Tunnustus!

Kiitos ihanalle Quantinalle jo ajat sitten elokuussa annetusta tunnustuksesta. Kun tuo kesä meni ihan muissa maailmoissa kuin täällä bloggerin parissa, oli tämä jäänyt kokonaan huomaamatta. Pahoittelut siitä!

Tunnustukseen siis kuuluu kertoa lempiväri ja -ruoka sekä paikka, jossa haluaisi käydä. Lisäbonuksena Quantina lykkäsi kasan muita kysymyksiä, joihin myös yritän vastata. Kauhean vaikeita kysymyksiä!

1. Lempivärini on ehkä yllättävästi oranssi. Tai vaaleanpunainen. Tai keltainen. Mutta joku ihana kirkas kuitenkin.

2. Syön erittäin mielelläni erittäin hyvää pihviä. Muita herkkuja ovat uunilohi, lasagne, tortillasetit, pestopasta, kotitekoinen pitsa yms. Ja sitten ihmettelen että mitäs nämä vararenkaat tässä vyötäröllä oikein ovat...

3. Jo pitkään on ollut haaveissa päästä käymään Australiassa ja Uudessa-Seelanissa. Katsotaan, onnistuisiko tämän haaveen toteuttaminen jo lähitulevaisuudessa!

Sitten bonuksiin.

Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Kyllä ja en. Tietyissä asuissa ja valaistuksissa ja tähtien kulmissa näytän mielestäni kivalta. Mutta sitten huomaan reisien selluliitit, mahan makkarat, käsivarsien löllöallit, kaksoisleuan...

Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
Kaventaisin reisiä, pienentäisin rintoja (kyllä!), solakoittaisin vyötäröä, kohottaisin peppua noin ainakin alkajaisiksi.

Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
Silmät ja hymy ovat keränneet kehuja.

Meikkaatko päivittäin?
No tavallaan joo. Kun vielä kävin töissä, tuli laittauduttua ainakin arkisin ja viikonloppuisinkin silloin tällöin. Nyt kotioloissa tulee tälläydyttyä huomattavasti harvemmin.

Perusmeikkisi?
Meikkipuuteri, luomivärit, ripsari, poskipuna ja aurinkopuuteri. Erikoistilanteissa vaihtelen luomivärin sävyjä ja lisään kajalin ja huulipunan tai -kiillon.

Hiustesi väri ja pituus?
Alkuperäinen lapsuuden väri erittäin blondi, kehityksen seurauksena varmaan se klassinen suomalainen "maantie", mutta kiitos ammattitaitoisen kampaajan nykyisin taas kiva blondi. Pituus tällä hetkellä rasittava puolipituinen polkka, ei siis kunnolla lyhyt, muttei vielä kovin pitkäkään. Kasvatus siis käynnissä.

Miten pidät hiuksiasi?
Aina kampaajakäyntien jälkeen jaksan panostaa hiusten aukipitämiseen, mutta edelleen täällä kotioloissa tulee useimmiten sipaistua kutrit jollekin sykerölle pois kasvoilta ja niskasta hiostamasta. Juhliin jaksan yleensä väkertää jotain erikoisempaa, kuten kiharoita tai kampauksia.

Miten tukkasi on nyt?
Tuollaisella sykeröllä tuossa takaraivolla.

Kuinka usein...

...värjäät hiuksiasi?
Joka kampaamokäynnillä, mutta silti aika harvakseltaan, noin kolmesti vuodessa.

...peset hiuksesi?
Aina treenien jälkeen ja lisäksi ennen spesiaalimenoja kuten iltajuhlia tai työhaastattelua. Viikossa saattaa siis tulla montakin pesukertaa, tai sitten ei :D.

...käyt suihkussa?
Aikalailla sama vastaus kuin edelliseen kysymykseen, eli suihkut ja hiusten pesu liittyvät kiinteästi toisiinsa. Aamusuihkuihin en ole vieläkään tottunut, enkä tarvitse pakollista suihkuttelua että päivä lähtisi käyntiin.

...kuorit ihoasi?
Erittäin satunnaisesti. Saan välillä innostuksen puuskissani kausia, jolloin yritän kuoria säännöllisesti, mutta aina ne lopahtavat parin viikon jälkeen.

...käyt kosmetologilla?
Pitäisi varmaan käydä, mutta koskaan en ole vielä kosmetologin tuoliin istunut ainakaan kasvojenhoitomielessä. Säärisokeroinneissa olen käynyt muutaman kerran.

Shampoo- ja hoitoainemerkkisi?
Tällä hetkellä käytössä kampaamokamat L'Oréal série expert shine blonde ja Wella systems professional color save mask. Salille kannan satunnaisia hotellien pikkupurkkeja.

Rasvaatko ihoasi?
Kyllä. Kasvot aina iltapesun ja suihkujen jälkeen, sääret sheivailun jälkeen, reisiin ja mahaan selluliitin poistajaa. Nyt ostin hullareilta myös jonkinlaisen vartalovoin, jota ajattelin käyttää rintakehään ja käsivarsiin.

Tyypillisimmät vaatteesi?
Tähän on tavallaan kolme vastausta. Kotona: olohousut, kollaripaita ja villasukat. Töissä: suorat housut / hame, kauluspaita / neule, korkkarit. Vapaalla: farkut ja lyhyt- tai pitkähihainen t-paita, matalat kengät.

Mitä sinulla on nyt ylläsi?
Olohousut, kollaripaita ja villasukat :).

Kuinka monet farkut omistat?
Apua! Varmaan aika monet, pitäisikö ihan laskea? Seitsemät perusfarkut (malleja pillistä lepattavaan), yhdet farkkulegginsit ja parit sammarit. Karsintaa pitäis varmaan tehdä, osa taitaa olla liian isoja/pieniä, risoja tai muuten vaan huonoja. Käytössä on noin kolme paria.

Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
Oransseja matalia mokkanahkakenkiä, sellaisia mokkasiinien ja purkkareitten välimallia. Ihanat!

Lempikorusi?
Tähän on varmaan pakko sanoa kihlasormus! Mutta jos sitä ei lasketa, niin sitten varmaan hopeinen mieheltä saatu sydänkaulakoru.

Lempihajuvetesi?
Olen aika huono käyttämään tuoksuja, kun saan niistä aika herkästi päänsärkyä, mutta tällä hetkellä käytössä ovat Hollisterin SoCal-tuoksu ja Marc Jacobsin Lemon Body Spray. Näistä tykkään!

Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
No tuon kihlasormuksen lisäksi käyttöön pääsevät äidiltä saatu hopeinen punossormus ja Tiffanyn hopeinen sydänsormus.

Tarkkailetko painoasi?
Satunnaisesti salin vaa'alla, koska kotona ei vaakaa ole.

Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
Nyt ei kyllä heti muistu mieleen muuta, kuin morsiusliikkeen myyjä, jonka mielestä lähes jokainen sovittamani hääpuku istui täydellisesti!

Menisitkö kauneusleikkaukseen?
Terveyteen tai muuten hyvinvointiin liittyvään leikkaukseen saattaisin mennäkin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi näkemistä haittaavien roikkuvien yläluomien kiristys tai rintojen pienennysleikkaus selkäkipujen takia. Sen sijaan yritän päästä näistä mahaläskeistä eroon ihan ilman rasvaimuja.

Minkälainen on meikkipussisi?
Mikä niistä? :D Arkimeikit säilyvät valkopohjaisessa isokukallisessa pikkupussissa, harvemmin käytettävät pystyraidallisessa. Molemmat ovat aika pieniä, joten erilaisia puteleita ja purnukoita on lisää kaikenmaailman nesessääreissä ja miehen mielestä myös ympäri kämppää ihan itsekseenkin..

Minkä värinen on hiusharjasi?
Varsi on puuta, eli puunvärinen. Itse harjakset ovat mustaa muovia.

Käytätkö ryppyvoiteita?
Jos satunnainen muistettaessa tapahtuva silmänympärysvoiteen käyttö lasketaan, niin kyllä.

Käytätkö kynsilakkaa?
Kausittain, eli välillä innostun ja sitten taas en.

Montako käsilaukkua omistat?
Hahaa, ihan hirmuisesti, mutta jotenkin aina puuttuu se juuri siihen tilanteeseen sopiva. Joko väri tai koko tai molemmat on pielessä, ja kas, uusi veska matkaa mukanani kaupasta kotiin!

Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
Molemmissa korvissa on yksi reikä.

Huh, mikä maratonkirjoitus, taitaa olla blogini surkean lyhyen historian pisin postaus! Tunnustus pitäisi tietysti jakaa eteenpäin (ilmeisesti jopa viidelletoista bloggarille!), mutta tällä kertaa se tyssää tähän, koska ne blogit, joita itse seuraan ja tämän ansaitsisivat, ovat sen jo saaneet :).

Iloista viikonloppua!

Kliseistä kaikkein kulunein

Eli takaisin alkuun. Nöyränä, leuka rinnassa kohti uusia vastoinkäymisiä. No ei sentään, mutta uusi startti nyt kuitenkin.

Kesäloma meni ihanissa tunnelmissa aurinkoisessa Amerikassa, Kalifornian ruosteisten kukkuloiden juurella. Tuliaisina reissusta kihlaus! Ja arvaattekin varmaan, mikä tämän uuden alun suurin motivaattori on :D. Nyt pitäisi siis saada kroppa edustavaan kuntoon ensi vuoden toukokuussa vietettäviin häihin. Keinoina jo perinteiset tanssitunnit ja kahvakuulat, uutena mukaan tulevat spinning ja punnerrushaaste. Ja se karkkilakko.

Katotaan, miten naisen käy!

Hyvää oloa etsimässä

Työelämässä menee jälleen huonosti, tulevaisuus on taas aivan auki. Tämä tilanne syö minua tosissaan, tunnen itseni totaaliseksi epäonnistujaksi. Itseluottamus vajoaa koko ajan alemmas - enhän voi olla mitenkään kovin hyvä työntekijä, jos en pääse yhteenkään haastatteluun lukuisista hakemuksista huolimatta. :(

Olen ollut kamala kärttypakkaus nyt jo pari viikkoa, masentumista on hurjan hankala välttää. Työ on kuitenkin niin iso osa elämää ja identiteettiä, että ilman sitä tuntee itsensä väkisinkin huonoksi. Olenkin erittäin tyytyväinen siihen, että olen kaikesta ahdistuksesta huolimatta saanut itseni salille jo kolmesti tällä viikolla! On tosiaan kumma juttu, kuinka hurjasti olo paranee, kun ei voi noin tuntiin ajatella mitään muuta, kuin omaa liikuntasuoritusta. Olo on jälkikäteen täysin toinen, ainakin edes hetken. Vaikka masis palaa yleensä viimeistään nukkumaanmenon jälkeen, olen sentään muutaman tovin päivästä ollut paremmalla tuulella. :)

Toivon, että pystyisin nauttimaan kesästä ja jättämään nämä ankeudet omaan arvoonsa. Tahtoa siis on, mutta mistä voimat? Ehkäpä tuosta ihanasta kuvasta!

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa sekä blogin ääressä että kahvakuulan varressa! Eilinen kahvakuulatunti oli ensimmäinen sitten ties kuinka pitkään aikaan. Ensin mursin peukaloni, ja sitten sairastuin flunssaan. Nyt pääsin takaisin treenailun makuun ja sekös oli kivaa!

Tauko näkyi ja tuntui. Kun maaliskuussa rehvastelin käyttäneeni jopa kahdeksan kilon kuulaa, eilen oli tyly tyytyminen pieniin neljän ja kuuden kilon mollukoihin. Hartiat aloittivat protestoinnin lähes välittömästi, samoin alaselkä... Tänään tosiaan tuntee, että eilen on treenattu, mutta sehän onkin se paras tunne :). Kipuja ei onneksi ole, hartioissa vain pieniä käytönjälkeisiä jumeja.

Kesätreenailu on siis nyt aloitettu. Pyhä tavoite olisi tässä kesäkuun aikana ehtiä salille noin kolme kertaa viikossa, tanssitunnit kun ovat kesätauolla. Suunnitelmaan mahtuvat kahvakuulatunti, kuumabalance ja BodyJam. Lisäksi toivon pääseväni silloin tällöin golffaamaan, jolloin varmaan joku noista ryhmätunneista jää väliin. Heinäkuu menee lähestulkoon kokonaan lomareissussa, joten tähän alkukesään on treenit ängettävä. Tavallaan se ei ole ollenkaan vaikeaa, koska tosiaan lomani alkaa vasta heinäkuusta - ainoa este on terassien houkutus ;). Mutta jospa sitä pystyisi pysymään tiukkana, ja keskittämään löhöilyt ja terassit viikonloppuihin.

Tähän loppuun muutama positiivinen juttu. Viimekesäiset kesävaatteet tuntuvat väljiltä! Vaakaa ja mittanauhaa on tullut välteltyä (eilen ihan puhtaasti salilla unohdin, että voisin käydä puntarilla, omaahan siis ei edeleenkään ole), mutta vaatteissa, ja siis etenkin niissä viime kesänä hankituissa, tuntuisi olevan tyhjää tilaa :). Mittanauhan voisin yrittää tällä viikolla kaapista kaivaa, niin saisin taas jotenkin näppeihini tämän kaventumisprosessin.

Sitten haasteeseen, jonka sain jo aika päivää sitten Quantinalta. Tarkoituksena on kertoa neljä hyvää asiaa omasta ulkonäöstään. Olen pohtinut tätä jo muutaman viikon, ja vaikeaahan se tuntuu olevan, kun itsetunto on aikalailla alamaissa tässä langanlaihojen yhteiskunnassa. Hetkellisesti sitä jo tuntee olevansa nätti ja hoikka, mutta sitten vastaan kävelee joku hujoppi ihanassa hulmuavassa kesäkoltussaan ja itse huomaa hien valuvan pitkin läskireisiä.. Noh, joka tapauksessa, löytyihän niitä hyviäkin kohtia itsestä, kun oikein etsi:

1. Silmät. Silmäni ovat vihreät ja ihanan mantelinmuotoiset. Ripset ovat pitkät ja kaarevat, en tarvitse ripsientaivuttajaa.
2. Suu ja hymy. Hymyni on leveä, mutta kaunis. Hampaat ovat hyvässä rivissä ja suhteellisen valkoiset. Hymyilen usein ja nimenomaan niin, että hampaat näkyvät. Mies on useasti sanonut, että kiinnitti ensimmäisenä huomionsa hymyyni. Olisihan siis ihan tyhmää minulta olla pitämättä siitä itsekin :).
3. Korvat. Vielä yksi kohta päässäni, josta pidän. Korvat ovat pienet ja söpöt, ehkä hieman ulospäin päästä, mutta ei huomattavasti. Pidän lähes aina korvakoruja, mutta sellaisia pieniä nappitimantteja enkä isoja roikkuvia.
4. Vyötärön ja lantion kaari. Etenkin aamuisin, kun kroppaa ei vielä turvota, tämä kohta on yksi parhaimpia. Nyt, kun vyötäröltä on poistunut useampi sentti ihraa, kaari tulee aivan erilailla esiin. Vielä kun se maha siinä kaarien välissä oli hieman lituskampi.. ;)

Haaste pitäisi laittaa eteenpäin, joten palailen sen tiimoilta toivottavasti pian, juuri nyt en ehdikään paneutua siihen. Toivottavasti siis pikaisiin kuulemisiin!

Aurinkoista viikkoa!

Se on täällä: vuoden ensimmäinen flunssa

Olen ihmetellyt pitkin vuotta, miten en ole tullut kunnolla kipeäksi kertaakaan. Toki olen aivastellut silloin tällöin, mutta kunnon yskät ja nuhat ja kuumeet ovat loistaneet poissaolollaan. Tämä on tietysti ollut hyvä asia :). Olen ajatellut, että piirun verran parempi ruokavalio (lisätyt kasvikset, salaatit, rasvat), vitamiininapit ja säännöllinen liikunta ovat pitäneet pöpöt loitolla, ja niin on ilmeisesti tapahtunut.

Ihmiskroppa on kuitenkin jännä keksintö. Tämä kevät ja oikeastaan koko alkuvuosi on taas ollut aikamoista haipakkaa, mutta viimeiset viikot/kuukausi erityisen stressaavaa. Suru, loukkaantuminen, lisätreenit tanssiesitystä varten, työasioiden epäselvyys, nämä kaikki ovat aiheuttaneet melkolailla jännitystä ja ahdistustakin. Nyt, kun suurin osa noista tekijöistä saatiin viikonlopun aikana pois päiväjärjestyksestä, kroppa päätti antaa periksi.

Nenä tukossa, korvat lukossa, kurkussa kasvaa kaktus. Kamala päänsärky, mutta töissä on ainakin tämä päivä sinniteltävä, huomenna taidan pitää lepopäivän. Kaikenkaikkiaan hirveä olo, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että kärsin tästä vasta ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Toivottavasti menisi pian ohi.

Murtunut peukalo!

Pääsiäisen hiihtolomamatkalla kaaduin sohjoisessa rinteessä aivan perusvauhdista, samalla tavalla kuin sata kertaa aiemminkin. Tällä kertaa kuitenkin sauva iski kipeästi oikean käden peukaloon, ja kuulin inhottavan rusahduksen. Kipu oli niin kovaa, etten koskaan aiemmin muista tunteneeni vastaavanlaista tuskaa. Luultavasti pienenä sairastettu umpisuolen puhkeaminen oli aikalailla lähellä, mutta muistot tuosta kivusta ovat onneksi hälvenneet..

Rinne-ensiavussa ystävällinen terveydenhoitaja katsoi surullista peukaloani, joka jo kovaa vauhtia oli turpoamassa, ja totesi, että lääkärinhän tässä pitää mennä. Onneksi on matkavakuutus! Tunnin päästä kaatumisesta istuin yksityisen lääkäriaseman odotushuoneessa, ja puoli tuntia siitä olin jo käynyt röntgenissä ja saanut peukkuni lastoitettua. Murtumahan siellä.

En ole murtanut aiemmin yhtään luuta kropastani. Olen myös onnistunut välttämään muut isommat vammat, ja vaikka tanssiajoilta kyllä tulee mieleen kaikenlaisia polvi- ja nilkkakipuja, ne ovat aina hoituneet levolla ja kylmällä, mikään ei siis ole oikeasti mennyt rikki. Pikkaisenko harmittaa! Näin se vanhentuminen vain konkreettisesti vaikuttaa :(.

Kaatumisesta on nyt noin puolitoista viikkoa, ja olen siis elänyt yhdeksänsormista elämää. Voin kertoa, että oikeakätiselle ihmiselle oikean käden peukalo on kohtalaisen tärkeä uloke. Sellaiset yksinkertaisilta kuulostavat asiat kuin housujen nappien kiinnittäminen tai kulmakarvojen nyppiminen saavat kivoja uusia ulottuvuuksia, kun niitä yrittää tehdä joko väärällä kädellä tai väärillä sormilla...

Olen onneksi pystynyt käymään tanssitunneilla, vaikka ilmeisesti ainakin aivan aluksi olisi pitänyt välttää hikiliikkumista turvotusvaaran takia. Olisin kyllä ruvennut hyppimään seinille, jos joutuisin kaksi-kolme viikkoa vain istumaan himassa, kun yleisessä olossa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, eikä vamma ole kovin näkyvä tai kokonaisvaltaiselta näyttävä.

Saan lastan pois siis reilun viikon kuluttua. Kuinkakohan nopeasti arki alkaa taas sujua, kun varmaan alitajuisesti jonkin aikaa välttelen potentiaalisesti kipeää tekeviä asioita?

Suru

Kun puhelin soi pitkäperjantaiaamuna ennen seitsemää, tiesin. Syöpä oli vienyt viimeisetkin voimat. Hiljaiset kyyneleet valuivat pitkin poskia, ja suunnaton suru yksin jäänyttä kohtaan lähes salpasi hengen. Vaikka oma uskontonäkemykseni onkin hieman kriisissä, en voinut olla ajattelematta, että pitkäperjantai taisi kuitenkin olla oikea päivä lähteä. Jos nyt kuoleman kohdalla voidaan puhua oikeasta.

Vielä vuosi sitten kaikki oli hyvin. Vielä kesällä kaikki oli hyvin. Pommi tiputettiin niskaan viime elokuun alussa, ja jo silloin oli selvää, että parantuminen ei ole mahdollista, mutta tautia voitaisiin hidastaa. Noin yhdeksän kuukautta myöhemmin taistelu oli ohi.

Suru on tilana outo. Välillä voi naureskella ja iloita, ja muistaa ihaniakin asioita poisnukkuneesta, ja välillä tunne vie syövereihinsä kokonaan. Huomaan itkeväni itseni uneen.