Ylläpitoa

Ei tämä blogi ole vielä totaalisen kuollut, vaikka siltä vähän vaikuttaakin. Olen ollut koko joulukuun aika väsynyt ja ahdistunut esimerkiksi epäselvistä työkuvioista, ja lisäksi sairastin "kevyen" kolmen viikon flunssan. Väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olen yrittänyt katsoa, mitä suuhuni pistän, vaikka aika monta joulutorttua onkin seulasta läpi mennyt...

Kuun puolivälissä tein perinteisen kuukausimittauksen varmistaakseni, ettei tämä jonkinasteinen kurin löystyminen olisi tehnyt kaikkea syksyllä saavutettua tyhjäksi. Ja eihän se kaikeksi onneksi ollut sanottavasti vaikuttanut. Tavoitteeni saada vyötärömitta alle kahdeksankymmenen sentin ennen vuodenvaihdetta ei kyllä toteudu, mutta toisaalta mitta ei ollut kasvanutkaan. Tästä päättelin, ja päätin, että nyt olen pienessä ylläpitovaiheessa, ja jatkan kaventumisprosessia heti tammikuussa. Olen kyllä satavarma, että salilla on aikamoinen ruuhka muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun kaikki muutkin uudenvuodenlupauksienlunastajat ryntäävät ryhmätunneille, juoksumatoille, crossareille yms. :)

Salista puheenollen, olen tänään menossa kuumabalanceen pitkästä aikaa, ja samalla pääsen loikkaamaan vaa'alle. Tätä en kovin innostuneesti odota, sillä vaikka mitoissa ei ollutkaan isoja muutoksia, minusta tuntuu, että paino on silti saattanut hivenen nousta. Huoh. Kyllähän sekin siitä varmasti saadaan taas laskuun vuodenvaihteen jälkeen, mutta harvemmin painonnousu kovin innostava asia on...

Sisäinen lukko?

Olen viime aikoina pohtinut tätä tavoitettani laihduttaa se 15 kiloa ja kiinteytyä muutenkin "siinä sivussa". Niin kauan kuin muistan, olen aina ajatellut olevani isompikokoinen kuin muut ikäiseni (vaikka ilmeisesti kuvien perusteella näin ei todellakaan ole aina ollut). Pienenä tanssiryhmässä olin selkästi eri mallia kuin tulevat ballerinat, ja ilmeisesti siitä on jäänyt jonkinlainen lukko pääni sisään.

Tämä lukko on kaikenkukkuraksi kaksisuuntainen: katsoessani peiliin saatan ajatella, etten ole ollenkaan hullumman näköinen ja itse asiassa ihan sutjakka - valokuvissa sen sijaan olen lähtökohtaisesti se kaikista jäätävin läskiplösö kaksoisleukoineen ja kuulamörssärin ylävartaloineen...

Nyt siis ongelmani on se, että en osaa ajatella joskus olevani oikeasti sutjakka, siis myös valokuvissa. Ja että oikeasti lantiollani ei olisi megalomaanisia jenkkakahvoja eikä mahani vääntyisi viidelle makkaralle istuessani tuolilla. Ja tämä ongelma johtaa motivaatiopulaan tämän projektin suhteen. Jos en osaa edes kuvitella onnistuvani, miten voisin onnistua oikeasti?

Painan nyt suurin piirtein saman verran kuin kolme vuotta sitten treenatessani ensimmäisen kerran personal trainerin avulla. Kolmessa vuodessa keräsin siis viisi-kuusi lisäkiloa. Onneksi ne ovat nyt poissa, tunnen oloni paremmaksi ja tosiaan paljon vaatteita on jäänyt löysiksi. Mutta miten tästä eteenpäin? Kun aamuisin pelistä katsoo se ihan samannäköinen tyyppi kuin ennenkin...

Stoppi

Niin. Äsken mittasin itseni siis ensimmäistä kertaa kuukauteen. Ja näyttäisi vähän siltä, että stoppia pukkaa. Kolmen kuukauden muutos (muutos kuukauden takaiseen):

• hauis V: -2,0 cm (-0,5 cm)
• hauis O: -2,0 cm (+-0 cm)
• reisi V: -2,5 cm (+-0 cm)
• reisi O: -2,5 cm (-1,0 cm)
• pohje V: -2,0 cm (+0,5 cm)
• pohje O: -2,0 cm (+0,5 cm)
• rinnan alta: -3,0 cm (+-0 cm)
• vyötärö: -4,5 cm (+0,5 cm)
• napa: -10,0 cm (+-0 cm)
• lantio: -8,0 cm (-1,0 cm)
• pepun päältä: -7,0 cm (-1,0 cm)

Huolestuttavasti kehitys tuntuu pysähtyneen, ja mikä tylsintä, kääntyneen toiseen suuntaan muutamissa kohdissa. Toki ymmärrän, että puolen sentin erot voivat johtua mittavirheestä tai pienestä turvotuksesta, mutta tylsää silti. :( Ja ne kuukausi sitten asetetut tavoitteetkin jäivät saavuttamatta.

Tähän voisi antaa selitykseksi sen, etten ole enää vähään aikaan kirjaillut syömisiäni ylös, ja varsinainen karkkilakkokin taitaa olla jo historiaa (vaikken kyllä enää ostele herkkuja samaan malliin kuin aiemmin, ja totuuden nimissä olen karkkiakin ostanut vain kaksi kertaa, leffaan mennessä ja yhteen suureen ahdistukseen). Mutta mielessä pitäisi pysyä, että en mitenkään voi loppueläämäni kirjoitella ruokapäiväkirjaa, joten oikeanlainen syöminen pitäisi saada iskostumaan päähän vähitellen...

Yksi positiivinen asia tähänkin päivään (tai siis oikeastaan jo eiliseen) liittyy, nimittäin: paino on edelleen laskusuunnassa ja on nyt pudonnut tasan VIISI kiloa lähtötilanteesta! Aikas mieletöntä! Matkaa on vielä jäljellä tuplasti tuon verran, mutta onhan tuo jo ihan hyvä alku. Kolmessa kuukaudessa viisi kiloa, eikös se tunnu ihan hyvältä tahdilta? (Ehkä vähän hidas, myönnetään...)

Pakkohan tässä on nyt ryhdistäytyä, muuten jämähdän tähän nykyiseen olotilaani makkaroineni kaikkeni ja sekös vasta olisi tylsää. Vuoden loppuun mennessä vyötärön täytyy olla alle 80 cm! Siinäpä sopivasti haastetta joulumässäilyille ;).

Mitäs menin lupaamaan

Eli eihän siitä taaskaan mitään tullut :). Olin treenaamisen jälkeen aivan kuollut: en ehtinyt syödä kunnollista välipalaa, ja treenin jälkeen repun pohjalta löytynyt Alpen-patukka maistui oksettavan makealta, joten nääntymyshän siitä seurasi. Kotona kääryidyin sohvannurkkaan vetistelemään muutaman marttyyrinkyyneleen, ja olo helpottui vasta kun sain herkullista katkarapucurrya napaan. Mittailuun fiilis oli kuitenkin liian uninen.

Tänään aamulla nopeasti testailin mittanauhaa, ja valitettavasti näyttäisi siltä, että kuukaudessa ei ole tapahtunut mitään, siis MITÄÄN, tällä sektorilla. Syvä huokaus. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä oli nyt vain hätämittaus, ja varsinaiset tulokset otetaan tänään illalla. Ja tällä kertaa oikeasti!

Lupausten lunastusta

On pitänyt jo pitkään kirjoittaa jotain muutakin kuin ainaista valitusvirttä. Fiilis on vaihteeksi parempaan päin, joten tässäpä nyt taas jotain jorinaa.

Taisin kuukausi sitten luvata pienentää vyötäröä ja lantiota muutamia senttejä kivojen tasalukujen alle. Matkaa ei pitänyt olla paljoakaan, mutta miten lie tälle lupaukselle käynyt? Erinäisistä syistä johtuen (olisikohan kisaväsymystä?) en ole tarttunut mittaan kertaakaan koko kuluneen kuukauden aikana. Joistakin tuoreista sukulaiskommenteista olen päätellyt, että jotain kaventumista olisi voinut tapahtua, samoin ne ainoat sopivat suorat housutkin tuntuvat löystyneen. Painokin oli kohtalaisen suopeasti jatkanut matkaansa alaspäin, kun viime viikon tiistaina salin vaa'alle hyppäsin. Merkkejä on siis ilmassa.

Mikäköhän on totuus? Se selviää myöhemmin tänään, kunhan pääsen täältä duunista salin kautta himaan mittailemaan! Tämä on siis juhlallinen lupaus julkistaa uudet mitat ja toivottavasti lunastaa edellinen lupaus :). Palkintoa en tainnut itselleni asettaa, joten vaivanpalkaksi on tarjolla ainoastaan roppakaupalla iloista mieltä :D.

Viime viikosta oppineena olen jo parin tunnin ajan litkinyt vettä kuin pahinkin krapulainen. Toivotaan, että kuumabalance sujuu tänään miellyttävämmin. Palaamisiin muutaman tunnin kuluttua!

Vuoristoradalla

Kylläpäs heittää nyt fiilikset laidasta laitaan. Viime viikolla olin tosi innoissani, oli monta rautaa tulessa tulevien duunikuvioiden suhteen, kivoja iltamenoja ja jotenkin muutenkin hyvä fiilis. Tällä viikolla sen sijaan pillitän töissä lepohuoneessa pieleen mennyttä työhaastattelua ja samoista kyyneleistä riittää vielä illaksi himaan. Eilen pääsin jo vähän paremmille vesille, kun tarvoin kotiin ihanassa lumituiskussa, mutta salitreenin jälkeen vastassa olikin pelkkää vettä...

Eikä salillakaan mennyt putkeen. Olin päivällä täysin "unohtanut" että olen menossa Hot Balanceen, joten juominen olisi hyvä juttu. Siispä kärsin seuraamukset: minulle tuli oikeasti huono olo treenin aikana, ja pukuhuoneessa piti puhistella tovi ja juoda yksi 0,6 litrainen vesipullo tyhjäksi, ennen kuin pystyi edes ajattelemaan suihkuun menoa. Kotona sain aikaseksi vain käpertymisen sohvan nurkkaan nielemään kyyneliä, mutta onneksi ihana mies teki ihanaa ruokaa.

Jotain hyvää salilla käymisessä sentään oli - paino on edelleen laskusuunnassa! Mittoja en ole masiksissani jaksanut vähään aikaan ottaa, mutta ehkä viikonloppuna sitten.

Toivottavasti mieli tästä nyt hieman piristyisi, siihen kun ei kaltaisellani tunneihmisellä ihan hirmuisesti tarvita!

Tunnelmointia

Tarkoitukseni oli eilen illalla pimeyden kunniaksi järjestellä rojuja ja sytytellä kynttilöitä ympäri siistiä kotia, mutta ajauduinkin järjestelemään valokuvia läppärillä... Huomaan vältelleeni kokovartalokuvia hyvinkin tehokkaasti, useimmissa kuvissa näkyy vain puolet kropasta, tai sitten olen istuallaan. Niissä harvoissa kokokuvissa keskivartalo näyttää aika tömäkältä, joten ei mikään ihme, ettei niistä ole tullut suosikkiani :).

Jonkin verran kehitystä on kuitenkin kesästä ja keväästä tapahtunut, mistä tuli tietysti hyvä mieli ja hurjasti tahtoa saada vielä parempaa aikaiseksi. Samoin katsoin jonkin verran viime vuodenkin puolella otettuja kuvia, ja sellaisia, joista muistan ajatelleeni kuinka läskipossu olenkaan. Ja enhän kuitenkaan oikeasti ollut (tai siis pahempaa oli vielä tulossa). Enemmänkin lähempänä tämänhetkistä muotoani... Niin se ihmismieli tekee tepposiaan!

Anyways, jospa sitä tänään saisi aikaiseksi hieman huushollin siivousta, niin olisi kivempi niitä kynttilöitäkin poltella. Esimerkiksi miehen synttärin kunniaksi :).

Positiivinen ongelma

Kylläpäs aika hurahtelee. Viime viikkoinen liikunnan huuto -kipu osoittautui joksikin aivan muuksi, nimittäin ihan oikeaksi kivuksi. Olen menossa parin viikon päästä osteopaatille hoidattamaan noita kipuja, mutta en aio antaa niiden häiritä normaalia elämää enemmän kuin on tarpeellista. Olen siis käynyt tanssitunneilla ja balancessa aivan normaalisti, vaikka kiristäisi kuinka. Flunssa sen sijaan on selätetty, ja sen olisi oman turvallisuutensa nimissä parempi pysyä nyt poissa!

Sitten otsikon aiheeseen. Tuloksia tuntuu syntyvän, vaikka olen nyt ollut oikeastaan koko lokakuun kirjoittamatta ruokailujani ylös ja yrittänyt vain jatkaa hyväksi todetulla linjalla. Senttejä häviää ja painokin oli tiistaina salilla jälleen alle 80 kg, itse asiassa 78,9 kg! Kymmenen kiloa siis lopulliseen tavoitteeseen. Hitaasti mutta varmasti. Näistä tuloksista kuitenkin juontaa ongelmia, nimittäin vaatekaapilla.

Käytännössä kaikki housuni ovat liian suuria, siis kaikki. Minulla on ehkä yhdet oikean kokoiset suorat housut ja yhdet sopivat farkut. Ja kukas nyt kaksilla housuilla tulee toimeen? Aivan, ja siksipä kuljen päivät pitkät housuissa, joita saa olla koko ajan nostelemassa ylöspäin, kun neropattisuunnittelijat ovat jättäneet vyönlenkit pois designista... Järkevämpi immeinen kävisi tietysti ostamassa itselleen uusia vaatteita, mutta tässäpä nyt ongelmani ydin: olen virallisesti työtön (käyn työvoimapoliittisessa työharjoittelussa, jota postauksissani työksi kutsun, muta oikeasti olen siis ilman vakituista työtä), joten tuloni ovat kohtalaisen pienet. Niistä ei todellakaan shoppailla koko vaatekaappia uusiksi, varsinkaan, jos tämä pienentyminen vielä jatkuu ja keväällä kuteet pitäisi taas laittaa uusiksi...

Tästä sinänsä positiivisesta asiasta (eli pienentymisestä) tuleekin ahdistuksen aiheuttaja. Köyhyysahdistus, työttömyysahdistus, merkitsemättömyysahdistus, läskiahdistus. Lähestyvä työharjoittelun loppu, marraskuun harmaus (okei, nyt on vielä lokakuu, mutta jumatsuikka tota säätä!). Iltaisin tuleekin usein pieni masis. Ja siis tässä pitäisi olla ylpeä itsestään, että on oikeasti saanut tuloksia aikaan hyvin, hyvin pienillä uhrauksilla ja muutoksilla, ja näyttäisi jopa siltä, että pysyvään muutokseen ollaan matkalla! Onpas tämä elämä nyt jotenkin vaikeaa.

Vinkkejä piristymiseen otetaan vastaan! Ja myös tuon vaateongelman saa puolestani jotenkin ratkaista. :)

Kroppa huutaa liikkumaan!

...mutta sen on vaan jaksettava nyt olla. Mutta kun ei haluaisi! Olen siis vaihteeksi sairastellut :(. Korva on ollut kipeän tuntuinen kohta viikon, ja räkää valuu. Tänään onneksi vähemmän kuin eilen, ja ajattelinkin mennä kokeilemaan tanssimista reilun viikon lepäilyn jälkeen. Sittenpähän sitä taas tietää, että paraniko olo vai ei.

Kolme flunssaa yhteen syksyyn on mielestäni ihan tarpeeksi. Enää en ajatellut sairastua tämän vuoden puolella, mutta mistäs sitä tietää...

Masis taitaa olla hiipimäisillään takaisin. Aamuisin on pimeää ja märkää. Ei pääse liikkumaan, eli olo on pöhnäinen. Työharjoitteluni lähenee loppuaan, eikä uusista hommista ole mitään tietoa. Oma elämä on ikäänkuin paussilla, mitään ei tapahdu, olen täysin samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Kaverit vaihtavat duuneja, varailevat lomia, menevät kihloihin ja naimisiin, saavat lapsia. Itse en voi edes suunnitella tekeväni mitään koko ensi vuonna, koska mitään varmuutta mistään ei ole. Itkettää.

Kahden kuukauden tilinpäätös + HABA!

Olen nyt pitänyt tätä blogia kaksi kuukautta. Sen kunniaksi mittasin itseni (pitkästä aikaa, muuten). Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut seuraavaa (suluissa muutos kuukauden takaiseen 15.9. tulokseen):

• hauis V: -1,5 cm (-1,0 cm)
• hauis O: -2,0 cm (-1,0 cm)
• reisi V: -2,5 cm (+-0 cm)
• reisi O: -1,5 cm (+-0 cm)
• pohje V: -2,5 cm (-0,5 cm)
• pohje O: -2,5 cm (-1,0 cm)
• rinnan alta: -3,0 cm (-1,0 cm)
• vyötärö: -5,0 cm (-3,5 cm)
• navanympärys: -10,0 cm (-3,0 cm)
• lantio: -7,0 cm (+-0 cm)
• pepunympärys: -6,0 cm (-2,5 cm)

Kylläpä valaa taas uskoa jatkoon nähdä pienentymistä! Ja se on hienoa, ettei kuukaudessa ole tullut yhtään plussaa mittoihin, vaikka reissussa rymyttiin. :) Painoani en nyt tiedä, mutta toivoisin sen olevan hitusen alle kahdeksankymppiä... Näyttää muuten siltä, että yläkroppaa on vaikeampi saada pienentymään. Etenkin harmittaa tuo hauisten hidas kehitys, mutta niinpä en olekaan kovin montaa kertaa salilla uutta yläkroppatreeniäni tehnytkään.

Hieman harmittaa, etten ole itselleni muita kuin painotavoitteita asettanut. Ensimmäinen niistä (eli alle kahdeksankymmentä) on toivottavasti nyt kuitenkin pysyvästi saavutettu. Voisin kyllä ottaa seuraavaksi virstanpylvääksi vyötärön ja lantion mitat: vyötärö alle 80 cm ja lantio alle 100 cm. Matkaa kumpaankaan ei ole enää kovin paljoa, joten kuukausi lienee sopiva aikaraja. Palkintoa täytyy vielä miettiä! :)

Ja sitten otsikon toiseen osaan: huomasin muutama ilta sitten hampaita harjatessani, että oikeassa kädessäni näkyy selvästi todellinen haba!! Ei sillä vielä fitness-kisoja voiteta, mutta lihaksen pystyy silti kunnolla erottamaan :D. Eli jotain on treenatessa tapahtunut, vaikkei tuolla mitoissa kovin suurta muutosta näykään. Tästäkin sain siis intoa salitreeniin, koska mikäpä sen mukavampaa kuin linjakkaat käsivarret entisten (ja siis osittain vielä nykyisten) allihirvitysten sijaan!

Otan tänään myös uudet kuvat itsestäni, toivottavasti mittojen osoittamat parannukset olisivat myös silminnähtävissä.

Rentouttavaa viikonloppua!

Ylös kuilusta

Chileläisten kaivosmiesten tapaan minäkin olen nousemassa takaisin maan pinnalle syysmasiksen kuilusta.

Maanantaisella tanssitunnilla kokeilin reissusta ostamiani uusia treenivermeitä, enkä pyörtynyt kauhusta. Kyseessä olivat kuitenkin pintoja nuolevat housut ja kohtalaisen muotojenmukainen paita. Näytin mielestäni kivan sopusuhtaiselta, enkä makkarankuoreen ängetyltä läskipossulta. Edistystä siis! Lisäksi ihana mieheni sanoi eilen illalla, että näytän jotenkin ihanan laihalta ja kauniilta. Mitäpä siihen lisäämään ;).

Nuo treenivaateostokset on muuten tehty maailman ihanimmasta kaupasta, Lululemon Athleticasta. Oih, sitä valikoimaa! Omat ostokseni pitivät sisällään siis Push Ur Limits Tank -topin keltaisena, Groove Pant -treenihousut tumman harmaana, ihanaakin ihanamman Twisted Shoulder Tee -topin taivaansinisenä ja viimeisenä tuo maanantaina päällä ollut pitkähihainen v-aukkoinen (juoksu)treenipaita keltaisena (en löytänyt tätä enää heidän sivuiltaan, saattoi olla poistuva malli, kun outlet-kaupassa tosiaan shoppailin). Heti tuli uutta intoa treenailuun :).

Tuo verkkokauppa toimittaa myös Suomeen 30 dollarin kiinteällä toimitusmaksulla, vink vink! Itse en ole koskaan tilannut Jenkeistä mitään, joten en tiedä, miten tullimaksut hoidetaan.. Täytyy ehkä ottaa selvää tulevaisuutta varten :). Ellei joku ihana lukijani tiedä?

Syysmasis

Takaisin kotona ollaan ja mieli ihan maassa. Lomalla oli ihanaa; aurinkoa, lämpöä, merta, hyvää seuraa, herkkuruokia... Nyt pitää taas jaksaa käydä töissä, salilla, tehdä itse ruokaa, siivota kämppää ja elää muutenkin sitä perusarkea. Missä siis ei tietystikään ole kovin paljon vikaa, mutta jotenkin tuli ahdistus.

Tuo ulkona oleva ihanista ihanin syysilmakaan ei nyt auta, lähinnä ärsyttää vain enemmän. Mieleni tekisi upottaa itseni kasaan herkkuja: salmiakkia, pannaria, sipsejä, donitseja, mitä vain rasvaista ja sokerista! Kaupassa piti taas taistella karkkihyllyjen ohi pysähtymättä, mutta pysyin kovana. Epäterveellisyyksien sijasta ostin mannasuurimoita ja puolukoita, yritän tehdä vispipuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni :). Lisäksi ostin ihanaa lohifilettä, joten eiköhän tämä taas tästä.

Eilen kävin salilla vaa'alla, ja siinä varmaan yksi osatekijä tähän masikseen. Palasin kasikymppiseksi, mutta onneksi vain tasaan enkä yli. Kuusi sataa grammaa ylöspäin kahden viikon takaiseen verrattuna, ja välissä oli kuitenkin Jenkki-matka kaikkine juhlaruokineen ja alkoholineen. Olisi voinut olla huonompikin! Väsyttää silti jotenkin tämä projekti, ilmeisesti nyt ollaan siinä kuuluisassa motivaatiokuopassa.

Kaunista!

Sain ihanan tunnustuksen Lindalta. Kiitos kaunis!

Sitä on tosi vaikea arvioida, miltä omat tekstit kuulostavat lukijan korvaan, mutta nyt kun mietin, olen ollut yllättävän hyvällä tuulella viime kuun. Tietysti välillä ketuttaa ja iltaisin on ollut ärtymystä, mutta jotenkin yleisolotila on kyllä pysynyt positiivisena. Varmasti näillä hyvillä tuloksilla (ja paremmalla ruokavaliolla!) on ollut oma osansa. :)

Tähän tunnustukseen liittyy haaste kertoa itsestään seitsemän yksityiskohtaa. Muutama postaus sitten vuodatinkin jo 26 asiaa, joten eikun jatkamaan listaa:

1. Uskottelen itselleni, että puhun edelleen sujuvaa ranskaa, vaikka kieli on varmasti kangistunut käyttämättömyyttään.
2. Nostelen sujuvasti jalkoja himassa roinakasojen yli ja välttelen siivousta. Juontaa juurensa lapsuudestani, jolloin minulla oli huoneessani kolme polkua roinan keskellä: ovelta sängylle, sängyltä vaatekaapille ja vaatekaapilta työpöydälle. :D
3. Toinen nimeni on Huomiokyky, eli ei ;). Saatan kulkea vuoden verran samaa reittiä ja yhtäkkiä huomata jonkin itselleni täysin uuden asian, esim. vuoden verran samalla paikalla olleen liikkeen, talon julkisivun koristelut tms. Mieheni saa tästä kyvystäni jatkuvasti ilonaiheita itselleen.
4. Rakastan kauniita asioita: astioita, kortteja, huonekaluja, vaatteita, sisustusroinaa,...
5. Kutian jo noin metrin päästä, eli pelkkä aie kutittaa minua saa minut kiemurtelemaan.
6. Olen pahasti koukussa netissä roikkumiseen.
7. Kaiken muun tekemiseni lomassa katson järkyttävän paljon teeveetä, ja olen yleensä täysin kartalla kaikista uusista ohjelmista ja juonenkäänteistä. Poisluettuna tämän vuoden BB, jota en yksinkertaisesti pysty enää katsomaan, salkkarit, kaunarit ja mitänäitänyton. Tänä vuonna olen hieman onnistunut vähentämään töllötystä ja lisäämään liikkumista. Hyvä minä!

Koska hyvää on kiva laittaa eteenpäin, haluan lahjoittaa tämän lätkän eteenpäin kolmelle ihanaiselle, joiden elämänmakuiset blogit saivat itsenikin alunperin innostumaan kirjoittamisesta: Pinkki Pingu, Minttukrokantti ja Harriet. Olette ihkuja!

Mitäs muuta? Lähden huomenaamulla reissuun, jossa vierähtääkin reilu viikko. Voi olla, etten kauheasti pääse sinä aikana kirjoittamaan, mutta katsotaan. Lupaan ottaa kuvia itsestäni ihanissa mekoissani, jos ne ovat yhtä imartelevia kuin haluaisin. ;) Niin, ja taidan tänään räpsiä myös vertailukuvia kropastani, jos pakkailuiltani ehdin.

Rentoa viikonloppua!

Seiskalla alkaa!

Pikapostaus. Paino alle 80! Ja niin että rysähti, ei edes millään sadalla grammalla! Kylläpä tuntuu mukavalta. :)

Lontoo ja muuta

Olipas viikonloppu! Lontoo oli IHANA! Olen käynyt siellä kolmesti aiemmin, mutta ensimmäisellä kerralla olin noin 12-vuotias ja kaksi edellistä ovat olleet työmatkoja, joten turisteilumielessä minulla ei ollut kovinkaan paljon ennakkokäsityksiä. Ja mitä sainkaan kokea: herttaisia pikkukatuja, houkuttelevia ravintola- ja ostoskatuja, taidokasta teatteria, maailmankuuluja nähtävyyksiä, autiota business-keskustaa. Siis lähes kaikkea laidasta laitaan - yksi kokonainen ja yksi puolikas päivä oli aivan liian lyhyt aika tähän paikkaan tutustumiseen, joten paluuta odotellessa!

Ruokailumielessä reissu oli kohtalainen. Hotelliaamiainen lauantaina oli mallia "continental", eli brittien kolesteroliherkkuja ei ollut saatavilla (ravintolan keittiö oli rempassa). Leivän sai valita vaaleasta tai vaaleammasta, eikä tuoreita kasviksia näkynyt mailla eikä halmeilla. Hedelmäsalaattia sentään oli, ja maustamatonta jugurttia täysjyvämurojen kanssa. Suklaapullan ja croissantin jätin kaappiin, herkuttelin hilloleivällä ;). Lounaaksi söin ookootasoisen kinkkusalaatin, ja ennen teatteria jaoimme kanapekonipaninin. Se oli hyvin kaukana makuelämyksestä, mutta täytti tehtävänsä, eli piti pahimman kiukun poissa esityksen ajan. Illalla saimme palkintomme koko päivän puurtamisesta (mm. noin 300 porrasta - ylöspäin!): täydellisen herkullinen made-to-order juustohampurilainen. Nam! Sunnuntaiaamun aloitimme hotellin viereisestä kahvilasta, ja tällä kertaa valitsin jugurttimyslin kaveriksi rasvaa tihkuvan croissantin. Myyjä yritti tarjota rinnalle vielä extravoita, mutta osasin vastustaa tätä kiusausta... Seuraavan kerran sainkin murua rinnan alle vasta lentokoneessa, koska erinäisistä syistä johtuen matkani kentälle oli hieman kiireinen eikä lorvimisaikaa jäänyt yhtään ;).

No, tämän ei ollut tarkoitus olla mikään ruokienlistausblogi, joten eiköhän jätetä aihe tähän. Pointtini lähinnä oli, että ihan metsään ei menty, mutta paremminkin olisi voinut syödä ;).

Eilinen tanssitunti oli taas ihana, ja ihan harmittaa, että seuraavat kolme kertaa jäävät väliin kaverin juhlien ja oman loman takia. Tänään vuorossa on lämmintä liikuntaa ja litroittaista hikoilua hot balancessa. Pääsen taas vaa'alle (tai siis mitä pääsemistä siinä on?) ja illalla pitää ottaa viikottaiset mittatulokset. Onhan siinä taas ohjelmaa.

Olen 26

Tuli eteen niin hauska haaste, että vastaanpa siihen. Kiitokset vain Pinkille Pingulle (ja myöhästyneet synttärionnittelut)!

OLEN 26, vielä 13 päivää, avoliitossa, suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon, valmistunut vuonna 2009, työharjoittelussa, seurustellut mieheni kanssa yli 7 vuotta, harrastanut tanssia kolmevuotiaasta tähän päivään, ollut karkkilakossa jo niin kauan etten muista milloin aloitin (joskus heinäkuussa?), muuttanut ruokailutapojani terveellisempään suuntaan, asuntovelaton, lähdössä Lontooseen viikonlopuksi, lähdössä Jenkkeihin viikon päästä, ollut eilen hierojalla salitreenin sijaan, salaa kade sormustetuille kavereilleni, maailman ihanimman pikkupojan kummitäti, itkuherkkä, täysillä tunteilla mukana, onnellinen, peloissani, unohtanut saksan kielen, koukussa telkkariin, tumpelo nokialaisten kanssa käytettyäni kaksi vuotta iPhonea, kirjoittanut tätä blogia kuukauden, vihreäsilmäinen, blondi ja rakastunut.

Huh, aikamoista. :)

Pöh

Kävin eilen salin vaa'alla, eikä tulos ollut ihan se, mitä odotin. Vähemmän kuitenkin kuin edellisellä kerralla, mutta koska siitä on jo aikaa kaksi viikkoa, olisin odottanut hieman runsaampaa kuin 100 gramman pudotusta... Eikä vielä saatu ensimmäistä tavoitettakaan täyteen, eli kahdeksaakymppiä ei puhkaistu. Syytän osittain olosuhteita (mikä mahtava tekosyy!), koska tämähän ei siis missään nimessä ole vakioitu aamupaino, vaan satunnainen satunnaiseen aikaan päivästä salin (epäluotettavalla ;) vaa'alla saatu mittatulos. Niih!

Pienissä masiksissa tartuin illalla kotona mittanauhaan toivoen, että se sentään olisi suopeammalla tuulella, olenhan ollut huomaavinani löystymistä vaatteissa. Odotuksiani ei täysin tyrmätty, mutta kovin helliä ei tälläkään suunnalla oltu. Pitänee vain jaksaa pusertaa eteenpäin kuten se kuuluisa mummo lumessa, vaikka kapulaa heitetään rattaisiin jatkuvalla syötöllä. Tulipas kivasti yhdistettyä noita sanontoja... :) Tässäpä mittatulokset verrattuna alkutilanteeseen (16.8., vyötärö 25.8.):

• hauis V: -0,5 cm
• hauis O: -1,0 cm
• reisi V: -2,5 cm
• reisi O: -1,5 cm
• pohje V: -2,0 cm
• pohje O: -1,5 cm
• rinnan alta: -2,0 cm
• vyötärö: -1,5 cm
• navanympärys: -7,0 cm (!!)
• lantio: -7,0 cm (!!)
• pepunympärys: -3,5 cm

Jossain siis kuitenkin tapahtuu, etenkin tuolla isolla höttöalueella mahan ja lantion seudulla. Vyötärössä näyttäisi pientä jumia silti olevan. Taidanpa julkaista näitä mittamuutoksia tällälailla suurinpiirtein kuukauden sykleissä (siis edelliset kyllä julkaisin kymmenen päivää sitten, mutta nyt olisi noin kuukausi aloituksesta), jotta pysyisi tuo suhteellisuudentaju mukana menossa. Seuraavia lukuja odotettavissa lokakuun puolessa välissä!

Seuraava valokuvausetappi häämöttää ensi viikolla. Kauhistuttaa jo valmiiksi. Mietin edelleen niiden julkaisua, voi olla, ettei rohkeus ihan vielä riitä.

Uuteen nousuun!

Nyt on pahimmat pöpöt toivottavasti karkotettu, ja pääsen taas takaisin normaaliin arkirytmiin. Ruuat tulee syötyä oikeisiin aikoihin ja treenit rytmittävät viikkoa: tänään tanssia, huomenna hot balancea, keskiviikkona vihdoin salitreeni ja torstaina taas tanssia. Sokerina pohjalla - perjantaina viikonlopun mittaiselle pikalomalle Lontooseen! Olen aivan innoissani! :D

Uutta intoa tähän projektiin sain myös viikonloppuna, kun puin päälleni erään tunikamekon. Saadessani mekon muutama kuukausi sitten se tuntui päällä kamalalta makkarankuorelta, ja vetoketjun sulkemiseen tarvittin apua. Otin sen kuitenkin mukaan ajatellen, että ehkä se ei kuitenkaan näyttänyt niin karsealta kuin tuntui ja voisin sitä jonain päivänä käyttääkin. No, mekko makasi kaapissani hintalaput niskassa, kunnes eilen päätin kokeilla sitä: vetskari meni lähes itsestään kiinni, sivusaumat eivät kirranneet ja mekko tuntui kaikin puolin mukavalta päällä! Oi sitä autuasta tunnetta. Tuloksia on näköjään aivan mahdollista saada jopa kohtalaisen nopeasti ilman kovinkaan tuntuvia muutoksia tavalliseen elämään. Mieletöntä.

Taidan mittailla itseni taas huomenna, kun pääsen salilla myös vaa'alle. Olisihan se huippua saada numeerisia vahvistuksia omille tuntemuksilleen. :)

Hauskaa viikonalkua kaikille lukijoille!

Terveisiä sängynpohjalta

Niinhän siinä sitten kävi, ettei tänään ole ollut mitään asiaa peiton ulkopuoliseen maailmaan :(. Kun illalla kotiuduimme kummipoikavierailulta, tunsin oloni paljon huonommaksi kuin aiemmin päivällä, ja palellutti ihan hirmuisesti. Nielaisin iltapalaksi kasisatasen Buranan ja painuin unten maille. Tänään olisi ollut aikainen aamulähtö, mutta kellon soidessa seitsemän maissa en voinut kuin jäädä nukkumaan. Pystyasennossa huimasi, makuultaan humisi. Ja humisee edelleen.

Huminan lisäksi räkää valuu ja kurkkuun koskee, hieman myös yskittää. Sain puolenpäivän aikaan itseni sen verran jalkeille, että väsäsin pientä aamupalaa ja otin toisen Buranan. "Aamupalassa" mielenkiintoisinta oli, että maistoin tekemistäni leivistä parhaiten päällimmäisenä olleen salaatinlehden, ja se maistui ihanan raikkaalta! Ja vielä edes viime viikolla en laittanut salaattia leipäni päälle. Niin se maku muuttuu :).

On kyllä ollut mielenkiintoista seurata omien makutottumusten muuttumista, ikään kuin ulkopuolisena. Tein viikonloppuna taivaallista kasvissosekeittoa, ja sanoin miehellekin, että olipas sata kertaa parempaa ruokaa kuin rasvassa kyllästetty kebab ranskalaisilla (viime aikojen suosittu viikonloppuruoka). Maksoi vähemmän ja maistui paremmalta, paremmat ravintoarvot ja parempi ulkonäkö. Miksi söinkään ennen moskaa?

Satunnaisten mässäilypäivien jälkeinen olotila on myös nyt selkeämmin havaittavissa kuin ennen. Sormia turvottaa niin ettei sormuksia tahdo saada ylle, housut puristavat, maha täynnä ilmaa. Edelleen, miten jaksoin tätä oloa ennen paljon useammin, tai pikemminkin, miksi? On ollut myös hassua huomata, että tulen hiprakkaan paljon helpommin ja vähemmästä alkoholista kuin aiemmin. En nyt mielestäni ollut mikään jokailtainen tissuttelija, mutta kun ne satunnaisetkin perjantaipullot ovat radikaalisti vähentyneet, niin hihittelyasteen saavuttamiseen riittä lasillinen kuohuvaa. Ei sinänsä, en ole viinaa hirveästi edes kaivannut, joten hyvä näin. :)

Tällä viikolla ei taida onnistua punnitseminen. Tänään en missään nimessä lähde salille rehkimään. Olen perjantaiksi sopinut spinnaustreffit kaverin kanssa - toivottavasti huomenna olisi jo normaali olo, niin voisin tuonne ehkä jo mennäkin. Huominen tanssitunti sen sijaan jäänee pois ohjelmasta. Harmittaa ihan vietävästi tämä flunssa. Menisi jo hiiteen. :(

Taidan käydä keittämässä uuden satsin vihreää teetä (hunajaa mukaan!) ja vaihtaa sängystä sohvan nurkkaan odottamaan Greyn anatomiaa!

Löysää vyötäröllä...

mutta tällä kertaa se on hyvä asia! Löysää on nimittäin housunkauluksella! :D Ei nyt vielä mitään massiivisia määriä, mutta kuitenkin. Aamulla laitteassani housut jalkaan huomasin, että ei muuten purista. Eikä purista vieläkään, vaikka olen koko päivän duunissa istunut ja mahaan ilmaa kerännyt. Ihanaa! Mieletön tunne, taas jaksaa miettiä syömisiään paremmin, kun tulosta tulee. Äitinikin huomasi kehitystä vyötärölläni viikonloppuna, mutta hän nyt on aina sanomassa jotain... Silti, saan muutosta aikaan!

Ja sitten tämän postauksen pöh-osioon. Olen ilmeisesti saamassa flunssantynkää uudestaan. Aamulla sattui kurkkuun ihan infernaalisia määriä, ja päivän aikana räkää on alkanut valua. Edellisen mukataudin aikana homma ei edennyt kurkkukipua pidemmälle, mutta nyt näyttäisi olevan pahenevaan päin. Silmien taakse särkee ja väsyttää kamalasti. Tänään on liikunnasta välipäivä, olemme menossa tapaamaan ihanaista kummipoikaamme :). Toivottavasti en tartuta tätä pöpöä hänelle... Täytyy yrittää pidättäytyä suurimmista pusutteluista. Katsotaan, mikä on tilanne huomenna - toivoisin niin pääseväni rentoutumaan kuumavenyttelyyn! Niin ja se salitreenikin täytyisi ekaa kertaa vetäistä kunnolla läpi...

Pienenee - hitaasti, mutta toivottavasti varmasti

Päätin tässä aikani kuluksi ottaa tämän viikon mitat nyt, kun en sitä tiistaina jaksanut tehdä. Vähän ehkä kyseenalaista tämä minun mittailurytmini, olisi varmaan luotettavampaa vakioida olosuhteita, mutta minkäs teet :). Ja, tadaa:

• hauis V -0,5 cm
• hauis O -0,5 cm
• reisi V -2,0 cm
• reisi O -0,5 cm
• pohje V -2,0 cm
• pohje O -1,5 cm
• rinnan alta -2,0 cm
• vyötärö -2,5 cm
• navanympärys -5,0 cm
• lantio -4,0 cm
• pepunympärys -1,5 cm

Nämä muutokset ovat siis verrattuna ensimmäisiin mittoihin 16.8., lukuunottamatta vyötäröä, josta on ensimmäinen luotettava tulos mitattu 25.8.

Olen erittäin tyytyväinen noihin mahanalueella tapahtuneisiin muutoksiin! Olen myös ollut huomaavinani, että rintsikoita on ollut hankala saada sopivan tiukalle, mikä nyt tuloksia katsellessa on varsin luonnollista. Pitänee suunnata seuraavalla ostosreissulla alusvaateosastolle :). Ja näin jälkiviisaana voisi vielä todeta, että kyllä eilen sovituskopeissa vaatteet menivät ehkä himpun verran helpommin päälle ja näyttivät hintsusti paremmin istuvilta ;).

Shoppailua!

Olin perjantaina töiden jälkeen kaverin kanssa kaupungilla tarkoituksena löytää mekko serkkuni hääjuhlaan. Häät ovat lokakuun alussa, joten vähitellen oli aikakin alkaa katsella. Onnistuttiin olemaan erittäin tehokkaita: löysin kolme kaunista mekkoa!

Kovin paljon ei sovituskoppeilu ollut helpottunut sitten viime kerran, eikä kolttujen koossa ollut juurikaan tapahtunut muutosta. Mutta jestas mikä muutos pakaroissani ja takareisissäni oli nähtävissä! Olen nyt muutaman viikon ajan käyttänyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti Biothermin antiselluliittivoidetta, ja se yhdistettynä parempaan ruokavalioon ja lisättyyn liikuntaan on selvästi saanut aikaan jotain. Iho oli sileämpää ja appelsiinikurttuja oli oikeasti vähemmän nähtävissä kuin ennen. En kyllä osaa sanoa, kuinka paljon tästä muutoksesta on kiittäminen rasvaamista, mutta on sillä varmasti joku vaikutus ollut.

Mekoista vielä vähän. Kaikissa kolmessa oli tosi tyylikäs leikkaus ja ne istuivat yllättävän hyvin. Mistään ei tuntunut tursuavan mitään yli (jes!), mutta kahden mekon vetoketjun kanssa on kyllä vielä puurtamista. Ne menevät kiinni, mutta eivät ilman lisäkäsiä. Niinpä konkreettinen välitavoitteeni neljän viikon päästä onkin saada vetoketjut vaivattomammin kiinni ja sitä kautta saada mekot näyttämään vielä tyylikkäämmiltä! :) Katsotaan saisinko silloin niistä napattua myös kuvia itseni päällä... Vasemmalla kuitenkin yksi perjantain löytö, Vilasta. (Kuva lainattu täältä.)

Salitreeni päivitetty

Tapasin eilen keväällä käyttämäni personal trainerin ja suunnittelimme minulle uuden salitreeniohjelman. Tanssituntien ja balancen voimalla ajattelin saada pidettyä keskivartalon ja jalat voimissaan (ja jopa hieman kehittää niitä), mutta yläkroppa tuntuu jäävän paitsioasemaan. Niinpä olin aikaa varatessani pyytänyt painotusta nimenomaan ylävartalon lihaksiin.

Ja sitä nimittäin saa mitä tilaa! Treenini on nyt mielenkiintoinen "Patteritreeni", eli koostuu neljästä kahden liikkeen patterista, joista jokainen toistetaan kolme kertaa. Kuulostaa vaikealta, mutta on oikeasti aika yksinkertaista. Ensimmäisen ja kolmannen, ja toisen ja neljännen patterin liikeet liittyvät samoihin lihasryhmiin, mutta tehdään hieman eri lailla keskenään. Näin saadaan hyvä ja monipuolinen rasitus, ja toivottavasti myös näkyviä tai tuntuvia tuloksia.

Eilen emme varsinaisesti tehneet ohjelmaa kunnolla, vaan kävimme liikkeet vain yhdessä läpi, jotta osaan sitten ensi kerralla tehdä ne oikein. Tein siis vain yhden sarjan jokaisesta liikkeestä, mutta kivasti tuntuu tänään yläselän ja käsivarsien lihaksistossa, että eilen on rautaa nostettu! Nyt on siis lupa odottaa kehitystä myös allien alueelle. :)

Tuloksia jo nyt?

Oli pakko päästä kirjoittamaan, kun sain erittäin yllättävää palautetta erittäin yllättävältä taholta. Eräs työkaverini kysyi tänään, olenko laihtunut ja mahdollisesti aloittanut jonkun kuurin (hän on itse ollut viikon mukana GoFatGo-haasteessa)! En olisi uskonut, että vielä mitään mihinkään näkyisi, mutta ehkäpä kuitenkin jotain on jo päässyt tapahtumaan :). Olen elänyt nyt muutaman päivän ihan epätoivoissa, että ei tästä kuitenkaan tule mitään, ja kuinka noloa on pitää tällaista blogia, jossa ei mitään tuloksia saada aikaan... Tämä kommentti antoi ihan uutta puhtia ja tunnelin päässä selkeästi pilkahtelee valoa!

Pitänee tutkailla kroppaa mittanauhalla tässä joku päivä. Ja tänään piipahtaa salin vaa'alla (mutta tähän en toivoani pistä).

Dance!

Jee, olen saanut ensimmäisen kommentin/seuraajan, kivaa! Heti tuli annos lisää puhtia tanssitunnille :)

Viikonlopun semikipeilyn jälkeen oli ihanaa päästä taas tanssimaan. Pyörin koko viikonlopun kuin pistoksissa - olisi ollut energiaa, mutta ei mitään mihin sitä käyttää. Huh, nyt on onneksi saanut hikoltua suurimmat pois! Kurkkukipuhan ei siis varsinaisesti oli hävinnyt mihinkään, mutta kun ei se levolla tullut yhtään paremmaksi, niin ajattelin sitten saman tien testata, lähtisikö tanssimalla. No, ei ehkä ihan kokonaan, mutta tunnilla pystyi kuitenkin täysillä tekemään, eikä kovin pahalta tuntunut, joten annoin mennä. Katsotaan, miltä huomenna tuntuu...

Sunnuntaina alkoi muuten vihdoin Suomen versio iki-ihanasta realitysta So You Think You Can Dance! "Suomenkielinen" nimi on kauhistus, Dance, mutta itse ohjelma oli taattua laatua. On niin siistiä katsoa taitavaa tanssia! Jos olisin n. seitsemän vuotta nuorempi ja haluaisin tosissani yrittää tanssin alalle, tämä kilpailu olisi ehdoton. Palkintokin on niin hieno, vuoden opinnot kattava stipendi New Yorkissa. Olihan siellä joukossa tietysti muutama käsittämätön itsensänolaaja, mutta pääasiassa kaikki yrittäjät olivat tosissaan ja tosissaan osasivat tanssia. Eivät kaikki todellakaan olleet vielä siinä vaiheessa, että olisivat ansainneet päästä jatkoon, mutta ainakin yrittivät ja luottivat itseensä. Ehkä ensi vuonna uudestaan :). Aivan eri meininki kuin esim. Idolsin karsinnoissa, joita katsoessa joutuu omaan myötähäpeäänsä kieriskelemään...

Huomenna on vuorossa jälleen Hot Balancea, ihanaa! Keskiviikkona tapaan kevään personal trainerini, jolta pyysin päivitystä saliohjelmaani. Tässä uudessa ohjelmassa haluaisin nimenomaan painottaa yläkroppaa, että saisin vähän oikaistua hartialinjaani (seison ottamissani before-kuvissa ihan vinossa!) ja kasvatettua habaa (eli oikaistua alleja). Toivottavasti osataan valita oikeat liikkeet.

Treeni-iloa uuteen viikkoon!

Numeroita

Hetken aikaa blogia kirjoitelleena tulin siihen tulokseen, että olisi ehkä sittenkin hyödyllistä julkistaa ne maagiset numerot: eli pituus, tämänhetkinen paino ja tavoitepaino. Kun nyt kuitenkin on myös tarkoitus sitä painoa pienentää, vaikkakin lähinnä kiinteytymisen johdosta.

Olen keskimääräinen suomalainen nainen, eli 167 cm pitkä (tai lyhyt, miten sen nyt ottaa). Tällä hetkellä (tai siis viimeksi kun kipaisin sillä salin vaa'alla) painan liikaa, eli 82,2 kg. Tavoite olisi normaalipainossa tai hiukan alle, eli 68 kg:ssa. En osaa edes arvioida, koska olen tuon verran viimeksi painanut, varmaan opintojen alussa. Minulla ei siis ole omassa kodissani koskaan ollut vaakaa, vanhempien luona sellainen on ollut.

Ensimmäinen välitavoite on tietysti alle 80 kiloa, seuraava 75 kiloa, kolmas 70 ja lopullinen tuo 68. Katsotaan, miten lähtee sujumaan. Usko on koetuksella, ainakin näin parin viikon jälkeen, kun muutosta ei tahdo tapahtua. Paitsi tietysti ne mittavirheet ympärysmitoissa ;).

Sain tänään myös räpsittyä itsestäni "before"-kuvat. Kamalaa katsottavaa, joten säästän ne siihen vaiheeseen, kun on näyttää rinnalla parempia otoksia. Ajattelin näin alustavasti kerran kuussa niitä räpsiä, jospa sitä kautta se omakin usko vahvistuisi. Toivossa on hyvä elää!

Voihan kipeys!

Aivastelin ja palelin eilen koko päivän töissä. Kotiin tultuani söin nopean välipalan ja aloin pakkailla tanssituntivermeitä, kun yhtäkkiä tuli fiilis, ettei ehkä kannatakaan lähteä. Mittasin kuumeen, joka olikin sitten alilämmön puolella. Ajattelin ottaa varman päälle ja jätin tunnin välistä (harmittaa ihan vietävästi edelleen!), ja tänään aamulla heräsin kurkkukipuisena. :( Ihan supermälsää. Täytyy toivoa, että tämä menisi nopeasti ohi, sillä olin juuri päässyt taas treenailemisen makuun.

Keskiviikkona ehdin muuten hieman mittailla itseäni iltasella, ja hämmästyttävää kyllä, joissakin kohdissa oli huomattavissa kaventumista! En nyt vielä liikaa innostu, osa tuloksista menee varmasti mittavirheen syyksi. (Olin esimerkiksi ensimmäisellä kerralla vyötäröä mitatessani katsonut numerot jotenkin kieroon ja saanut tulokseksi täysin mahdottoman mitan, mutta enhän sitä tajunnut ennen kuin nyt uudestaan mittaillessani.. Että se siitä hyvästä vyötärötuloksesta, taidan sittenkin olla vyötärölihavuusriskin rajoilla.) Tämä antaa kuitenkin kannustinta jatkaa samalla radalla, kunhan siis vain kurkkukipuilu hellittää.

Kauniit käsivarret

Yksi kroppani kaaosalueista on käsivarret. Allit orastavat ja valokuvissa näytän kaamealta tankilta, kun hartiat ovat niin leveän näköiset, varsinkin käsien ollessa suoraan sivuilla. Hartioiden leveydelle ei nyt juurikaan mitään pysty tekemään, mutta jos tuota rasvaa olisi siinä lähialueilla hieman vähemmän, niin olemus saattaisi vaikuttaa kevyemmältä.

Katselin eilen kuvia itsestäni kesän ajalta, ja aika pahalta näytti. Niin pahalta itse asiassa, että tuli ihan paha mieli ja lähes huono olo. Miten olen voinut antaa itseni repsahtaa tuollaiseen tankkimuotoon? Kuvat olivat niin karua katsottavaa (etenkin kaikki mekoissa tai kevyemmissä kesähepenissä otetut), ettei niitä voi tänne julkistaa ennen kuin vierellä on jotain paljon paremman näköistä uutta materiaalia. Sitä siis odotellessa.

Mutta takaisin asiaan. Toisin kuin vaikka noihin mahamakkaroihin, käsivarsien lihaksiin voi suoraan vaikuttaa treenamalla niitä. Niinpä suuntasin eilen salini painonnostonurkkaan kourassani Fit-lehden Kauniit käsivarret -tehotreeniohjelma! Taisin vain käyttää turhan kevyttä tankoa, kun tänään ei ole suuremmin käsivarsissa kiristellyt. Sarjoja tehdessä toki tuntui, mutta vielä ehkä ei liikuttu täysin jaksamisen rajamailla. Eli ensi kerralla astetta painavampi tanko kehiin.

Aiemmat saliohjelmani ovat olleet enemmän koko vartalolle suunnattuja, joten tuntui hassulta vain vaihtaa hauis- tai ojentajaliikkeestä toiseen ja treeni tuntui olevan tosi nopeasti ohi. Aikaa taisi kulua noin puoli tuntia. Päälle lämmittelin ja jäähdyttelin crossarilla, jotta sain myös sykkeitä hieman nostettua. Kiloklubin liikuntaneliöt herjaavat minulle liikkumiseni olevan liian alhaista tehoa... Tanssitunneilla tietysti syke nousee, enkä tiedä miten nuo laatikot lasketaan, joten en ole siitä niin hirveän huolissani, mutta ehkäpä silti suuntaan jonain kauniina päivänä pitkän tauon jälkeen taas spinnailutunnillekin. Ja käsitreeniä teen ehdottoman säännöllisesti!

Hot hot hot!

Kävin eilen BodyBalance-tunnilla, joka pidettiin salini uudessa Hot fitness studiossa, eli n.35-38 -asteisessa salissa. Olipa siisti tunti! Tykkään muutenkin balancesta, mielestäni se on juuri sopivan rauhoittavaa, mutta kuitenkin lihaksia kehittävää treeniä, ja ennen kaikkea (verrattuna joogaan) siihen kuuluu musiikki. Ilman musiikkia treenailu on itselleni outoa, johtunee tanssitaustastani.

Tunnilla hikoilun määrä oli melkoinen. Symppis ohjaajakin piti tuntia ensimmäistä kertaa kuumassa tilassa, ja oli jotenkin lohdullista katsoa hänenkin puuskuttavan ihan yhtä lailla oppilaiden kanssa, ripsivärit poskille valuen :). Salin lämpötila teki sen, että uskalsi kokeilla asentoja syvemmin ja paremmin kuin normaalissa jumppasalissa. Tiesi, että lihakset ovat "turvassa". :)

Ennen tuntia olin muutaman tunnin ajan yrittänyt juoda hyvin, hörppäsin vielä salissa noin desin vettä, ennen kuin kipaisin täyttämään 0,6 litran vesipulloni uudestaan täyteen. Ennen loppurentoutusta olin juonut pulloni tyhjäksi... Mutta mitään huonoja fiiliksiä en tunnilla tai sen jälkeen tuntenut, joten ilmeisesti nesteytys oli onnistunut. Ohjaaja varoitti, että tunnilla saattaa tulla huono olo, ja että se on myös ihan normaalia. Huonon olon iskiessä kannattaa hetken aikaa makailla matolla ja tasailla fiiliksiä, mutta "kylmään" ulkotilaan ei kannata lähteä.

Kaiken kaikkiaan tunti oli niin mahtava, että tästä tulee kyllä ehdottomasti viikottainen rutiinini!

Eiliset ravintopallurat sain kuin sainkin vihreälle kuitua lukuunottamatta! Keltaista se vaan itsepintaisesti pukkaa, tällä kertaa olin kuitenkin jo lähellä hyviä numeroita: sain kuitua 20g kun suositus olisi 25g. Kaloreita keräsin rahtusen alle 1500, eli noin sata vähemmän kuin maanantaina, ja vajetta sain noin 800 kcal. Käsittämätöntä! (Rukkasin asetuksiani siten, että suosituskalorimäärä itselleni olisi nyt noin 2100 kun se edellisillä asetuksilla oli yli 2200.) Syön siis ilmeisesti aivan liian vähän, vaikka itsestäni ei todellakaan tunnu siltä, pikemminkin on fiilis, että olen koko ajan syömässä jotain. Hämmentävää.

Ja mikä vielä lisää hämmennystäni on vaaka. Eli se salin vaaka, jolle pääsen itseäni punnaamaan noin kerran viikossa vaihtelevaan ajankohtaan vaihtelevissa olosuhteissa. Eilen unohdin käydä vaa'alla balancen loppumisen jälkeen, joten kipaisin sille puolipukeissa suihkun jälkeen. Tulos: ei hyvä. Väitin itselleni, että tämä huono tulos johtui painavista housuistani ja niinpä vähensin siitä olettamani housujen painon. Tulos ei silti ollut juuri mistään kotoisin, 100 grammaa vähennystä viikon takaiseen. Tällainen ei todellakaan ole motivoivaa puuhaa :(. Joko jätän punnaamisen kokonaan tai hankin oman vaa'an himaan, jotta saisin edes hieman vakioitua mittausolosuhteita. Mietintämyssy on siis päässä. Ja surkuttelen sitä, että nyt yhtäkkiä harmittelen vaa'an näyttämiä arvoja, vaikka alunperin minun ei ollut tarkoitus varsinaisesti "laihduttaa" ja seurailla painoa. Oivoivoi tätä naisen elämää!

Positiivisia asioita eilisessä oli käynti Eat&Joy Maatilatorilla. Sitä luomuherkkujen määrää! Ostimme kassillisen suomalaista lähituotettua ruokaa ja teimme kotona herkullisen kaalilaatikon iltaruoaksi. Namnam, sitä on onneksi jäljellä vielä tällekin illalle! Herkuttelen illalla (yksin ja omassa rauhassa) käytyäni ensin tekemässä käsitreenin ja nautiskelemassa venyttelystä kuumassa salissa :).

Ei senttejä vaan kiloja

En pystynyt eilen järjestämään itselleni yksinäistä hetkeä mittailujen järkkäämiseksi, joten ainakaan vielä ei ole mitään raportoitavaa. Katsotaan yritänkö tällä viikolla edes mitata, koska silmämääräisesti mitään muutosta ei ole tapahtunut, eivätkä viime viikon ruokailut ja urheilut välttämättä vielä mitään saaneet aikaan. Painoa jännään, koska menen tänään taas salille ja pystyn punnitsemaan itseni. Hieman huolestuttaa...

Rekisteröidyin viikonloppuna Kiloklubiin. Keväällä treenatessani personal trainerin kanssa sain jonkin verran palautetta pitämästäni ruokapäiväkirjasta, joten ajattelin, että tästä työkalusta voisi olla apua terveellisempien ruokailutapojen hanskaamisessa. Näin muutaman päivän kokemuksella voin sanoa, että yllätyin. Viikonloppu tietysti meni täysin omille poluilleen, mutta etenkin eilisistä tuloksista olin äimistynyt: päivän energiavajeeni oli 1120 kcal! Ovatkohan asetukseni edes sinnepäinkään oikein?! Herkkupalluran sain pysymään vihreänä, muut möllöttävät keltaisina, ja tämä onkin enemmän se, mistä olen huolissani. Luulin syöneeni eilen hyvin, salaattia molempien lämpimien ruokien kanssa, runsaskuituista puuroa ja paahtoleipää, hedelmän välipalalla jne. Ilmeisesti olen kuitenkin vielä jonkin matkan päässä niistä kaikkein terveellisimmistä ruokailutavoista... Toivottavasti tänään menee paremmin!

Loppuviikon treenailut

Keskiviikkoisen hieronnan jälkeen on keskiselkä vieläkin hieman arka. Torstain tanssitunnilla en oikein päässyt tunnelmaan sijaistavan opettajan tyylin ollessa hieman outo omalle kropalle, joten ihan parhaita fiiliksiä en siitä saanut. Loppua kohti meininki parani kuitenkin selvästi, mutta selälle tuo tunti ei ehkä ollut kaikkein paras. Varsinkin, kun ne kotona tehdyt venyttelyt taisivat jäädä väliin...

Olin alustavasti suunnitellut meneväni tänään spinnailemaan, mutta aamupäivä hurahti ohi lehteä lukiessa. Tämän ei soisi toistuvan, mutta onneksi voin korvata asianlaidan (ja saada neljä liikuntakertaa täyteen) huomisen golf-kierroksella. Ajattelin ottaa mukaan sykemittarin ja seurailla hieman kalorienkulutusta noin 4,5 tuntia kestävän urakan aikana.

Karkkilakko pitää edelleen loistavasti! Eilen vastustin tehokkaasti leffakarkkeja, ja viikolla keksin oivan korvikkeen akuuttiin makeanhimoon: salmiakkiksylitolipurkka! Siitä saa kivasti salmiakin maun suuhun (mikä yleensä itselle on se tärkein juttu), mutta samalla happohyökkäys keskeytyy ja suuhun jää tunne, ettei heti haluaisikaan mitään syödä. Pelastus!

Ensi viikolla käyn taas salilla treenailemassa, yritän päästä testailemaan kuumatreenausta. Samalla voin piipahtaa vaa'alla katsomassa, miten läski makaa. Todennäköisesti täysin ennallaan...  Niin, ja mittaillakin pitäisi. Katsotaan onko viikottaisista mittauksista mitään hyötyä vai pitäisikö venyttää väli kahteen viikkoon. Vastauksen tiedän maanantai-iltana!

Ruokailutottumukset ja sokeririippuvuus

Ajattelin jakaa muutaman sanan sekä omista ruokailutottumuksistani että sokeririippuvuudestani.

Itse olen (ainakin ollut) kohtalaisen pahasti riippuvainen sokerista, en vain oikein ymmärrä, miksi. En pidä tapanani vedellä sokeripommeja välipaloiksi, enkä käytä teessäni sokeria. Hunajaa korkeintaan, ja sitäkin vain ollessani kipeä. Ilmeisesti suurin sokerilähteeni onkin ollut karkit ja limut. Suklaa ei ole ollut minulle koskaan mikään heikko kohta, mutta irtokarkit ja varsinkin salmiakki on. En myöskään pidä kevytlimujen mausta (Pepsi Max ja Coke Zero tekevät tässä poikkeuksen) enkä lipitä limuja edes viikottain. Siksi olenkin täysin pöllämystynyt siitä, että olen nyt ollut reilut kolme viikkoa täysin ilman karkkia ja limuakin olen juonut vain kerran. Ja tähän ajanjaksoon on osunut mm. tyttöjenilta, erilaisia juhlia ja leffakäynti. En ole huomannut mitään merkittäviä "vieroitusoreita" enkä mitään merkittäviä eroja ulkomuodossani (tai painossakaan, jota en siis pysty säännöllisesti seuramaan, mutta salilla tulin vilkaisseeksi vaakaa). Tästä kaikesta seuraa, että tunnen olevani "turhaan" karkkilakossa... Ainoa muutos on, että karkkihyllyn ohi käveleminen on tullut hieman helpommaksi, vaikka sen kohdalla sokerihammasta alkaisikin kolottaa.

Mitä sitten muihin ruokailutottumuksiini tulee, olen niitäkin yrittänyt parantaa. Aamuni aloitan vielä toistaiseksi kahdella viipaleella runsaskuituista pehmeää ruisleipää (näitä joitan ihmeruisleipiä, varsinaista tummaa ruispalatyyppistä leipää ei mahani kestä) ja lasillisella tuoremehua. Lisäksi nappaan multivitamiinitabletin. Tuo toistaiseksi tarkoittaa sitä, että aion palata syömään täysjyväpuuroja heti, kunhan ilmat hieman viilenevät; kuumilla ilmoilla en vain voi aloittaa päivää kuumalla ruualla. Kun vaihdan puuroon toivottavasti pian, jäävät myös leivät syömättä. Lounaan syön arkisin työpaikalla, ja olen yrittänyt panostaa salaatin määrään. Kerään annoksen yhdelle lautaselle, jolloin lautasmallia on helppo toteuttaa. Leipää en lounaalla enää syö, juomana vettä ja lasillinen rasvatonta maitoa. Tähän asti päiväni onkin sujunut mielestäni hyvin.

Ongelmat alkavat iltapäivällä. Muutaman tunnin kuluttua lounaasta mahassa alkaa hieman kurnia, ja tiedän, että olisi välipalan aika. Työpaikan kahvila myy rupuisia hedelmiä kiristyshintaan, joten ne ovat saaneet jäädä vitriiniin makaamaan. Jos olen lähtenyt töiden jälkeen suoraan treenaamaan, olen saattanut ostaa lähikaupasta matkalle evääksi karjalanpiirakan tai pasteijan ja tuoreista hedelmistä puristetun smoothien. Juotavat rasvattomat ja "poistettu kaikki lisätty sokeri" -jogurtit olen jättänyt muutaman karmean kokemuksen jälkeen kylmähyllyyn. Näillä voimilla olen puskenut treenin läpi, ja jälkeenpäin on yleensä järkyttävä nälkä, eikä kotona mitään ruokaa. Tästä voi sitten päätellä, että päädyn joko kivaan jonkun muun tekemään (pika)ruokaan tai nopeasti omalla hellalla kyhättyyn pestopastaan. Ja annoskoko on tietysti karmiva, eikä salaatista ole tietoakaan.

Ihan nolottaa kirjoittaa tätä tänne potentiaalisten lukijoiden naureskeltavaksi, kun tasan tarkkaan tiedän, mitä tottumuksissani on pielessä ja miten helposti asiat olisivatkaan muutettavissa. Olen nyt ajanut parempia tapoja myös kodin suuntaan, joten syksyn mittaan pitäisi itse tehdä enemmän ruokaa, ja etenkin lisätä niitä päivällisen ohessa tarjottuja salaatteja ja iltapäivällä syötäviä välipaloja. Edelleen uskon tämän blogin pitämisen (vaikkei tätä kukaan koskaan lukisikaan) auttavan, koska olen jotain kirjallisesti luvannut, ja ennen kaikkea - olen nähnyt sen auttavan monia muita. :)

Noinh, ihan kohta hierojalle!

Kannustusta!

Sain kuin sainkin itseni raahattua salille väsymyksestä huolimatta. Rehkin ensin n. 25 minuuttia crossarilla ja jatkoin siitä puolen tunnin core-tunnille. Se oli kyllä ihan kauheaa! Ohjaaja ei oikein sopinut omalle tyylilleni, soitti huonoa musaa ja liikkeet olivat omalle kunnolle ihan liian rankkoja :p. Coren jälkeen jäin vielä tunnin venyttelyyn, mutten siitäkään oikein onni auennut. Venyttelyt tehtiin dynaamisella tekniikalla, eli asentoon ei jäädä "röhnöttämään", vaan hengityksen avulla liikutaan venytysasennossa. Tämän ei pitäisi rasittaa lihaksia ympäröiviä niveliä ja nivelsiteitä, ja toisaalta venytyksen pitäisi olla myös tehokkaampaa kuin perinteisissä pitkissä venytyksissä. Itselleni jatkuva asennossa liikkuminen tuntui kuitenkin hankalalta, ja tuntui, etten päässyt yhtään rentoutumaan. No, ensi kerralla sitten!

Otsikkoon liittyen haluaisin tuoda esille uudehkon webbipalvelun, HeiaHeian. Palveluun voi kirjautua joko kokonaan uudella tilillä, tai yhdistää siihen jonkun olemassaolevan webbitilinsä (Facebook, Twitter tai Google). Omaan profiiliin kirjataan liikuntasuoritukset, ja myös painoa voi seurata. Liikuntasuoritukset voi jakaa mm. Facebookin feedissä, tai pelkästään palvelun sisällä. Palvelussa voi muodostaa ryhmiä ja lisätä kavereita, ja jakaa omia tietojaan näiden kesken. Vaikuttaa hauskalta, ja kehitystä tehdään koko ajan. Toimii mainiosti myös yksin käytettynä treenipäiväkirjana, ja itse aionkin käyttää sitä näin aluksi juuri tähän tarkoitukseen.

Nyt suihkuun ja iltapalalle!

Väsyväsyväsy...

Kauhea iltapäiväkooma! Olen ollut tosi väsynyt iltapäivisin ja iltaisin nyt jo muutaman viikon ajan. Pari viime viikkoa treenasin intensiivisesti joka ilta, joten luulen väsymyksen johtuvan osittain siitä. Mutta tämä iltapäiväkoomailu töissä on kyllä ihan vihoviimeistä hommaa. Mikään ei innosta ja silmiä saisi pitää tulitikuilla auki, niin painavilta luomet tuntuvat...

Täytyy lähteä salille heti kun pääsen kotiin, sohvan vetovoima on niin hurja! Tästä syystä olen todennut itselleni parhaaksi vaihtoehdoksi treeneihin menemisen suoraan töistä. Mutta tällä hetkellä treenipaikat sijaitsevat siten, että töistä tullesta koti on matkan varrella, eli on turhaa raahata treenikamoja koko päivän mukana, kun ne voi kätevästi hakea kotoota. Lisäksi tanssituntien ja ryhmäliikuntatuntien alkamisajat ovat sellaiset, ettei erkkikään notku töissä siihen asti... Huoh, pitää vain vastustaa tätä unen kutsua ja toivoa, että pieni treeni piristäisi!

Tästä se lähtee

Mittasin kriittiset kohdat itsestäni eilen illalla, mutta en taida uskaltaa tuloksia tänne kirjata ylös. Kirjaan mieluummin viikon päästä muutokset :). Sen verran voin sanoa, että mitat olivat jotenkin paremmat kuin mitä etukäteen ajattelin. Esimerkiksi vyötärönympärys on kaukana vyötärölihavuuden raja-arvosta. Ongelmakohdat taitavatkin olla siinä heti vyötärön alapuolella...

Aloitin viikon treenailut eilen syksyn ekalla tanssitunnilla, ja vitsit että oli kivaa! Hieman harmia tunnilla tuotti molemmissa päkiöissä olevat melkein parantuneet rakot ja vasemman akillesjänteen vihoittelut. Toivottavasti molemmat vaivat helpottavat viikon mittaan. Tänään vuorossa olisi Core-tunti salilla ja päälle rentouttavaa venyttelyä. Huomiset treenit jäävät välistä hieronnan takia, mutta onhan se hyvä saada jumit auki lihaksista ennen hurjan treenisyksyn alkua ;). Torstaina taas tanssimaan!

Viikonloppu saattaa lipsahtaa viihteen puolelle, mutta ei tässä nyt niin ryppyotsaisia olla, etteikö välillä sallittaisi pieniä repsahduksia. Yritän silti pitää kiinni lakoistani, eli en aio sortua mässäilemään karkkeja tai sipsejä.

Minusta

Sille satunnaiselle lukijalle, joka tänne eksyy, voisin kertoa hieman itsestäni. Olen nuori nainen, täytän syyskuussa 27 vuotta. Asun Helsingissä avomieheni kanssa lähellä houkutuksia: ravintolat, kahvilat ja kaiken kulttuurin take awayt vain kivenheiton päässä kotioveltamme. Kolikon kääntöpuolella myös liikuntamahdollisuudet ovat lähellä!

Taustani on liikunnallinen, olen harrastanut tanssia eri muodoissaan koko ikäni vaihtelevalla intensiteetillä. Talvisin laskettelen ja kesäisin golffailen. Viime syksynä aloitin säännöllisen tanssiharrastuksen uudestaan. Salikorttia olen kantanut lompakossani kolmisen vuotta ja sitäkin on höylätty vaihtelevasti. Vuosi sitten yritin virvoitella tätäkin harrastusta uudestaan, mutta sain itseäni niskasta kiinni vasta keväällä personal trainerin ohjauksen avulla. Niskavillat kuitenkin katkesivat kesän kynnyksellä ja jälleen ollaan yrittämässä uudelleen...

Tarinani on varmaankin aika tavallinen. Äidin helmoista pois muutettua säännöllinen ruokailu ja elämänrytmi muuttui huitelevaksi opiskelijaelämäksi. Syötiin kun muistettiin, yleensä jotain nopeaa ja epäterveellistä, ja juotiin sitäkin enemmän. Luennoilla käytiin jos jaksettiin, keskityttiin kavereihin ja rientoihin. Kaikessa hiljaisuudessa painoa tuli lisää 10-15 kiloa. Näyttää kirjoitettuna hirveän suurelta, eikä peilikuvakaan imartele.

Turha materia on kerääntynyt jenkkakahvoiksi lantiolle, makkaroiksi mahaan ja selkään (yök!), selluliitiksi reisiin ja pepun alle sekä alleiksi käsivarsiin. Näitähän on kauhean vaikea "täsmäpoistaa", joten sellaisesta onkin turha haaveilla. Jos ja kun treenaan tasaisesti koko kroppaa sekä aerobisesti tanssitunneilla että lihasta kehittävästi salilla, luulisin saavani tuloksia. Kunhan muistan tukea treenailua oikeanlaisella ruokavaliolla.

Olen jonkin verran skeptinen erilaisia muotiruokavalioita kohtaan. Olen kyllä nähnyt, kuinka isot miehet laihtuvat silminnähden jättäessään pois perunan, pastan, riisin ja leivän (eli vähentäen hiilareita), mutta toisaalta olen nähnyt samojen kilojen tulevan takaisin, kun vanhoihin tapoihin palataan. En siis haluaisi ryhtyä ääripääihmiseksi, vaan yritän toimia järkevästi. Siten, että jaksaisin toimia niin pidempään kuin muutaman kuukauden ajan.

Tällä hetkellä olen kolmen viikon ajan ollut karkkilakossa ja vältellyt myös muita perisyntejäni kuten ranskiksia ja sipsejä. Näiden sijaan olen dramaattisesti lisännyt kasvisten ja vihannesten osuutta päivittäisessä ravinnossani. Työpaikan lounaalla kerään ruuan yhdelle lautaselle, ja täytän siitä aina ensimmäiseksi puolet salaatilla. Eipähän jää liikaa tilaa tyhjille hiilareille ja rasvaisille kastikkeille!

Liikuntatavoitteeni on neljä treenikertaa viikossa. Tanssitunneista tulee jo kaksi, joten salillekin "tarvitsee" lähteä vain kahdesti. Salikerroista toisen on oltava perinteistä lihastreeniä laitteilla ja painoilla, toinen voi olla jokin ryhmäliikuntatunti. Sain keväällä kohtalaisen hyvin kiinni tästä neljän treenikerran rytmistä, joten tiedän sen olevan toteutettavissa. Pyrin saamaan urheilut urheiltua torstaihin mennessä, jotta viikonloppuna voi ottaa rennosti ja tehdä muutakin kuin suorittaa "Projekti kroppaa". Lisäksi usein viikonlopuille on suunniteltu kaikenlaisia sosiaalisia menoja, joten arkisin on myös tältä kannalta helpompi liikkua.

Toivon löytäväni säännöllisen liikunnan rytmin ennen syksyn ja alkutalven pimeyttä. Olen taipuvainen syysväsymykseen, eikä jo iltapäivästä laskeva aurinko varsinaisesti piristä. Siksi aionkin nyt kerätä aurinkoa varastoon ja nauttia loppukesän lämmöstä!

PS. Vaakaa ei kotona ole, joten painoa en säännöllisesti voi seurata, eikä se mittarina niin kiinnostakaan. Lähinnä kuriositeettina, koska painoindeksin mukaan olen tällä hetkellä lievän lihavuuden puolella. Mitat kriittisistä kohdista ajattelin tänään illalla ottaa, ja seurata niitä viikottain. Samoin ajattelin napsaista valokuvat, jotta toivottava kehitys olisi helpommin todistettavissa.

Blogin nimestä ja tavoitteista

Blogin alkuperäinen nimi oli Kurvit suoriksi! Leikittyäni blogin ulkoasun muotoilutyökaluilla ja pohdittuani aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, tuo nimi alkoi kuulostaa väärältä. Pohjimmiltaan omakin ihanteeni sutjakkaasta vartalosta on tavoittelua raikaampaan oloon - pois hiostuttavista ja ahdistavista vararenkaista, kohti terveellisempää ja raikkaampaa ruokavaliota. Blogin osoitteessa edelleen näkyvä kurvit-sana on mielestäni silti hauska, onhan tässä elämässä ollut mutkia ja vastaan niitä tulee varmasti edelleen. Eivätkä ne kurvit tuosta vartalostakaan kokonaan häviä! ;)

Blogi on siis perustettu tukemaan minua tavoitellessani parempaa oloa ja linjakkaampaa kroppaa. En aio varsinaisesti laihduttaa; vierastan ajatusta "laihdutuskuurilla olosta". Haluan silti eroon jenkkakahvoista, mahamakkaroista, orastavista alleista ja megareisistä. Uskon pääseväni näihin tavoitteisiin jättämällä minimiin turhat sokerit, rasvat ja suolat ja lisäämällä kasviksia, vihanneksia ja liikuntaa. Kuulostaapa tutulta. Tätähän joka paikassa tuputetaan, ja pitkään uskoin tekevänikin juuri näin.

Peili kertoo kuitenkin jotain ihan muuta. Vaatteet eivät istu hyvin, joka puolelta tursuaa jotain ylimääräistä. Olokaan ei ole mukava, kun tietää näyttävänsä makkarankuoreen puristetulta ihrakasalta. Ja kun olo ei ole mukava, mitä sitä ihminen tekee? Aivan. Syö suruunsa.

Pitkän tähtäimen tavoite on muuttaa elämäntavat pysyvästi parempaan suuntaan ja sutjakoitua siinä samalla. Lyhyen ajan tavoite on näyttää edes jotenkin siedettävältä ranta-asussa syyskuun lopulla koittavalla aurinkolomalla. Tiedän, että aika on kovin lyhyt tuohon ensimmäiseen tavoitteeseen, enkä otakaan sitä niin kauhean vakavasti. Tarkoitan tällä, että en aio oikoa ihmedieeteillä tai lopettaa syömistä kokonaan, jotta muutaman päivän ajan voisin näyttäytyä bikineissä uima-altaalla. Aion silti panostaa myös tähän pikatavoitteeseen: olen ollut jo useamman viikon karkkilakossa (uskomatonta mutta totta!), aion lisätä salaatteja aterioihini ja vältellä niin helppoa take away -ruokailua sekä panostaa treenaukseen. Kuulostaa jälleen yksinkertaiselta, mutta tällaisen kohtalaisen patalaiskan korviin tuossakin on jo tekemistä.

Avaus

Tämä on toinen kerta, kun aloitan blogin kirjoittamisen. Edellisen kerran kokeilin bloggaamista kirjoittaessani opintojeni lopputyötä. Tuolloin tarkoitus oli jättää työn etenemisestä muistijälki itselleni, enkä oikeastaan kertonut kenellekään kirjoittavani työstäni blogia.

Tälläkään kertaa ei ole tarkoitus huudella blogista ympäri turuja ja toreja, koska aihe on mielestäni hieman nolo. Kukapa haluaisi kuulutella kaikille tuntemilleen ihmisille, ettei ole tyytväinen omaan ulkonäköönsä? Jälleen ajatuksena onkin oman selkärangan vahvistaminen: kun olen (edes puolijulkisesti) kirjoittanut tavoitteeni ylös, siitä on vaikeampaa luistaa.

Sain inspiraation blogiin lukiessani muiden ihmisten (minulle täysin tuntemattomien) elämäntapamuutos- ja laihdutusblogeja. Nämä blogit olivat keränneet itselleen aktiivisen seuraajajoukon ja ajatuksia vaihdeltiin kommenteissa. Siitä tuli tunne, että bloggaaminen saattaisi tosiaankin auttaa oman itsekurin kasvattamisessa: kaverilliset tsemppaukset ja onnistumisista sadelleet onnittelut tuntuivat kivalta (siis pelkän lukijan näkökulmasta - kirjoittajille niistä oli varmasti vielä enemmän iloa). Kiitokset siis inspiraatiosta Pinkki Pingu, Spinning Harriet ja Minttukrokantti!

Silti olen vielä epävarma siitä, kuinka julkiseksi oman blogini haluan. Kirjoitan nimimerkillä, enkä aio olla kovin tarkka yksityiskohdissa, joista minut voisi tunnistaa. Katsotaan, miten homma lähtee liikkeelle; ehkä rohkaistun jossain vaiheessa muuttamaan tyyliäni.