perjantai 6. toukokuuta 2011

Murtunut peukalo!

Pääsiäisen hiihtolomamatkalla kaaduin sohjoisessa rinteessä aivan perusvauhdista, samalla tavalla kuin sata kertaa aiemminkin. Tällä kertaa kuitenkin sauva iski kipeästi oikean käden peukaloon, ja kuulin inhottavan rusahduksen. Kipu oli niin kovaa, etten koskaan aiemmin muista tunteneeni vastaavanlaista tuskaa. Luultavasti pienenä sairastettu umpisuolen puhkeaminen oli aikalailla lähellä, mutta muistot tuosta kivusta ovat onneksi hälvenneet..

Rinne-ensiavussa ystävällinen terveydenhoitaja katsoi surullista peukaloani, joka jo kovaa vauhtia oli turpoamassa, ja totesi, että lääkärinhän tässä pitää mennä. Onneksi on matkavakuutus! Tunnin päästä kaatumisesta istuin yksityisen lääkäriaseman odotushuoneessa, ja puoli tuntia siitä olin jo käynyt röntgenissä ja saanut peukkuni lastoitettua. Murtumahan siellä.

En ole murtanut aiemmin yhtään luuta kropastani. Olen myös onnistunut välttämään muut isommat vammat, ja vaikka tanssiajoilta kyllä tulee mieleen kaikenlaisia polvi- ja nilkkakipuja, ne ovat aina hoituneet levolla ja kylmällä, mikään ei siis ole oikeasti mennyt rikki. Pikkaisenko harmittaa! Näin se vanhentuminen vain konkreettisesti vaikuttaa :(.

Kaatumisesta on nyt noin puolitoista viikkoa, ja olen siis elänyt yhdeksänsormista elämää. Voin kertoa, että oikeakätiselle ihmiselle oikean käden peukalo on kohtalaisen tärkeä uloke. Sellaiset yksinkertaisilta kuulostavat asiat kuin housujen nappien kiinnittäminen tai kulmakarvojen nyppiminen saavat kivoja uusia ulottuvuuksia, kun niitä yrittää tehdä joko väärällä kädellä tai väärillä sormilla...

Olen onneksi pystynyt käymään tanssitunneilla, vaikka ilmeisesti ainakin aivan aluksi olisi pitänyt välttää hikiliikkumista turvotusvaaran takia. Olisin kyllä ruvennut hyppimään seinille, jos joutuisin kaksi-kolme viikkoa vain istumaan himassa, kun yleisessä olossa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, eikä vamma ole kovin näkyvä tai kokonaisvaltaiselta näyttävä.

Saan lastan pois siis reilun viikon kuluttua. Kuinkakohan nopeasti arki alkaa taas sujua, kun varmaan alitajuisesti jonkin aikaa välttelen potentiaalisesti kipeää tekeviä asioita?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti