Hyvää oloa etsimässä

Työelämässä menee jälleen huonosti, tulevaisuus on taas aivan auki. Tämä tilanne syö minua tosissaan, tunnen itseni totaaliseksi epäonnistujaksi. Itseluottamus vajoaa koko ajan alemmas - enhän voi olla mitenkään kovin hyvä työntekijä, jos en pääse yhteenkään haastatteluun lukuisista hakemuksista huolimatta. :(

Olen ollut kamala kärttypakkaus nyt jo pari viikkoa, masentumista on hurjan hankala välttää. Työ on kuitenkin niin iso osa elämää ja identiteettiä, että ilman sitä tuntee itsensä väkisinkin huonoksi. Olenkin erittäin tyytyväinen siihen, että olen kaikesta ahdistuksesta huolimatta saanut itseni salille jo kolmesti tällä viikolla! On tosiaan kumma juttu, kuinka hurjasti olo paranee, kun ei voi noin tuntiin ajatella mitään muuta, kuin omaa liikuntasuoritusta. Olo on jälkikäteen täysin toinen, ainakin edes hetken. Vaikka masis palaa yleensä viimeistään nukkumaanmenon jälkeen, olen sentään muutaman tovin päivästä ollut paremmalla tuulella. :)

Toivon, että pystyisin nauttimaan kesästä ja jättämään nämä ankeudet omaan arvoonsa. Tahtoa siis on, mutta mistä voimat? Ehkäpä tuosta ihanasta kuvasta!