Keskiviikkoisen hieronnan jälkeen on keskiselkä vieläkin hieman arka. Torstain tanssitunnilla en oikein päässyt tunnelmaan sijaistavan opettajan tyylin ollessa hieman outo omalle kropalle, joten ihan parhaita fiiliksiä en siitä saanut. Loppua kohti meininki parani kuitenkin selvästi, mutta selälle tuo tunti ei ehkä ollut kaikkein paras. Varsinkin, kun ne kotona tehdyt venyttelyt taisivat jäädä väliin...
Olin alustavasti suunnitellut meneväni tänään spinnailemaan, mutta aamupäivä hurahti ohi lehteä lukiessa. Tämän ei soisi toistuvan, mutta onneksi voin korvata asianlaidan (ja saada neljä liikuntakertaa täyteen) huomisen golf-kierroksella. Ajattelin ottaa mukaan sykemittarin ja seurailla hieman kalorienkulutusta noin 4,5 tuntia kestävän urakan aikana.
Karkkilakko pitää edelleen loistavasti! Eilen vastustin tehokkaasti leffakarkkeja, ja viikolla keksin oivan korvikkeen akuuttiin makeanhimoon: salmiakkiksylitolipurkka! Siitä saa kivasti salmiakin maun suuhun (mikä yleensä itselle on se tärkein juttu), mutta samalla happohyökkäys keskeytyy ja suuhun jää tunne, ettei heti haluaisikaan mitään syödä. Pelastus!
Ensi viikolla käyn taas salilla treenailemassa, yritän päästä testailemaan kuumatreenausta. Samalla voin piipahtaa vaa'alla katsomassa, miten läski makaa. Todennäköisesti täysin ennallaan... Niin, ja mittaillakin pitäisi. Katsotaan onko viikottaisista mittauksista mitään hyötyä vai pitäisikö venyttää väli kahteen viikkoon. Vastauksen tiedän maanantai-iltana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti