Ensi kerralla (jos joskus onnistun saamaan tunnille varauksen!) täytyy muistaa ottaa sykemittari mukaan. Seuraava päivä olisi varmaan mennyt mukavasti sohvalla kipuillen ja köllötellen, mutta sattuneesta syystä siitä ei sitten tullutkaan mitään.
Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, aloitin uudessa työssä tammikuun alussa. Uuteen duuniin liittyy luonnollisesti työhöntulotarkastus. Minulla on ollut aiemmin hieman kohonneita veren kolesteroliarvoja, joten ajattelin olevan mielenkiintoista nähdä, onko niissä tapahtunut muutoksia esimerkiksi syksyisen laihtumiseni johdosta. No, tuloksien mukaan arvoni ovat edelleen koholla. Sitähän en voi tietää (koska edellisestä mittauksesta on jo aika pitkä aika) ovatko arvot käyneet vielä nykyistäkin korkeammalla, ja nyt palanneet lähemmäs raja-arvoa. Eroa suositukseen ei ole paljoa, mutta yhdistettynä vielä lievään ylipainoon ja liian läskiin vyötäröön, sain terveydenhoitajalta pientä noottia. Kaikki muut arvot olivat kuitenkin kunnossa, joten en ihan sentään vielä kuvittele kaatuvani diabetekseen tai sepelvaltimotautiin heti huomenna, mutta harmittaa silti.
Sainpahan lisää motivaattoreita kevään ajaksi! Kunhan tuo vyötärö tuosta kaventuu ja paino alenee, aion mennä mittauttamaan veriarvot uudestaan. Hoitajan mielestä tämä oli hyvä idea, eikä sen toteuttamiseen tarvita muuta kuin puhelinsoitto hänelle. Ei siis turhaa jonottelua lääkäriin lähetteen perässä. :)
Nyt ei muuta kuin vaikeuksista voittoon ja ruokavalio tarkempaan syyniin. Kesän korvilla täällä majailee jo aivan toisennäköinen tytteli! :)
Anyway. Ennen vesikatastrofia ennätin käydä testaamassa kahvakuulatunnin, ja oli kyllä kivaa! Olin aivan puhki, enkä pystynyt tekemään esimerkiksi kaikkia ylösnostoja jumittavien hartioiden takia. Ensi kerralla (jos joskus onnistun saamaan tunnille varauksen!) täytyy muistaa ottaa sykemittari mukaan. Seuraava päivä olisi varmaan mennyt mukavasti sohvalla kipuillen ja köllötellen, mutta sattuneesta syystä siitä ei sitten tullutkaan mitään.
Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, aloitin uudessa työssä tammikuun alussa. Uuteen duuniin liittyy luonnollisesti työhöntulotarkastus. Minulla on ollut aiemmin hieman kohonneita veren kolesteroliarvoja, joten ajattelin olevan mielenkiintoista nähdä, onko niissä tapahtunut muutoksia esimerkiksi syksyisen laihtumiseni johdosta. No, tuloksien mukaan arvoni ovat edelleen koholla. Sitähän en voi tietää (koska edellisestä mittauksesta on jo aika pitkä aika) ovatko arvot käyneet vielä nykyistäkin korkeammalla, ja nyt palanneet lähemmäs raja-arvoa. Eroa suositukseen ei ole paljoa, mutta yhdistettynä vielä lievään ylipainoon ja liian läskiin vyötäröön, sain terveydenhoitajalta pientä noottia. Kaikki muut arvot olivat kuitenkin kunnossa, joten en ihan sentään vielä kuvittele kaatuvani diabetekseen tai sepelvaltimotautiin heti huomenna, mutta harmittaa silti.
Sainpahan lisää motivaattoreita kevään ajaksi! Kunhan tuo vyötärö tuosta kaventuu ja paino alenee, aion mennä mittauttamaan veriarvot uudestaan. Hoitajan mielestä tämä oli hyvä idea, eikä sen toteuttamiseen tarvita muuta kuin puhelinsoitto hänelle. Ei siis turhaa jonottelua lääkäriin lähetteen perässä. :)
Nyt ei muuta kuin vaikeuksista voittoon ja ruokavalio tarkempaan syyniin. Kesän korvilla täällä majailee jo aivan toisennäköinen tytteli! :)
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Stoppi
Niin. Äsken mittasin itseni siis ensimmäistä kertaa kuukauteen. Ja näyttäisi vähän siltä, että stoppia pukkaa. Kolmen kuukauden muutos (muutos kuukauden takaiseen):
Tähän voisi antaa selitykseksi sen, etten ole enää vähään aikaan kirjaillut syömisiäni ylös, ja varsinainen karkkilakkokin taitaa olla jo historiaa (vaikken kyllä enää ostele herkkuja samaan malliin kuin aiemmin, ja totuuden nimissä olen karkkiakin ostanut vain kaksi kertaa, leffaan mennessä ja yhteen suureen ahdistukseen). Mutta mielessä pitäisi pysyä, että en mitenkään voi loppueläämäni kirjoitella ruokapäiväkirjaa, joten oikeanlainen syöminen pitäisi saada iskostumaan päähän vähitellen...
Yksi positiivinen asia tähänkin päivään (tai siis oikeastaan jo eiliseen) liittyy, nimittäin: paino on edelleen laskusuunnassa ja on nyt pudonnut tasan VIISI kiloa lähtötilanteesta! Aikas mieletöntä! Matkaa on vielä jäljellä tuplasti tuon verran, mutta onhan tuo jo ihan hyvä alku. Kolmessa kuukaudessa viisi kiloa, eikös se tunnu ihan hyvältä tahdilta? (Ehkä vähän hidas, myönnetään...)
Pakkohan tässä on nyt ryhdistäytyä, muuten jämähdän tähän nykyiseen olotilaani makkaroineni kaikkeni ja sekös vasta olisi tylsää. Vuoden loppuun mennessä vyötärön täytyy olla alle 80 cm! Siinäpä sopivasti haastetta joulumässäilyille ;).
- hauis V: -2,0 cm (-0,5 cm)
- hauis O: -2,0 cm (+-0 cm)
- reisi V: -2,5 cm (+-0 cm)
- reisi O: -2,5 cm (-1,0 cm)
- pohje V: -2,0 cm (+0,5 cm)
- pohje O: -2,0 cm (+0,5 cm)
- rinnan alta: -3,0 cm (+-0 cm)
- vyötärö: -4,5 cm (+0,5 cm)
- napa: -10,0 cm (+-0 cm)
- lantio: -8,0 cm (-1,0 cm)
- pepun päältä: -7,0 cm (-1,0 cm)
Tähän voisi antaa selitykseksi sen, etten ole enää vähään aikaan kirjaillut syömisiäni ylös, ja varsinainen karkkilakkokin taitaa olla jo historiaa (vaikken kyllä enää ostele herkkuja samaan malliin kuin aiemmin, ja totuuden nimissä olen karkkiakin ostanut vain kaksi kertaa, leffaan mennessä ja yhteen suureen ahdistukseen). Mutta mielessä pitäisi pysyä, että en mitenkään voi loppueläämäni kirjoitella ruokapäiväkirjaa, joten oikeanlainen syöminen pitäisi saada iskostumaan päähän vähitellen...
Yksi positiivinen asia tähänkin päivään (tai siis oikeastaan jo eiliseen) liittyy, nimittäin: paino on edelleen laskusuunnassa ja on nyt pudonnut tasan VIISI kiloa lähtötilanteesta! Aikas mieletöntä! Matkaa on vielä jäljellä tuplasti tuon verran, mutta onhan tuo jo ihan hyvä alku. Kolmessa kuukaudessa viisi kiloa, eikös se tunnu ihan hyvältä tahdilta? (Ehkä vähän hidas, myönnetään...)
Pakkohan tässä on nyt ryhdistäytyä, muuten jämähdän tähän nykyiseen olotilaani makkaroineni kaikkeni ja sekös vasta olisi tylsää. Vuoden loppuun mennessä vyötärön täytyy olla alle 80 cm! Siinäpä sopivasti haastetta joulumässäilyille ;).
tiistai 21. syyskuuta 2010
Lontoo ja muuta
Olipas viikonloppu! Lontoo oli IHANA! Olen käynyt siellä kolmesti aiemmin, mutta ensimmäisellä kerralla olin noin 12-vuotias ja kaksi edellistä ovat olleet työmatkoja, joten turisteilumielessä minulla ei ollut kovinkaan paljon ennakkokäsityksiä. Ja mitä sainkaan kokea: herttaisia pikkukatuja, houkuttelevia ravintola- ja ostoskatuja, taidokasta teatteria, maailmankuuluja nähtävyyksiä, autiota business-keskustaa. Siis lähes kaikkea laidasta laitaan - yksi kokonainen ja yksi puolikas päivä oli aivan liian lyhyt aika tähän paikkaan tutustumiseen, joten paluuta odotellessa!
Ruokailumielessä reissu oli kohtalainen. Hotelliaamiainen lauantaina oli mallia "continental", eli brittien kolesteroliherkkuja ei ollut saatavilla (ravintolan keittiö oli rempassa). Leivän sai valita vaaleasta tai vaaleammasta, eikä tuoreita kasviksia näkynyt mailla eikä halmeilla. Hedelmäsalaattia sentään oli, ja maustamatonta jugurttia täysjyvämurojen kanssa. Suklaapullan ja croissantin jätin kaappiin, herkuttelin hilloleivällä ;). Lounaaksi söin ookootasoisen kinkkusalaatin, ja ennen teatteria jaoimme kanapekonipaninin. Se oli hyvin kaukana makuelämyksestä, mutta täytti tehtävänsä, eli piti pahimman kiukun poissa esityksen ajan. Illalla saimme palkintomme koko päivän puurtamisesta (mm. noin 300 porrasta - ylöspäin!): täydellisen herkullinen made-to-order juustohampurilainen. Nam! Sunnuntaiaamun aloitimme hotellin viereisestä kahvilasta, ja tällä kertaa valitsin jugurttimyslin kaveriksi rasvaa tihkuvan croissantin. Myyjä yritti tarjota rinnalle vielä extravoita, mutta osasin vastustaa tätä kiusausta... Seuraavan kerran sainkin murua rinnan alle vasta lentokoneessa, koska erinäisistä syistä johtuen matkani kentälle oli hieman kiireinen eikä lorvimisaikaa jäänyt yhtään ;).
No, tämän ei ollut tarkoitus olla mikään ruokienlistausblogi, joten eiköhän jätetä aihe tähän. Pointtini lähinnä oli, että ihan metsään ei menty, mutta paremminkin olisi voinut syödä ;).
Eilinen tanssitunti oli taas ihana, ja ihan harmittaa, että seuraavat kolme kertaa jäävät väliin kaverin juhlien ja oman loman takia. Tänään vuorossa on lämmintä liikuntaa ja litroittaista hikoilua hot balancessa. Pääsen taas vaa'alle (tai siis mitä pääsemistä siinä on?) ja illalla pitää ottaa viikottaiset mittatulokset. Onhan siinä taas ohjelmaa.
Ruokailumielessä reissu oli kohtalainen. Hotelliaamiainen lauantaina oli mallia "continental", eli brittien kolesteroliherkkuja ei ollut saatavilla (ravintolan keittiö oli rempassa). Leivän sai valita vaaleasta tai vaaleammasta, eikä tuoreita kasviksia näkynyt mailla eikä halmeilla. Hedelmäsalaattia sentään oli, ja maustamatonta jugurttia täysjyvämurojen kanssa. Suklaapullan ja croissantin jätin kaappiin, herkuttelin hilloleivällä ;). Lounaaksi söin ookootasoisen kinkkusalaatin, ja ennen teatteria jaoimme kanapekonipaninin. Se oli hyvin kaukana makuelämyksestä, mutta täytti tehtävänsä, eli piti pahimman kiukun poissa esityksen ajan. Illalla saimme palkintomme koko päivän puurtamisesta (mm. noin 300 porrasta - ylöspäin!): täydellisen herkullinen made-to-order juustohampurilainen. Nam! Sunnuntaiaamun aloitimme hotellin viereisestä kahvilasta, ja tällä kertaa valitsin jugurttimyslin kaveriksi rasvaa tihkuvan croissantin. Myyjä yritti tarjota rinnalle vielä extravoita, mutta osasin vastustaa tätä kiusausta... Seuraavan kerran sainkin murua rinnan alle vasta lentokoneessa, koska erinäisistä syistä johtuen matkani kentälle oli hieman kiireinen eikä lorvimisaikaa jäänyt yhtään ;).
No, tämän ei ollut tarkoitus olla mikään ruokienlistausblogi, joten eiköhän jätetä aihe tähän. Pointtini lähinnä oli, että ihan metsään ei menty, mutta paremminkin olisi voinut syödä ;).
Eilinen tanssitunti oli taas ihana, ja ihan harmittaa, että seuraavat kolme kertaa jäävät väliin kaverin juhlien ja oman loman takia. Tänään vuorossa on lämmintä liikuntaa ja litroittaista hikoilua hot balancessa. Pääsen taas vaa'alle (tai siis mitä pääsemistä siinä on?) ja illalla pitää ottaa viikottaiset mittatulokset. Onhan siinä taas ohjelmaa.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Terveisiä sängynpohjalta
Niinhän siinä sitten kävi, ettei tänään ole ollut mitään asiaa peiton ulkopuoliseen maailmaan :(. Kun illalla kotiuduimme kummipoikavierailulta, tunsin oloni paljon huonommaksi kuin aiemmin päivällä, ja palellutti ihan hirmuisesti. Nielaisin iltapalaksi kasisatasen Buranan ja painuin unten maille. Tänään olisi ollut aikainen aamulähtö, mutta kellon soidessa seitsemän maissa en voinut kuin jäädä nukkumaan. Pystyasennossa huimasi, makuultaan humisi. Ja humisee edelleen.
Huminan lisäksi räkää valuu ja kurkkuun koskee, hieman myös yskittää. Sain puolenpäivän aikaan itseni sen verran jalkeille, että väsäsin pientä aamupalaa ja otin toisen Buranan. "Aamupalassa" mielenkiintoisinta oli, että maistoin tekemistäni leivistä parhaiten päällimmäisenä olleen salaatinlehden, ja se maistui ihanan raikkaalta! Ja vielä edes viime viikolla en laittanut salaattia leipäni päälle. Niin se maku muuttuu :).
On kyllä ollut mielenkiintoista seurata omien makutottumusten muuttumista, ikään kuin ulkopuolisena. Tein viikonloppuna taivaallista kasvissosekeittoa, ja sanoin miehellekin, että olipas sata kertaa parempaa ruokaa kuin rasvassa kyllästetty kebab ranskalaisilla (viime aikojen suosittu viikonloppuruoka). Maksoi vähemmän ja maistui paremmalta, paremmat ravintoarvot ja parempi ulkonäkö. Miksi söinkään ennen moskaa?
Satunnaisten mässäilypäivien jälkeinen olotila on myös nyt selkeämmin havaittavissa kuin ennen. Sormia turvottaa niin ettei sormuksia tahdo saada ylle, housut puristavat, maha täynnä ilmaa. Edelleen, miten jaksoin tätä oloa ennen paljon useammin, tai pikemminkin, miksi? On ollut myös hassua huomata, että tulen hiprakkaan paljon helpommin ja vähemmästä alkoholista kuin aiemmin. En nyt mielestäni ollut mikään jokailtainen tissuttelija, mutta kun ne satunnaisetkin perjantaipullot ovat radikaalisti vähentyneet, niin hihittelyasteen saavuttamiseen riittä lasillinen kuohuvaa. Ei sinänsä, en ole viinaa hirveästi edes kaivannut, joten hyvä näin. :)
Tällä viikolla ei taida onnistua punnitseminen. Tänään en missään nimessä lähde salille rehkimään. Olen perjantaiksi sopinut spinnaustreffit kaverin kanssa - toivottavasti huomenna olisi jo normaali olo, niin voisin tuonne ehkä jo mennäkin. Huominen tanssitunti sen sijaan jäänee pois ohjelmasta. Harmittaa ihan vietävästi tämä flunssa. Menisi jo hiiteen. :(
Taidan käydä keittämässä uuden satsin vihreää teetä (hunajaa mukaan!) ja vaihtaa sängystä sohvan nurkkaan odottamaan Greyn anatomiaa!
Huminan lisäksi räkää valuu ja kurkkuun koskee, hieman myös yskittää. Sain puolenpäivän aikaan itseni sen verran jalkeille, että väsäsin pientä aamupalaa ja otin toisen Buranan. "Aamupalassa" mielenkiintoisinta oli, että maistoin tekemistäni leivistä parhaiten päällimmäisenä olleen salaatinlehden, ja se maistui ihanan raikkaalta! Ja vielä edes viime viikolla en laittanut salaattia leipäni päälle. Niin se maku muuttuu :).
On kyllä ollut mielenkiintoista seurata omien makutottumusten muuttumista, ikään kuin ulkopuolisena. Tein viikonloppuna taivaallista kasvissosekeittoa, ja sanoin miehellekin, että olipas sata kertaa parempaa ruokaa kuin rasvassa kyllästetty kebab ranskalaisilla (viime aikojen suosittu viikonloppuruoka). Maksoi vähemmän ja maistui paremmalta, paremmat ravintoarvot ja parempi ulkonäkö. Miksi söinkään ennen moskaa?
Satunnaisten mässäilypäivien jälkeinen olotila on myös nyt selkeämmin havaittavissa kuin ennen. Sormia turvottaa niin ettei sormuksia tahdo saada ylle, housut puristavat, maha täynnä ilmaa. Edelleen, miten jaksoin tätä oloa ennen paljon useammin, tai pikemminkin, miksi? On ollut myös hassua huomata, että tulen hiprakkaan paljon helpommin ja vähemmästä alkoholista kuin aiemmin. En nyt mielestäni ollut mikään jokailtainen tissuttelija, mutta kun ne satunnaisetkin perjantaipullot ovat radikaalisti vähentyneet, niin hihittelyasteen saavuttamiseen riittä lasillinen kuohuvaa. Ei sinänsä, en ole viinaa hirveästi edes kaivannut, joten hyvä näin. :)
Tällä viikolla ei taida onnistua punnitseminen. Tänään en missään nimessä lähde salille rehkimään. Olen perjantaiksi sopinut spinnaustreffit kaverin kanssa - toivottavasti huomenna olisi jo normaali olo, niin voisin tuonne ehkä jo mennäkin. Huominen tanssitunti sen sijaan jäänee pois ohjelmasta. Harmittaa ihan vietävästi tämä flunssa. Menisi jo hiiteen. :(
Taidan käydä keittämässä uuden satsin vihreää teetä (hunajaa mukaan!) ja vaihtaa sängystä sohvan nurkkaan odottamaan Greyn anatomiaa!
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Hot hot hot!
Kävin eilen BodyBalance-tunnilla, joka pidettiin salini uudessa Hot fitness studiossa, eli n.35-38 -asteisessa salissa. Olipa siisti tunti! Tykkään muutenkin balancesta, mielestäni se on juuri sopivan rauhoittavaa, mutta kuitenkin lihaksia kehittävää treeniä, ja ennen kaikkea (verrattuna joogaan) siihen kuuluu musiikki. Ilman musiikkia treenailu on itselleni outoa, johtunee tanssitaustastani.
Tunnilla hikoilun määrä oli melkoinen. Symppis ohjaajakin piti tuntia ensimmäistä kertaa kuumassa tilassa, ja oli jotenkin lohdullista katsoa hänenkin puuskuttavan ihan yhtä lailla oppilaiden kanssa, ripsivärit poskille valuen :). Salin lämpötila teki sen, että uskalsi kokeilla asentoja syvemmin ja paremmin kuin normaalissa jumppasalissa. Tiesi, että lihakset ovat "turvassa". :)
Ennen tuntia olin muutaman tunnin ajan yrittänyt juoda hyvin, hörppäsin vielä salissa noin desin vettä, ennen kuin kipaisin täyttämään 0,6 litran vesipulloni uudestaan täyteen. Ennen loppurentoutusta olin juonut pulloni tyhjäksi... Mutta mitään huonoja fiiliksiä en tunnilla tai sen jälkeen tuntenut, joten ilmeisesti nesteytys oli onnistunut. Ohjaaja varoitti, että tunnilla saattaa tulla huono olo, ja että se on myös ihan normaalia. Huonon olon iskiessä kannattaa hetken aikaa makailla matolla ja tasailla fiiliksiä, mutta "kylmään" ulkotilaan ei kannata lähteä.
Kaiken kaikkiaan tunti oli niin mahtava, että tästä tulee kyllä ehdottomasti viikottainen rutiinini!
Eiliset ravintopallurat sain kuin sainkin vihreälle kuitua lukuunottamatta! Keltaista se vaan itsepintaisesti pukkaa, tällä kertaa olin kuitenkin jo lähellä hyviä numeroita: sain kuitua 20g kun suositus olisi 25g. Kaloreita keräsin rahtusen alle 1500, eli noin sata vähemmän kuin maanantaina, ja vajetta sain noin 800 kcal. Käsittämätöntä! (Rukkasin asetuksiani siten, että suosituskalorimäärä itselleni olisi nyt noin 2100 kun se edellisillä asetuksilla oli yli 2200.) Syön siis ilmeisesti aivan liian vähän, vaikka itsestäni ei todellakaan tunnu siltä, pikemminkin on fiilis, että olen koko ajan syömässä jotain. Hämmentävää.
Ja mikä vielä lisää hämmennystäni on vaaka. Eli se salin vaaka, jolle pääsen itseäni punnaamaan noin kerran viikossa vaihtelevaan ajankohtaan vaihtelevissa olosuhteissa. Eilen unohdin käydä vaa'alla balancen loppumisen jälkeen, joten kipaisin sille puolipukeissa suihkun jälkeen. Tulos: ei hyvä. Väitin itselleni, että tämä huono tulos johtui painavista housuistani ja niinpä vähensin siitä olettamani housujen painon. Tulos ei silti ollut juuri mistään kotoisin, 100 grammaa vähennystä viikon takaiseen. Tällainen ei todellakaan ole motivoivaa puuhaa :(. Joko jätän punnaamisen kokonaan tai hankin oman vaa'an himaan, jotta saisin edes hieman vakioitua mittausolosuhteita. Mietintämyssy on siis päässä. Ja surkuttelen sitä, että nyt yhtäkkiä harmittelen vaa'an näyttämiä arvoja, vaikka alunperin minun ei ollut tarkoitus varsinaisesti "laihduttaa" ja seurailla painoa. Oivoivoi tätä naisen elämää!
Positiivisia asioita eilisessä oli käynti Eat&Joy Maatilatorilla. Sitä luomuherkkujen määrää! Ostimme kassillisen suomalaista lähituotettua ruokaa ja teimme kotona herkullisen kaalilaatikon iltaruoaksi. Namnam, sitä on onneksi jäljellä vielä tällekin illalle! Herkuttelen illalla (yksin ja omassa rauhassa) käytyäni ensin tekemässä käsitreenin ja nautiskelemassa venyttelystä kuumassa salissa :).
Tunnilla hikoilun määrä oli melkoinen. Symppis ohjaajakin piti tuntia ensimmäistä kertaa kuumassa tilassa, ja oli jotenkin lohdullista katsoa hänenkin puuskuttavan ihan yhtä lailla oppilaiden kanssa, ripsivärit poskille valuen :). Salin lämpötila teki sen, että uskalsi kokeilla asentoja syvemmin ja paremmin kuin normaalissa jumppasalissa. Tiesi, että lihakset ovat "turvassa". :)
Ennen tuntia olin muutaman tunnin ajan yrittänyt juoda hyvin, hörppäsin vielä salissa noin desin vettä, ennen kuin kipaisin täyttämään 0,6 litran vesipulloni uudestaan täyteen. Ennen loppurentoutusta olin juonut pulloni tyhjäksi... Mutta mitään huonoja fiiliksiä en tunnilla tai sen jälkeen tuntenut, joten ilmeisesti nesteytys oli onnistunut. Ohjaaja varoitti, että tunnilla saattaa tulla huono olo, ja että se on myös ihan normaalia. Huonon olon iskiessä kannattaa hetken aikaa makailla matolla ja tasailla fiiliksiä, mutta "kylmään" ulkotilaan ei kannata lähteä.
Kaiken kaikkiaan tunti oli niin mahtava, että tästä tulee kyllä ehdottomasti viikottainen rutiinini!
Eiliset ravintopallurat sain kuin sainkin vihreälle kuitua lukuunottamatta! Keltaista se vaan itsepintaisesti pukkaa, tällä kertaa olin kuitenkin jo lähellä hyviä numeroita: sain kuitua 20g kun suositus olisi 25g. Kaloreita keräsin rahtusen alle 1500, eli noin sata vähemmän kuin maanantaina, ja vajetta sain noin 800 kcal. Käsittämätöntä! (Rukkasin asetuksiani siten, että suosituskalorimäärä itselleni olisi nyt noin 2100 kun se edellisillä asetuksilla oli yli 2200.) Syön siis ilmeisesti aivan liian vähän, vaikka itsestäni ei todellakaan tunnu siltä, pikemminkin on fiilis, että olen koko ajan syömässä jotain. Hämmentävää.
Ja mikä vielä lisää hämmennystäni on vaaka. Eli se salin vaaka, jolle pääsen itseäni punnaamaan noin kerran viikossa vaihtelevaan ajankohtaan vaihtelevissa olosuhteissa. Eilen unohdin käydä vaa'alla balancen loppumisen jälkeen, joten kipaisin sille puolipukeissa suihkun jälkeen. Tulos: ei hyvä. Väitin itselleni, että tämä huono tulos johtui painavista housuistani ja niinpä vähensin siitä olettamani housujen painon. Tulos ei silti ollut juuri mistään kotoisin, 100 grammaa vähennystä viikon takaiseen. Tällainen ei todellakaan ole motivoivaa puuhaa :(. Joko jätän punnaamisen kokonaan tai hankin oman vaa'an himaan, jotta saisin edes hieman vakioitua mittausolosuhteita. Mietintämyssy on siis päässä. Ja surkuttelen sitä, että nyt yhtäkkiä harmittelen vaa'an näyttämiä arvoja, vaikka alunperin minun ei ollut tarkoitus varsinaisesti "laihduttaa" ja seurailla painoa. Oivoivoi tätä naisen elämää!
Positiivisia asioita eilisessä oli käynti Eat&Joy Maatilatorilla. Sitä luomuherkkujen määrää! Ostimme kassillisen suomalaista lähituotettua ruokaa ja teimme kotona herkullisen kaalilaatikon iltaruoaksi. Namnam, sitä on onneksi jäljellä vielä tällekin illalle! Herkuttelen illalla (yksin ja omassa rauhassa) käytyäni ensin tekemässä käsitreenin ja nautiskelemassa venyttelystä kuumassa salissa :).
tiistai 24. elokuuta 2010
Ei senttejä vaan kiloja
En pystynyt eilen järjestämään itselleni yksinäistä hetkeä mittailujen järkkäämiseksi, joten ainakaan vielä ei ole mitään raportoitavaa. Katsotaan yritänkö tällä viikolla edes mitata, koska silmämääräisesti mitään muutosta ei ole tapahtunut, eivätkä viime viikon ruokailut ja urheilut välttämättä vielä mitään saaneet aikaan. Painoa jännään, koska menen tänään taas salille ja pystyn punnitsemaan itseni. Hieman huolestuttaa...
Rekisteröidyin viikonloppuna Kiloklubiin. Keväällä treenatessani personal trainerin kanssa sain jonkin verran palautetta pitämästäni ruokapäiväkirjasta, joten ajattelin, että tästä työkalusta voisi olla apua terveellisempien ruokailutapojen hanskaamisessa. Näin muutaman päivän kokemuksella voin sanoa, että yllätyin. Viikonloppu tietysti meni täysin omille poluilleen, mutta etenkin eilisistä tuloksista olin äimistynyt: päivän energiavajeeni oli 1120 kcal! Ovatkohan asetukseni edes sinnepäinkään oikein?! Herkkupalluran sain pysymään vihreänä, muut möllöttävät keltaisina, ja tämä onkin enemmän se, mistä olen huolissani. Luulin syöneeni eilen hyvin, salaattia molempien lämpimien ruokien kanssa, runsaskuituista puuroa ja paahtoleipää, hedelmän välipalalla jne. Ilmeisesti olen kuitenkin vielä jonkin matkan päässä niistä kaikkein terveellisimmistä ruokailutavoista... Toivottavasti tänään menee paremmin!
Rekisteröidyin viikonloppuna Kiloklubiin. Keväällä treenatessani personal trainerin kanssa sain jonkin verran palautetta pitämästäni ruokapäiväkirjasta, joten ajattelin, että tästä työkalusta voisi olla apua terveellisempien ruokailutapojen hanskaamisessa. Näin muutaman päivän kokemuksella voin sanoa, että yllätyin. Viikonloppu tietysti meni täysin omille poluilleen, mutta etenkin eilisistä tuloksista olin äimistynyt: päivän energiavajeeni oli 1120 kcal! Ovatkohan asetukseni edes sinnepäinkään oikein?! Herkkupalluran sain pysymään vihreänä, muut möllöttävät keltaisina, ja tämä onkin enemmän se, mistä olen huolissani. Luulin syöneeni eilen hyvin, salaattia molempien lämpimien ruokien kanssa, runsaskuituista puuroa ja paahtoleipää, hedelmän välipalalla jne. Ilmeisesti olen kuitenkin vielä jonkin matkan päässä niistä kaikkein terveellisimmistä ruokailutavoista... Toivottavasti tänään menee paremmin!
lauantai 21. elokuuta 2010
Loppuviikon treenailut
Keskiviikkoisen hieronnan jälkeen on keskiselkä vieläkin hieman arka. Torstain tanssitunnilla en oikein päässyt tunnelmaan sijaistavan opettajan tyylin ollessa hieman outo omalle kropalle, joten ihan parhaita fiiliksiä en siitä saanut. Loppua kohti meininki parani kuitenkin selvästi, mutta selälle tuo tunti ei ehkä ollut kaikkein paras. Varsinkin, kun ne kotona tehdyt venyttelyt taisivat jäädä väliin...
Olin alustavasti suunnitellut meneväni tänään spinnailemaan, mutta aamupäivä hurahti ohi lehteä lukiessa. Tämän ei soisi toistuvan, mutta onneksi voin korvata asianlaidan (ja saada neljä liikuntakertaa täyteen) huomisen golf-kierroksella. Ajattelin ottaa mukaan sykemittarin ja seurailla hieman kalorienkulutusta noin 4,5 tuntia kestävän urakan aikana.
Karkkilakko pitää edelleen loistavasti! Eilen vastustin tehokkaasti leffakarkkeja, ja viikolla keksin oivan korvikkeen akuuttiin makeanhimoon: salmiakkiksylitolipurkka! Siitä saa kivasti salmiakin maun suuhun (mikä yleensä itselle on se tärkein juttu), mutta samalla happohyökkäys keskeytyy ja suuhun jää tunne, ettei heti haluaisikaan mitään syödä. Pelastus!
Ensi viikolla käyn taas salilla treenailemassa, yritän päästä testailemaan kuumatreenausta. Samalla voin piipahtaa vaa'alla katsomassa, miten läski makaa. Todennäköisesti täysin ennallaan... Niin, ja mittaillakin pitäisi. Katsotaan onko viikottaisista mittauksista mitään hyötyä vai pitäisikö venyttää väli kahteen viikkoon. Vastauksen tiedän maanantai-iltana!
Olin alustavasti suunnitellut meneväni tänään spinnailemaan, mutta aamupäivä hurahti ohi lehteä lukiessa. Tämän ei soisi toistuvan, mutta onneksi voin korvata asianlaidan (ja saada neljä liikuntakertaa täyteen) huomisen golf-kierroksella. Ajattelin ottaa mukaan sykemittarin ja seurailla hieman kalorienkulutusta noin 4,5 tuntia kestävän urakan aikana.
Karkkilakko pitää edelleen loistavasti! Eilen vastustin tehokkaasti leffakarkkeja, ja viikolla keksin oivan korvikkeen akuuttiin makeanhimoon: salmiakkiksylitolipurkka! Siitä saa kivasti salmiakin maun suuhun (mikä yleensä itselle on se tärkein juttu), mutta samalla happohyökkäys keskeytyy ja suuhun jää tunne, ettei heti haluaisikaan mitään syödä. Pelastus!
Ensi viikolla käyn taas salilla treenailemassa, yritän päästä testailemaan kuumatreenausta. Samalla voin piipahtaa vaa'alla katsomassa, miten läski makaa. Todennäköisesti täysin ennallaan... Niin, ja mittaillakin pitäisi. Katsotaan onko viikottaisista mittauksista mitään hyötyä vai pitäisikö venyttää väli kahteen viikkoon. Vastauksen tiedän maanantai-iltana!
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Ruokailutottumukset ja sokeririippuvuus
Ajattelin jakaa muutaman sanan sekä omista ruokailutottumuksistani että sokeririippuvuudestani.
Itse olen (ainakin ollut) kohtalaisen pahasti riippuvainen sokerista, en vain oikein ymmärrä, miksi. En pidä tapanani vedellä sokeripommeja välipaloiksi, enkä käytä teessäni sokeria. Hunajaa korkeintaan, ja sitäkin vain ollessani kipeä. Ilmeisesti suurin sokerilähteeni onkin ollut karkit ja limut. Suklaa ei ole ollut minulle koskaan mikään heikko kohta, mutta irtokarkit ja varsinkin salmiakki on. En myöskään pidä kevytlimujen mausta (Pepsi Max ja Coke Zero tekevät tässä poikkeuksen) enkä lipitä limuja edes viikottain. Siksi olenkin täysin pöllämystynyt siitä, että olen nyt ollut reilut kolme viikkoa täysin ilman karkkia ja limuakin olen juonut vain kerran. Ja tähän ajanjaksoon on osunut mm. tyttöjenilta, erilaisia juhlia ja leffakäynti. En ole huomannut mitään merkittäviä "vieroitusoreita" enkä mitään merkittäviä eroja ulkomuodossani (tai painossakaan, jota en siis pysty säännöllisesti seuramaan, mutta salilla tulin vilkaisseeksi vaakaa). Tästä kaikesta seuraa, että tunnen olevani "turhaan" karkkilakossa... Ainoa muutos on, että karkkihyllyn ohi käveleminen on tullut hieman helpommaksi, vaikka sen kohdalla sokerihammasta alkaisikin kolottaa.
Mitä sitten muihin ruokailutottumuksiini tulee, olen niitäkin yrittänyt parantaa. Aamuni aloitan vielä toistaiseksi kahdella viipaleella runsaskuituista pehmeää ruisleipää (näitä joitan ihmeruisleipiä, varsinaista tummaa ruispalatyyppistä leipää ei mahani kestä) ja lasillisella tuoremehua. Lisäksi nappaan multivitamiinitabletin. Tuo toistaiseksi tarkoittaa sitä, että aion palata syömään täysjyväpuuroja heti, kunhan ilmat hieman viilenevät; kuumilla ilmoilla en vain voi aloittaa päivää kuumalla ruualla. Kun vaihdan puuroon toivottavasti pian, jäävät myös leivät syömättä. Lounaan syön arkisin työpaikalla, ja olen yrittänyt panostaa salaatin määrään. Kerään annoksen yhdelle lautaselle, jolloin lautasmallia on helppo toteuttaa. Leipää en lounaalla enää syö, juomana vettä ja lasillinen rasvatonta maitoa. Tähän asti päiväni onkin sujunut mielestäni hyvin.
Ongelmat alkavat iltapäivällä. Muutaman tunnin kuluttua lounaasta mahassa alkaa hieman kurnia, ja tiedän, että olisi välipalan aika. Työpaikan kahvila myy rupuisia hedelmiä kiristyshintaan, joten ne ovat saaneet jäädä vitriiniin makaamaan. Jos olen lähtenyt töiden jälkeen suoraan treenaamaan, olen saattanut ostaa lähikaupasta matkalle evääksi karjalanpiirakan tai pasteijan ja tuoreista hedelmistä puristetun smoothien. Juotavat rasvattomat ja "poistettu kaikki lisätty sokeri" -jogurtit olen jättänyt muutaman karmean kokemuksen jälkeen kylmähyllyyn. Näillä voimilla olen puskenut treenin läpi, ja jälkeenpäin on yleensä järkyttävä nälkä, eikä kotona mitään ruokaa. Tästä voi sitten päätellä, että päädyn joko kivaan jonkun muun tekemään (pika)ruokaan tai nopeasti omalla hellalla kyhättyyn pestopastaan. Ja annoskoko on tietysti karmiva, eikä salaatista ole tietoakaan.
Ihan nolottaa kirjoittaa tätä tänne potentiaalisten lukijoiden naureskeltavaksi, kun tasan tarkkaan tiedän, mitä tottumuksissani on pielessä ja miten helposti asiat olisivatkaan muutettavissa. Olen nyt ajanut parempia tapoja myös kodin suuntaan, joten syksyn mittaan pitäisi itse tehdä enemmän ruokaa, ja etenkin lisätä niitä päivällisen ohessa tarjottuja salaatteja ja iltapäivällä syötäviä välipaloja. Edelleen uskon tämän blogin pitämisen (vaikkei tätä kukaan koskaan lukisikaan) auttavan, koska olen jotain kirjallisesti luvannut, ja ennen kaikkea - olen nähnyt sen auttavan monia muita. :)
Noinh, ihan kohta hierojalle!
Itse olen (ainakin ollut) kohtalaisen pahasti riippuvainen sokerista, en vain oikein ymmärrä, miksi. En pidä tapanani vedellä sokeripommeja välipaloiksi, enkä käytä teessäni sokeria. Hunajaa korkeintaan, ja sitäkin vain ollessani kipeä. Ilmeisesti suurin sokerilähteeni onkin ollut karkit ja limut. Suklaa ei ole ollut minulle koskaan mikään heikko kohta, mutta irtokarkit ja varsinkin salmiakki on. En myöskään pidä kevytlimujen mausta (Pepsi Max ja Coke Zero tekevät tässä poikkeuksen) enkä lipitä limuja edes viikottain. Siksi olenkin täysin pöllämystynyt siitä, että olen nyt ollut reilut kolme viikkoa täysin ilman karkkia ja limuakin olen juonut vain kerran. Ja tähän ajanjaksoon on osunut mm. tyttöjenilta, erilaisia juhlia ja leffakäynti. En ole huomannut mitään merkittäviä "vieroitusoreita" enkä mitään merkittäviä eroja ulkomuodossani (tai painossakaan, jota en siis pysty säännöllisesti seuramaan, mutta salilla tulin vilkaisseeksi vaakaa). Tästä kaikesta seuraa, että tunnen olevani "turhaan" karkkilakossa... Ainoa muutos on, että karkkihyllyn ohi käveleminen on tullut hieman helpommaksi, vaikka sen kohdalla sokerihammasta alkaisikin kolottaa.
Mitä sitten muihin ruokailutottumuksiini tulee, olen niitäkin yrittänyt parantaa. Aamuni aloitan vielä toistaiseksi kahdella viipaleella runsaskuituista pehmeää ruisleipää (näitä joitan ihmeruisleipiä, varsinaista tummaa ruispalatyyppistä leipää ei mahani kestä) ja lasillisella tuoremehua. Lisäksi nappaan multivitamiinitabletin. Tuo toistaiseksi tarkoittaa sitä, että aion palata syömään täysjyväpuuroja heti, kunhan ilmat hieman viilenevät; kuumilla ilmoilla en vain voi aloittaa päivää kuumalla ruualla. Kun vaihdan puuroon toivottavasti pian, jäävät myös leivät syömättä. Lounaan syön arkisin työpaikalla, ja olen yrittänyt panostaa salaatin määrään. Kerään annoksen yhdelle lautaselle, jolloin lautasmallia on helppo toteuttaa. Leipää en lounaalla enää syö, juomana vettä ja lasillinen rasvatonta maitoa. Tähän asti päiväni onkin sujunut mielestäni hyvin.
Ongelmat alkavat iltapäivällä. Muutaman tunnin kuluttua lounaasta mahassa alkaa hieman kurnia, ja tiedän, että olisi välipalan aika. Työpaikan kahvila myy rupuisia hedelmiä kiristyshintaan, joten ne ovat saaneet jäädä vitriiniin makaamaan. Jos olen lähtenyt töiden jälkeen suoraan treenaamaan, olen saattanut ostaa lähikaupasta matkalle evääksi karjalanpiirakan tai pasteijan ja tuoreista hedelmistä puristetun smoothien. Juotavat rasvattomat ja "poistettu kaikki lisätty sokeri" -jogurtit olen jättänyt muutaman karmean kokemuksen jälkeen kylmähyllyyn. Näillä voimilla olen puskenut treenin läpi, ja jälkeenpäin on yleensä järkyttävä nälkä, eikä kotona mitään ruokaa. Tästä voi sitten päätellä, että päädyn joko kivaan jonkun muun tekemään (pika)ruokaan tai nopeasti omalla hellalla kyhättyyn pestopastaan. Ja annoskoko on tietysti karmiva, eikä salaatista ole tietoakaan.
Ihan nolottaa kirjoittaa tätä tänne potentiaalisten lukijoiden naureskeltavaksi, kun tasan tarkkaan tiedän, mitä tottumuksissani on pielessä ja miten helposti asiat olisivatkaan muutettavissa. Olen nyt ajanut parempia tapoja myös kodin suuntaan, joten syksyn mittaan pitäisi itse tehdä enemmän ruokaa, ja etenkin lisätä niitä päivällisen ohessa tarjottuja salaatteja ja iltapäivällä syötäviä välipaloja. Edelleen uskon tämän blogin pitämisen (vaikkei tätä kukaan koskaan lukisikaan) auttavan, koska olen jotain kirjallisesti luvannut, ja ennen kaikkea - olen nähnyt sen auttavan monia muita. :)
Noinh, ihan kohta hierojalle!
maanantai 16. elokuuta 2010
Minusta
Sille satunnaiselle lukijalle, joka tänne eksyy, voisin kertoa hieman itsestäni. Olen nuori nainen, täytän syyskuussa 27 vuotta. Asun Helsingissä avomieheni kanssa lähellä houkutuksia: ravintolat, kahvilat ja kaiken kulttuurin take awayt vain kivenheiton päässä kotioveltamme. Kolikon kääntöpuolella myös liikuntamahdollisuudet ovat lähellä!
Taustani on liikunnallinen, olen harrastanut tanssia eri muodoissaan koko ikäni vaihtelevalla intensiteetillä. Talvisin laskettelen ja kesäisin golffailen. Viime syksynä aloitin säännöllisen tanssiharrastuksen uudestaan. Salikorttia olen kantanut lompakossani kolmisen vuotta ja sitäkin on höylätty vaihtelevasti. Vuosi sitten yritin virvoitella tätäkin harrastusta uudestaan, mutta sain itseäni niskasta kiinni vasta keväällä personal trainerin ohjauksen avulla. Niskavillat kuitenkin katkesivat kesän kynnyksellä ja jälleen ollaan yrittämässä uudelleen...
Tarinani on varmaankin aika tavallinen. Äidin helmoista pois muutettua säännöllinen ruokailu ja elämänrytmi muuttui huitelevaksi opiskelijaelämäksi. Syötiin kun muistettiin, yleensä jotain nopeaa ja epäterveellistä, ja juotiin sitäkin enemmän. Luennoilla käytiin jos jaksettiin, keskityttiin kavereihin ja rientoihin. Kaikessa hiljaisuudessa painoa tuli lisää 10-15 kiloa. Näyttää kirjoitettuna hirveän suurelta, eikä peilikuvakaan imartele.
Turha materia on kerääntynyt jenkkakahvoiksi lantiolle, makkaroiksi mahaan ja selkään (yök!), selluliitiksi reisiin ja pepun alle sekä alleiksi käsivarsiin. Näitähän on kauhean vaikea "täsmäpoistaa", joten sellaisesta onkin turha haaveilla. Jos ja kun treenaan tasaisesti koko kroppaa sekä aerobisesti tanssitunneilla että lihasta kehittävästi salilla, luulisin saavani tuloksia. Kunhan muistan tukea treenailua oikeanlaisella ruokavaliolla.
Olen jonkin verran skeptinen erilaisia muotiruokavalioita kohtaan. Olen kyllä nähnyt, kuinka isot miehet laihtuvat silminnähden jättäessään pois perunan, pastan, riisin ja leivän (eli vähentäen hiilareita), mutta toisaalta olen nähnyt samojen kilojen tulevan takaisin, kun vanhoihin tapoihin palataan. En siis haluaisi ryhtyä ääripääihmiseksi, vaan yritän toimia järkevästi. Siten, että jaksaisin toimia niin pidempään kuin muutaman kuukauden ajan.
Tällä hetkellä olen kolmen viikon ajan ollut karkkilakossa ja vältellyt myös muita perisyntejäni kuten ranskiksia ja sipsejä. Näiden sijaan olen dramaattisesti lisännyt kasvisten ja vihannesten osuutta päivittäisessä ravinnossani. Työpaikan lounaalla kerään ruuan yhdelle lautaselle, ja täytän siitä aina ensimmäiseksi puolet salaatilla. Eipähän jää liikaa tilaa tyhjille hiilareille ja rasvaisille kastikkeille!
Liikuntatavoitteeni on neljä treenikertaa viikossa. Tanssitunneista tulee jo kaksi, joten salillekin "tarvitsee" lähteä vain kahdesti. Salikerroista toisen on oltava perinteistä lihastreeniä laitteilla ja painoilla, toinen voi olla jokin ryhmäliikuntatunti. Sain keväällä kohtalaisen hyvin kiinni tästä neljän treenikerran rytmistä, joten tiedän sen olevan toteutettavissa. Pyrin saamaan urheilut urheiltua torstaihin mennessä, jotta viikonloppuna voi ottaa rennosti ja tehdä muutakin kuin suorittaa "Projekti kroppaa". Lisäksi usein viikonlopuille on suunniteltu kaikenlaisia sosiaalisia menoja, joten arkisin on myös tältä kannalta helpompi liikkua.
Toivon löytäväni säännöllisen liikunnan rytmin ennen syksyn ja alkutalven pimeyttä. Olen taipuvainen syysväsymykseen, eikä jo iltapäivästä laskeva aurinko varsinaisesti piristä. Siksi aionkin nyt kerätä aurinkoa varastoon ja nauttia loppukesän lämmöstä!
PS. Vaakaa ei kotona ole, joten painoa en säännöllisesti voi seurata, eikä se mittarina niin kiinnostakaan. Lähinnä kuriositeettina, koska painoindeksin mukaan olen tällä hetkellä lievän lihavuuden puolella. Mitat kriittisistä kohdista ajattelin tänään illalla ottaa, ja seurata niitä viikottain. Samoin ajattelin napsaista valokuvat, jotta toivottava kehitys olisi helpommin todistettavissa.
Taustani on liikunnallinen, olen harrastanut tanssia eri muodoissaan koko ikäni vaihtelevalla intensiteetillä. Talvisin laskettelen ja kesäisin golffailen. Viime syksynä aloitin säännöllisen tanssiharrastuksen uudestaan. Salikorttia olen kantanut lompakossani kolmisen vuotta ja sitäkin on höylätty vaihtelevasti. Vuosi sitten yritin virvoitella tätäkin harrastusta uudestaan, mutta sain itseäni niskasta kiinni vasta keväällä personal trainerin ohjauksen avulla. Niskavillat kuitenkin katkesivat kesän kynnyksellä ja jälleen ollaan yrittämässä uudelleen...
Tarinani on varmaankin aika tavallinen. Äidin helmoista pois muutettua säännöllinen ruokailu ja elämänrytmi muuttui huitelevaksi opiskelijaelämäksi. Syötiin kun muistettiin, yleensä jotain nopeaa ja epäterveellistä, ja juotiin sitäkin enemmän. Luennoilla käytiin jos jaksettiin, keskityttiin kavereihin ja rientoihin. Kaikessa hiljaisuudessa painoa tuli lisää 10-15 kiloa. Näyttää kirjoitettuna hirveän suurelta, eikä peilikuvakaan imartele.
Turha materia on kerääntynyt jenkkakahvoiksi lantiolle, makkaroiksi mahaan ja selkään (yök!), selluliitiksi reisiin ja pepun alle sekä alleiksi käsivarsiin. Näitähän on kauhean vaikea "täsmäpoistaa", joten sellaisesta onkin turha haaveilla. Jos ja kun treenaan tasaisesti koko kroppaa sekä aerobisesti tanssitunneilla että lihasta kehittävästi salilla, luulisin saavani tuloksia. Kunhan muistan tukea treenailua oikeanlaisella ruokavaliolla.
Olen jonkin verran skeptinen erilaisia muotiruokavalioita kohtaan. Olen kyllä nähnyt, kuinka isot miehet laihtuvat silminnähden jättäessään pois perunan, pastan, riisin ja leivän (eli vähentäen hiilareita), mutta toisaalta olen nähnyt samojen kilojen tulevan takaisin, kun vanhoihin tapoihin palataan. En siis haluaisi ryhtyä ääripääihmiseksi, vaan yritän toimia järkevästi. Siten, että jaksaisin toimia niin pidempään kuin muutaman kuukauden ajan.
Tällä hetkellä olen kolmen viikon ajan ollut karkkilakossa ja vältellyt myös muita perisyntejäni kuten ranskiksia ja sipsejä. Näiden sijaan olen dramaattisesti lisännyt kasvisten ja vihannesten osuutta päivittäisessä ravinnossani. Työpaikan lounaalla kerään ruuan yhdelle lautaselle, ja täytän siitä aina ensimmäiseksi puolet salaatilla. Eipähän jää liikaa tilaa tyhjille hiilareille ja rasvaisille kastikkeille!
Liikuntatavoitteeni on neljä treenikertaa viikossa. Tanssitunneista tulee jo kaksi, joten salillekin "tarvitsee" lähteä vain kahdesti. Salikerroista toisen on oltava perinteistä lihastreeniä laitteilla ja painoilla, toinen voi olla jokin ryhmäliikuntatunti. Sain keväällä kohtalaisen hyvin kiinni tästä neljän treenikerran rytmistä, joten tiedän sen olevan toteutettavissa. Pyrin saamaan urheilut urheiltua torstaihin mennessä, jotta viikonloppuna voi ottaa rennosti ja tehdä muutakin kuin suorittaa "Projekti kroppaa". Lisäksi usein viikonlopuille on suunniteltu kaikenlaisia sosiaalisia menoja, joten arkisin on myös tältä kannalta helpompi liikkua.
Toivon löytäväni säännöllisen liikunnan rytmin ennen syksyn ja alkutalven pimeyttä. Olen taipuvainen syysväsymykseen, eikä jo iltapäivästä laskeva aurinko varsinaisesti piristä. Siksi aionkin nyt kerätä aurinkoa varastoon ja nauttia loppukesän lämmöstä!
PS. Vaakaa ei kotona ole, joten painoa en säännöllisesti voi seurata, eikä se mittarina niin kiinnostakaan. Lähinnä kuriositeettina, koska painoindeksin mukaan olen tällä hetkellä lievän lihavuuden puolella. Mitat kriittisistä kohdista ajattelin tänään illalla ottaa, ja seurata niitä viikottain. Samoin ajattelin napsaista valokuvat, jotta toivottava kehitys olisi helpommin todistettavissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)