Tilastoa ja pieleen mennyt haaste

Niinhän siinä (tietysti) kävi, etten pystynyt pysymään erossa karkeista ja jäätelöstä koko maaliskuuta. Mainittakoon positiivisena tekijänä kuitenkin se, etten ostanut kuin yhden karkkipussin ja senkin automatkalle (pitkiä automatkoja ei vaan voi jaksaa ilman nameja, vai voiko muka?). Töissä tuli napsittua tuliaisviinikumeja parina päivänä, mutta muuten kohtalaisen tehokkaasti vältin makeat herkut puremalla purkkaa aina himon iskiessä. Milläköhän sitä saisi itseänsä niskasta kiinni?

Salikäynneillä en ole muistanut/ehtinyt käydä vaa'alla ollenkaan, joten painon kehityksestä ei ole harmainta aavistustakaan. Mittanauhakin on jäänyt kaappiin makaamaan, Pitäisi varmaan ryhdistäytyä, eikös kohta ole viimeiset hetket "kesäkuntoon" tsemppaamisen aloittamiseksi.. ;) Jos jotain hyvää tästäkin aihealueesta haluaa sanoa, niin tietyt housut tuntuvat edelleen tilavammilta kuin viime vuonna, ja kahvakuulatreeneissä olen muutamissa sarjoissa vaihtanut painavampaan kuulaan. Samoin pystyn jo ilman suurennuslasia bongaamaan sekä hartia- että ojentalihakset! Olisivatpa nämä pysyviä muutoksia, kesämekkokausi olisi niiiin paljon miellyttävämpi ilman jättialleja ja megahartioita..

Sitten treenailuun ja tilastoihin. Tutkailin tässä joku päivä HeiaHeian tilastojani, ja sehän on varsin mukiinmenevän näköistä: olen harrastanut jonkinlaista liikuntaa joka ikinen viikko tänä vuonna, enkä ole ollut oikeastaan ollenkaan kipeänä. Töissä olen pärskinyt ja välillä nenä on ollut tukkoisen tuntuinen, mutta mitään liikkumista estävää tautia en ole kertaakaan tänä vuonna potenut (nyt sitä puuhun koputtelua, mutta hienoa olisi, vaikka ekat flunssat tulisivatkin vasta nyt, normaalisti sairastan keväällä, eli tammi-toukokuussa, noin kolme flunssaa). Tuo kuvassa näkyvä yksi sairaspäivä johtuu kotimme vesivahingosta, silloin tuntui hengitysteissä oudolta, enkä mennyt illalla tanssimaan. Ja lisään noihin treenikertoihin siis vain "oikeat" treenit, eli en esim. työpaikalle kävelyä tai kauppareissuja - ei sillä, etteikö niitä saisi liikkumiseksi laskea, mutta itse tilastoin vain "suorittamiskerrat". :D Tälle viikolle on vielä tilauksessa tämän illan tanssitunti ja viikonlopun kahvakuula + venyttely.

Olisi kyllä huikeaa saada pidettyä tällaista rytmiä yllä koko vuoden ajan! Täytyykin varmaan ennen kesää postata vielä koko alkuvuoden tilasto, kesän jälkeen kesän liikkumiset ja loppuvuodesta koko vuoden tiivistys. Toivottavasti silloin voin liittää mukaan myös painokäyrätilaston, jossa suunta olisi ollut kauniisti alaspäin. :)

Nyt toivomaan, että nuo himskatin lumet lopulta sulaisivat ja kesä pääsisi valloilleen!

Kuulailua, kipuja ja muutto

Niin se aika vaan kuluu, eikä millään ehdi istumaan edes lyhyeksi hetkeksi koneelle ja kirjoittamaan, joten taas mennään työajan puitteissa..

Viime viikko olikin ihan supertreeniviikko! Pääsin kaikille suunnittelemilleni tunneille (miinus venyttely..) ja muutamalle ekstrallekin, joten treenikertoja tuli kasaan peräti kuusi. Kohokohtia olivat tiistain balance, jossa tehtiin hullun rankkaa uutta ohjelmaa, ja lauantain kahvakuula, jossa sijaisvetäjän johdolla tehtiin sitten toinen hullun rankka treeni.

Tuo kuulatunti onkin sittemmin koitunut kohtalokseni. Sunnuntai-iltana selkäni oli niin kipeä, että suorastaan sätkin, kun mies yritti helpottaa kipuja kevyellä hieronnalla (note to self: hieroja on edelleen varaamatta). Eilen en uskonut pääseväni sängystä ylös, mutta jotenkin siitä selvittiin. Töissä paikallaan istuminen sen sijaan ei ollut mitenkään erityisen herkkua... :( No, illalla pääsimme lopultakin kantamaan viimeisetkin laatikot sijaisasunnosta omaan kotiin, joten tanssitunnin sijasta tein lihastreeniä kantamalla "vain vähän painavia" laatikoita kämpästä hissiin, hissistä autoon, autosta hissiin ja hissistä kämppään. Ehkäpä tuo pikkaisen helpotti kipuja, mutta taas jännäilen täällä työtuolissa, että mikä mahtaa olla olo iltapäivällä.

Tämä ilta menee edelleen laatikoita tyhjentäessä (miten voi ihmisellä olla niin paljon roinaa, joista suurin osa ei kuitenkaan ole varsinaista roinaa, vaan kirjoja, elokuvia, vaatteita yms.), joten en pääse vielä testaamaan, menisikö hullu balance-ohjelma jo paremmin kuin viimeksi. Onneksi viikonloppuna pääsee taas rinteille kurvaamaan ja kyykkäämään!

Aurinkoista viikkoa!

Haasteita edessä

Enpä ehtinyt viime viikolla kirjoittamaan. Plösö olo sentään hieman helpotti, kun pääsin torstaina (edellisen kirjoituksen jälkeen) tanssimaan ja viikonloppuna sekä kampaajalle että kahvakuulailemaan! Kuulatunnilla huomasin, että kehitys kehittyy: otin muutamaan sarjaan jo painavamman kuulan kuin edellisellä kerralla :).

Viime viikolla raikastuminen jatkui entisestään, kun pääsin muutaman viikon tauon jälkeen jälleen kuumabalanceen rentoutumaan ja vetreyttämään kuulailusta jumiutuneita jalkoja. Keskiviikkona rentouduin visuaalisesti ihanassa I love NYKY -tanssiesityksessä ja torstaina pinkaisimme miehen ja ystävien kanssa Rukalle.

Sattuipa sitten täydelliset rinnekelit! Perjantaina tuuli oli ehkä himpun liian voimakasta, mutta siniseltä taivaalta paistanut aurinko kyllä korvasi paljon. Nautimme rinteistä, raikkaasta pohjoisen ilmasta, auringosta, hyvien ystävien seurasta ja ennen kaikkea ruuasta ;). Meni kyllä herkuttelun puolelle, mutta kumma kyllä "turhat" munkit, karkit ja limut jäivät suurimmilta osin väliin, kun keskityimme lähinnä varsinaisiin ruokiin. Alkoholia tosin meni lasi jos toinenkin, mutta hei, elämä on.

Tästä viikosta pitäisi tulla lähes normiviikko, ellemme sitten pääse muuttamaan takaisin kotiin, jolloin aikatauluja on pakko hieman muokata. Olen muuten huomannut sen, etten jaksa kovin hyvin kolmea (neljästä puhumattakaan) treenipäivää arkisin peräkkäin, vaan kolmantena päivänä uupumus on jo aikamoista. Siksipä olen muuttanut alkuvuonna tekemääni liikuntasuunnitelmaa siten, että treenaan maanantain ja tiistain, keskiviikon lepään, jolloin torstaina on taas hinku tanssimaan, perjantaina taas lepoa ja lauantaina hyvä treeni ja venyttely ennen sunnuntain ansaittua hengähdystaukoa. Pienetkin muutokset tähän aiheuttavat joko plösöilyä ja tunkkaisuutta (liian monta välipäivää) tai totaalista uupumusta ja ärrimurria (liian monta peräkkäistä treenipäivää).

Ja sitten otsikon mukaiseen tekstiin (pääsin ilmeisesti karkaamaan sivuraiteille). Lupasin siis olla maaliskuun ajan supertarkka syömisteni kanssa, eli jättää ne turhat "herkut" pois - huomatkaa hipsujen paikka tässä lausessa verratuna aikaisempaan kappaleeseen ;). No siis Rukan-viikonloppu oli jo jätetty laskuista pois, joten oikeasti homma alkaa tästä viikosta ja tästä päivästä. Ja huonosti alkaakin; kävin jo kollegan syntymäpäiväkakuilla... Jätin sentään ottamasta epämääräisiä Kiinasta tuotoja karkkeja, joten pienesti olen plussan puolella.

Harmillisesti tähän maaliskuuhun näyttää mahtuvan kaikenlaista kissanristiäistä, mutta näillä mennään. Kovana on pysyttävä. Ja ne uudet kuvatkin voisi olla kiva ottaa. Veikkaan, että näin erittäin kyynisenäkin saattaisin huomata jonkinlaista eroa nykytilanteen ja elokuun välillä - ja jospa kuvista olisi taas paremmaksi motivoijaksi. Julkaisua pohditaan kyllä erittäin tarkkaan! ;)