Hyvää oloa etsimässä

Työelämässä menee jälleen huonosti, tulevaisuus on taas aivan auki. Tämä tilanne syö minua tosissaan, tunnen itseni totaaliseksi epäonnistujaksi. Itseluottamus vajoaa koko ajan alemmas - enhän voi olla mitenkään kovin hyvä työntekijä, jos en pääse yhteenkään haastatteluun lukuisista hakemuksista huolimatta. :(

Olen ollut kamala kärttypakkaus nyt jo pari viikkoa, masentumista on hurjan hankala välttää. Työ on kuitenkin niin iso osa elämää ja identiteettiä, että ilman sitä tuntee itsensä väkisinkin huonoksi. Olenkin erittäin tyytyväinen siihen, että olen kaikesta ahdistuksesta huolimatta saanut itseni salille jo kolmesti tällä viikolla! On tosiaan kumma juttu, kuinka hurjasti olo paranee, kun ei voi noin tuntiin ajatella mitään muuta, kuin omaa liikuntasuoritusta. Olo on jälkikäteen täysin toinen, ainakin edes hetken. Vaikka masis palaa yleensä viimeistään nukkumaanmenon jälkeen, olen sentään muutaman tovin päivästä ollut paremmalla tuulella. :)

Toivon, että pystyisin nauttimaan kesästä ja jättämään nämä ankeudet omaan arvoonsa. Tahtoa siis on, mutta mistä voimat? Ehkäpä tuosta ihanasta kuvasta!

Ylläpitoa

Ei tämä blogi ole vielä totaalisen kuollut, vaikka siltä vähän vaikuttaakin. Olen ollut koko joulukuun aika väsynyt ja ahdistunut esimerkiksi epäselvistä työkuvioista, ja lisäksi sairastin "kevyen" kolmen viikon flunssan. Väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olen yrittänyt katsoa, mitä suuhuni pistän, vaikka aika monta joulutorttua onkin seulasta läpi mennyt...

Kuun puolivälissä tein perinteisen kuukausimittauksen varmistaakseni, ettei tämä jonkinasteinen kurin löystyminen olisi tehnyt kaikkea syksyllä saavutettua tyhjäksi. Ja eihän se kaikeksi onneksi ollut sanottavasti vaikuttanut. Tavoitteeni saada vyötärömitta alle kahdeksankymmenen sentin ennen vuodenvaihdetta ei kyllä toteudu, mutta toisaalta mitta ei ollut kasvanutkaan. Tästä päättelin, ja päätin, että nyt olen pienessä ylläpitovaiheessa, ja jatkan kaventumisprosessia heti tammikuussa. Olen kyllä satavarma, että salilla on aikamoinen ruuhka muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun kaikki muutkin uudenvuodenlupauksienlunastajat ryntäävät ryhmätunneille, juoksumatoille, crossareille yms. :)

Salista puheenollen, olen tänään menossa kuumabalanceen pitkästä aikaa, ja samalla pääsen loikkaamaan vaa'alle. Tätä en kovin innostuneesti odota, sillä vaikka mitoissa ei ollutkaan isoja muutoksia, minusta tuntuu, että paino on silti saattanut hivenen nousta. Huoh. Kyllähän sekin siitä varmasti saadaan taas laskuun vuodenvaihteen jälkeen, mutta harvemmin painonnousu kovin innostava asia on...

Mitäs menin lupaamaan

Eli eihän siitä taaskaan mitään tullut :). Olin treenaamisen jälkeen aivan kuollut: en ehtinyt syödä kunnollista välipalaa, ja treenin jälkeen repun pohjalta löytynyt Alpen-patukka maistui oksettavan makealta, joten nääntymyshän siitä seurasi. Kotona kääryidyin sohvannurkkaan vetistelemään muutaman marttyyrinkyyneleen, ja olo helpottui vasta kun sain herkullista katkarapucurrya napaan. Mittailuun fiilis oli kuitenkin liian uninen.

Tänään aamulla nopeasti testailin mittanauhaa, ja valitettavasti näyttäisi siltä, että kuukaudessa ei ole tapahtunut mitään, siis MITÄÄN, tällä sektorilla. Syvä huokaus. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä oli nyt vain hätämittaus, ja varsinaiset tulokset otetaan tänään illalla. Ja tällä kertaa oikeasti!

Vuoristoradalla

Kylläpäs heittää nyt fiilikset laidasta laitaan. Viime viikolla olin tosi innoissani, oli monta rautaa tulessa tulevien duunikuvioiden suhteen, kivoja iltamenoja ja jotenkin muutenkin hyvä fiilis. Tällä viikolla sen sijaan pillitän töissä lepohuoneessa pieleen mennyttä työhaastattelua ja samoista kyyneleistä riittää vielä illaksi himaan. Eilen pääsin jo vähän paremmille vesille, kun tarvoin kotiin ihanassa lumituiskussa, mutta salitreenin jälkeen vastassa olikin pelkkää vettä...

Eikä salillakaan mennyt putkeen. Olin päivällä täysin "unohtanut" että olen menossa Hot Balanceen, joten juominen olisi hyvä juttu. Siispä kärsin seuraamukset: minulle tuli oikeasti huono olo treenin aikana, ja pukuhuoneessa piti puhistella tovi ja juoda yksi 0,6 litrainen vesipullo tyhjäksi, ennen kuin pystyi edes ajattelemaan suihkuun menoa. Kotona sain aikaseksi vain käpertymisen sohvan nurkkaan nielemään kyyneliä, mutta onneksi ihana mies teki ihanaa ruokaa.

Jotain hyvää salilla käymisessä sentään oli - paino on edelleen laskusuunnassa! Mittoja en ole masiksissani jaksanut vähään aikaan ottaa, mutta ehkä viikonloppuna sitten.

Toivottavasti mieli tästä nyt hieman piristyisi, siihen kun ei kaltaisellani tunneihmisellä ihan hirmuisesti tarvita!

Kroppa huutaa liikkumaan!

...mutta sen on vaan jaksettava nyt olla. Mutta kun ei haluaisi! Olen siis vaihteeksi sairastellut :(. Korva on ollut kipeän tuntuinen kohta viikon, ja räkää valuu. Tänään onneksi vähemmän kuin eilen, ja ajattelinkin mennä kokeilemaan tanssimista reilun viikon lepäilyn jälkeen. Sittenpähän sitä taas tietää, että paraniko olo vai ei.

Kolme flunssaa yhteen syksyyn on mielestäni ihan tarpeeksi. Enää en ajatellut sairastua tämän vuoden puolella, mutta mistäs sitä tietää...

Masis taitaa olla hiipimäisillään takaisin. Aamuisin on pimeää ja märkää. Ei pääse liikkumaan, eli olo on pöhnäinen. Työharjoitteluni lähenee loppuaan, eikä uusista hommista ole mitään tietoa. Oma elämä on ikäänkuin paussilla, mitään ei tapahdu, olen täysin samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Kaverit vaihtavat duuneja, varailevat lomia, menevät kihloihin ja naimisiin, saavat lapsia. Itse en voi edes suunnitella tekeväni mitään koko ensi vuonna, koska mitään varmuutta mistään ei ole. Itkettää.

Syysmasis

Takaisin kotona ollaan ja mieli ihan maassa. Lomalla oli ihanaa; aurinkoa, lämpöä, merta, hyvää seuraa, herkkuruokia... Nyt pitää taas jaksaa käydä töissä, salilla, tehdä itse ruokaa, siivota kämppää ja elää muutenkin sitä perusarkea. Missä siis ei tietystikään ole kovin paljon vikaa, mutta jotenkin tuli ahdistus.

Tuo ulkona oleva ihanista ihanin syysilmakaan ei nyt auta, lähinnä ärsyttää vain enemmän. Mieleni tekisi upottaa itseni kasaan herkkuja: salmiakkia, pannaria, sipsejä, donitseja, mitä vain rasvaista ja sokerista! Kaupassa piti taas taistella karkkihyllyjen ohi pysähtymättä, mutta pysyin kovana. Epäterveellisyyksien sijasta ostin mannasuurimoita ja puolukoita, yritän tehdä vispipuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni :). Lisäksi ostin ihanaa lohifilettä, joten eiköhän tämä taas tästä.

Eilen kävin salilla vaa'alla, ja siinä varmaan yksi osatekijä tähän masikseen. Palasin kasikymppiseksi, mutta onneksi vain tasaan enkä yli. Kuusi sataa grammaa ylöspäin kahden viikon takaiseen verrattuna, ja välissä oli kuitenkin Jenkki-matka kaikkine juhlaruokineen ja alkoholineen. Olisi voinut olla huonompikin! Väsyttää silti jotenkin tämä projekti, ilmeisesti nyt ollaan siinä kuuluisassa motivaatiokuopassa.

Väsyväsyväsy...

Kauhea iltapäiväkooma! Olen ollut tosi väsynyt iltapäivisin ja iltaisin nyt jo muutaman viikon ajan. Pari viime viikkoa treenasin intensiivisesti joka ilta, joten luulen väsymyksen johtuvan osittain siitä. Mutta tämä iltapäiväkoomailu töissä on kyllä ihan vihoviimeistä hommaa. Mikään ei innosta ja silmiä saisi pitää tulitikuilla auki, niin painavilta luomet tuntuvat...

Täytyy lähteä salille heti kun pääsen kotiin, sohvan vetovoima on niin hurja! Tästä syystä olen todennut itselleni parhaaksi vaihtoehdoksi treeneihin menemisen suoraan töistä. Mutta tällä hetkellä treenipaikat sijaitsevat siten, että töistä tullesta koti on matkan varrella, eli on turhaa raahata treenikamoja koko päivän mukana, kun ne voi kätevästi hakea kotoota. Lisäksi tanssituntien ja ryhmäliikuntatuntien alkamisajat ovat sellaiset, ettei erkkikään notku töissä siihen asti... Huoh, pitää vain vastustaa tätä unen kutsua ja toivoa, että pieni treeni piristäisi!