Kylläpäs heittää nyt fiilikset laidasta laitaan. Viime viikolla olin tosi innoissani, oli monta rautaa tulessa tulevien duunikuvioiden suhteen, kivoja iltamenoja ja jotenkin muutenkin hyvä fiilis. Tällä viikolla sen sijaan pillitän töissä lepohuoneessa pieleen mennyttä työhaastattelua ja samoista kyyneleistä riittää vielä illaksi himaan. Eilen pääsin jo vähän paremmille vesille, kun tarvoin kotiin ihanassa lumituiskussa, mutta salitreenin jälkeen vastassa olikin pelkkää vettä...
Eikä salillakaan mennyt putkeen. Olin päivällä täysin "unohtanut" että olen menossa Hot Balanceen, joten juominen olisi hyvä juttu. Siispä kärsin seuraamukset: minulle tuli oikeasti huono olo treenin aikana, ja pukuhuoneessa piti puhistella tovi ja juoda yksi 0,6 litrainen vesipullo tyhjäksi, ennen kuin pystyi edes ajattelemaan suihkuun menoa. Kotona sain aikaseksi vain käpertymisen sohvan nurkkaan nielemään kyyneliä, mutta onneksi ihana mies teki ihanaa ruokaa.
Jotain hyvää salilla käymisessä sentään oli - paino on edelleen laskusuunnassa! Mittoja en ole masiksissani jaksanut vähään aikaan ottaa, mutta ehkä viikonloppuna sitten.
Toivottavasti mieli tästä nyt hieman piristyisi, siihen kun ei kaltaisellani tunneihmisellä ihan hirmuisesti tarvita!
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
tiistai 2. marraskuuta 2010
Tunnelmointia
Tarkoitukseni oli eilen illalla pimeyden kunniaksi järjestellä rojuja ja sytytellä kynttilöitä ympäri siistiä kotia, mutta ajauduinkin järjestelemään valokuvia läppärillä... Huomaan vältelleeni kokovartalokuvia hyvinkin tehokkaasti, useimmissa kuvissa näkyy vain puolet kropasta, tai sitten olen istuallaan. Niissä harvoissa kokokuvissa keskivartalo näyttää aika tömäkältä, joten ei mikään ihme, ettei niistä ole tullut suosikkiani :).
Jonkin verran kehitystä on kuitenkin kesästä ja keväästä tapahtunut, mistä tuli tietysti hyvä mieli ja hurjasti tahtoa saada vielä parempaa aikaiseksi. Samoin katsoin jonkin verran viime vuodenkin puolella otettuja kuvia, ja sellaisia, joista muistan ajatelleeni kuinka läskipossu olenkaan. Ja enhän kuitenkaan oikeasti ollut (tai siis pahempaa oli vielä tulossa). Enemmänkin lähempänä tämänhetkistä muotoani... Niin se ihmismieli tekee tepposiaan!
Anyways, jospa sitä tänään saisi aikaiseksi hieman huushollin siivousta, niin olisi kivempi niitä kynttilöitäkin poltella. Esimerkiksi miehen synttärin kunniaksi :).
Jonkin verran kehitystä on kuitenkin kesästä ja keväästä tapahtunut, mistä tuli tietysti hyvä mieli ja hurjasti tahtoa saada vielä parempaa aikaiseksi. Samoin katsoin jonkin verran viime vuodenkin puolella otettuja kuvia, ja sellaisia, joista muistan ajatelleeni kuinka läskipossu olenkaan. Ja enhän kuitenkaan oikeasti ollut (tai siis pahempaa oli vielä tulossa). Enemmänkin lähempänä tämänhetkistä muotoani... Niin se ihmismieli tekee tepposiaan!
Anyways, jospa sitä tänään saisi aikaiseksi hieman huushollin siivousta, niin olisi kivempi niitä kynttilöitäkin poltella. Esimerkiksi miehen synttärin kunniaksi :).
torstai 28. lokakuuta 2010
Positiivinen ongelma
Kylläpäs aika hurahtelee. Viime viikkoinen liikunnan huuto -kipu osoittautui joksikin aivan muuksi, nimittäin ihan oikeaksi kivuksi. Olen menossa parin viikon päästä osteopaatille hoidattamaan noita kipuja, mutta en aio antaa niiden häiritä normaalia elämää enemmän kuin on tarpeellista. Olen siis käynyt tanssitunneilla ja balancessa aivan normaalisti, vaikka kiristäisi kuinka. Flunssa sen sijaan on selätetty, ja sen olisi oman turvallisuutensa nimissä parempi pysyä nyt poissa!
Sitten otsikon aiheeseen. Tuloksia tuntuu syntyvän, vaikka olen nyt ollut oikeastaan koko lokakuun kirjoittamatta ruokailujani ylös ja yrittänyt vain jatkaa hyväksi todetulla linjalla. Senttejä häviää ja painokin oli tiistaina salilla jälleen alle 80 kg, itse asiassa 78,9 kg! Kymmenen kiloa siis lopulliseen tavoitteeseen. Hitaasti mutta varmasti. Näistä tuloksista kuitenkin juontaa ongelmia, nimittäin vaatekaapilla.
Käytännössä kaikki housuni ovat liian suuria, siis kaikki. Minulla on ehkä yhdet oikean kokoiset suorat housut ja yhdet sopivat farkut. Ja kukas nyt kaksilla housuilla tulee toimeen? Aivan, ja siksipä kuljen päivät pitkät housuissa, joita saa olla koko ajan nostelemassa ylöspäin, kun neropattisuunnittelijat ovat jättäneet vyönlenkit pois designista... Järkevämpi immeinen kävisi tietysti ostamassa itselleen uusia vaatteita, mutta tässäpä nyt ongelmani ydin: olen virallisesti työtön (käyn työvoimapoliittisessa työharjoittelussa, jota postauksissani työksi kutsun, muta oikeasti olen siis ilman vakituista työtä), joten tuloni ovat kohtalaisen pienet. Niistä ei todellakaan shoppailla koko vaatekaappia uusiksi, varsinkaan, jos tämä pienentyminen vielä jatkuu ja keväällä kuteet pitäisi taas laittaa uusiksi...
Tästä sinänsä positiivisesta asiasta (eli pienentymisestä) tuleekin ahdistuksen aiheuttaja. Köyhyysahdistus, työttömyysahdistus, merkitsemättömyysahdistus, läskiahdistus. Lähestyvä työharjoittelun loppu, marraskuun harmaus (okei, nyt on vielä lokakuu, mutta jumatsuikka tota säätä!). Iltaisin tuleekin usein pieni masis. Ja siis tässä pitäisi olla ylpeä itsestään, että on oikeasti saanut tuloksia aikaan hyvin, hyvin pienillä uhrauksilla ja muutoksilla, ja näyttäisi jopa siltä, että pysyvään muutokseen ollaan matkalla! Onpas tämä elämä nyt jotenkin vaikeaa.
Vinkkejä piristymiseen otetaan vastaan! Ja myös tuon vaateongelman saa puolestani jotenkin ratkaista. :)
Sitten otsikon aiheeseen. Tuloksia tuntuu syntyvän, vaikka olen nyt ollut oikeastaan koko lokakuun kirjoittamatta ruokailujani ylös ja yrittänyt vain jatkaa hyväksi todetulla linjalla. Senttejä häviää ja painokin oli tiistaina salilla jälleen alle 80 kg, itse asiassa 78,9 kg! Kymmenen kiloa siis lopulliseen tavoitteeseen. Hitaasti mutta varmasti. Näistä tuloksista kuitenkin juontaa ongelmia, nimittäin vaatekaapilla.
Käytännössä kaikki housuni ovat liian suuria, siis kaikki. Minulla on ehkä yhdet oikean kokoiset suorat housut ja yhdet sopivat farkut. Ja kukas nyt kaksilla housuilla tulee toimeen? Aivan, ja siksipä kuljen päivät pitkät housuissa, joita saa olla koko ajan nostelemassa ylöspäin, kun neropattisuunnittelijat ovat jättäneet vyönlenkit pois designista... Järkevämpi immeinen kävisi tietysti ostamassa itselleen uusia vaatteita, mutta tässäpä nyt ongelmani ydin: olen virallisesti työtön (käyn työvoimapoliittisessa työharjoittelussa, jota postauksissani työksi kutsun, muta oikeasti olen siis ilman vakituista työtä), joten tuloni ovat kohtalaisen pienet. Niistä ei todellakaan shoppailla koko vaatekaappia uusiksi, varsinkaan, jos tämä pienentyminen vielä jatkuu ja keväällä kuteet pitäisi taas laittaa uusiksi...
Tästä sinänsä positiivisesta asiasta (eli pienentymisestä) tuleekin ahdistuksen aiheuttaja. Köyhyysahdistus, työttömyysahdistus, merkitsemättömyysahdistus, läskiahdistus. Lähestyvä työharjoittelun loppu, marraskuun harmaus (okei, nyt on vielä lokakuu, mutta jumatsuikka tota säätä!). Iltaisin tuleekin usein pieni masis. Ja siis tässä pitäisi olla ylpeä itsestään, että on oikeasti saanut tuloksia aikaan hyvin, hyvin pienillä uhrauksilla ja muutoksilla, ja näyttäisi jopa siltä, että pysyvään muutokseen ollaan matkalla! Onpas tämä elämä nyt jotenkin vaikeaa.
Vinkkejä piristymiseen otetaan vastaan! Ja myös tuon vaateongelman saa puolestani jotenkin ratkaista. :)
torstai 21. lokakuuta 2010
Kroppa huutaa liikkumaan!
...mutta sen on vaan jaksettava nyt olla. Mutta kun ei haluaisi! Olen siis vaihteeksi sairastellut :(. Korva on ollut kipeän tuntuinen kohta viikon, ja räkää valuu. Tänään onneksi vähemmän kuin eilen, ja ajattelinkin mennä kokeilemaan tanssimista reilun viikon lepäilyn jälkeen. Sittenpähän sitä taas tietää, että paraniko olo vai ei.
Kolme flunssaa yhteen syksyyn on mielestäni ihan tarpeeksi. Enää en ajatellut sairastua tämän vuoden puolella, mutta mistäs sitä tietää...
Masis taitaa olla hiipimäisillään takaisin. Aamuisin on pimeää ja märkää. Ei pääse liikkumaan, eli olo on pöhnäinen. Työharjoitteluni lähenee loppuaan, eikä uusista hommista ole mitään tietoa. Oma elämä on ikäänkuin paussilla, mitään ei tapahdu, olen täysin samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Kaverit vaihtavat duuneja, varailevat lomia, menevät kihloihin ja naimisiin, saavat lapsia. Itse en voi edes suunnitella tekeväni mitään koko ensi vuonna, koska mitään varmuutta mistään ei ole. Itkettää.
Kolme flunssaa yhteen syksyyn on mielestäni ihan tarpeeksi. Enää en ajatellut sairastua tämän vuoden puolella, mutta mistäs sitä tietää...
Masis taitaa olla hiipimäisillään takaisin. Aamuisin on pimeää ja märkää. Ei pääse liikkumaan, eli olo on pöhnäinen. Työharjoitteluni lähenee loppuaan, eikä uusista hommista ole mitään tietoa. Oma elämä on ikäänkuin paussilla, mitään ei tapahdu, olen täysin samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Kaverit vaihtavat duuneja, varailevat lomia, menevät kihloihin ja naimisiin, saavat lapsia. Itse en voi edes suunnitella tekeväni mitään koko ensi vuonna, koska mitään varmuutta mistään ei ole. Itkettää.
lauantai 16. lokakuuta 2010
Kahden kuukauden tilinpäätös + HABA!
Olen nyt pitänyt tätä blogia kaksi kuukautta. Sen kunniaksi mittasin itseni (pitkästä aikaa, muuten). Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut seuraavaa (suluissa muutos kuukauden takaiseen 15.9. tulokseen):
Hieman harmittaa, etten ole itselleni muita kuin painotavoitteita asettanut. Ensimmäinen niistä (eli alle kahdeksankymmentä) on toivottavasti nyt kuitenkin pysyvästi saavutettu. Voisin kyllä ottaa seuraavaksi virstanpylvääksi vyötärön ja lantion mitat: vyötärö alle 80 cm ja lantio alle 100 cm. Matkaa kumpaankaan ei ole enää kovin paljoa, joten kuukausi lienee sopiva aikaraja. Palkintoa täytyy vielä miettiä! :)
Ja sitten otsikon toiseen osaan: huomasin muutama ilta sitten hampaita harjatessani, että oikeassa kädessäni näkyy selvästi todellinen haba!! Ei sillä vielä fitness-kisoja voiteta, mutta lihaksen pystyy silti kunnolla erottamaan :D. Eli jotain on treenatessa tapahtunut, vaikkei tuolla mitoissa kovin suurta muutosta näykään. Tästäkin sain siis intoa salitreeniin, koska mikäpä sen mukavampaa kuin linjakkaat käsivarret entisten (ja siis osittain vielä nykyisten) allihirvitysten sijaan!
Otan tänään myös uudet kuvat itsestäni, toivottavasti mittojen osoittamat parannukset olisivat myös silminnähtävissä.
Rentouttavaa viikonloppua!
- hauis V: -1,5 cm (-1,0 cm)
- hauis O: -2,0 cm (-1,0 cm)
- reisi V: -2,5 cm (+-0 cm)
- reisi O: -1,5 cm (+-0 cm)
- pohje V: -2,5 cm (-0,5 cm)
- pohje O: -2,5 cm (-1,0 cm)
- rinnan alta: -3,0 cm (-1,0 cm)
- vyötärö: -5,0 cm (-3,5 cm)
- navanympärys: -10,0 cm (-3,0 cm)
- lantio: -7,0 cm (+-0 cm)
- pepunympärys: -6,0 cm (-2,5 cm)
Hieman harmittaa, etten ole itselleni muita kuin painotavoitteita asettanut. Ensimmäinen niistä (eli alle kahdeksankymmentä) on toivottavasti nyt kuitenkin pysyvästi saavutettu. Voisin kyllä ottaa seuraavaksi virstanpylvääksi vyötärön ja lantion mitat: vyötärö alle 80 cm ja lantio alle 100 cm. Matkaa kumpaankaan ei ole enää kovin paljoa, joten kuukausi lienee sopiva aikaraja. Palkintoa täytyy vielä miettiä! :)
Ja sitten otsikon toiseen osaan: huomasin muutama ilta sitten hampaita harjatessani, että oikeassa kädessäni näkyy selvästi todellinen haba!! Ei sillä vielä fitness-kisoja voiteta, mutta lihaksen pystyy silti kunnolla erottamaan :D. Eli jotain on treenatessa tapahtunut, vaikkei tuolla mitoissa kovin suurta muutosta näykään. Tästäkin sain siis intoa salitreeniin, koska mikäpä sen mukavampaa kuin linjakkaat käsivarret entisten (ja siis osittain vielä nykyisten) allihirvitysten sijaan!
Otan tänään myös uudet kuvat itsestäni, toivottavasti mittojen osoittamat parannukset olisivat myös silminnähtävissä.
Rentouttavaa viikonloppua!
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Ylös kuilusta
Chileläisten kaivosmiesten tapaan minäkin olen nousemassa takaisin maan pinnalle syysmasiksen kuilusta.
Maanantaisella tanssitunnilla kokeilin reissusta ostamiani uusia treenivermeitä, enkä pyörtynyt kauhusta. Kyseessä olivat kuitenkin pintoja nuolevat housut ja kohtalaisen muotojenmukainen paita. Näytin mielestäni kivan sopusuhtaiselta, enkä makkarankuoreen ängetyltä läskipossulta. Edistystä siis! Lisäksi ihana mieheni sanoi eilen illalla, että näytän jotenkin ihanan laihalta ja kauniilta. Mitäpä siihen lisäämään ;).
Nuo treenivaateostokset on muuten tehty maailman ihanimmasta kaupasta, Lululemon Athleticasta. Oih, sitä valikoimaa! Omat ostokseni pitivät sisällään siis Push Ur Limits Tank -topin keltaisena, Groove Pant -treenihousut tumman harmaana, ihanaakin ihanamman Twisted Shoulder Tee -topin taivaansinisenä ja viimeisenä tuo maanantaina päällä ollut pitkähihainen v-aukkoinen (juoksu)treenipaita keltaisena (en löytänyt tätä enää heidän sivuiltaan, saattoi olla poistuva malli, kun outlet-kaupassa tosiaan shoppailin). Heti tuli uutta intoa treenailuun :).
Tuo verkkokauppa toimittaa myös Suomeen 30 dollarin kiinteällä toimitusmaksulla, vink vink! Itse en ole koskaan tilannut Jenkeistä mitään, joten en tiedä, miten tullimaksut hoidetaan.. Täytyy ehkä ottaa selvää tulevaisuutta varten :). Ellei joku ihana lukijani tiedä?
Maanantaisella tanssitunnilla kokeilin reissusta ostamiani uusia treenivermeitä, enkä pyörtynyt kauhusta. Kyseessä olivat kuitenkin pintoja nuolevat housut ja kohtalaisen muotojenmukainen paita. Näytin mielestäni kivan sopusuhtaiselta, enkä makkarankuoreen ängetyltä läskipossulta. Edistystä siis! Lisäksi ihana mieheni sanoi eilen illalla, että näytän jotenkin ihanan laihalta ja kauniilta. Mitäpä siihen lisäämään ;).
Nuo treenivaateostokset on muuten tehty maailman ihanimmasta kaupasta, Lululemon Athleticasta. Oih, sitä valikoimaa! Omat ostokseni pitivät sisällään siis Push Ur Limits Tank -topin keltaisena, Groove Pant -treenihousut tumman harmaana, ihanaakin ihanamman Twisted Shoulder Tee -topin taivaansinisenä ja viimeisenä tuo maanantaina päällä ollut pitkähihainen v-aukkoinen (juoksu)treenipaita keltaisena (en löytänyt tätä enää heidän sivuiltaan, saattoi olla poistuva malli, kun outlet-kaupassa tosiaan shoppailin). Heti tuli uutta intoa treenailuun :).
Tuo verkkokauppa toimittaa myös Suomeen 30 dollarin kiinteällä toimitusmaksulla, vink vink! Itse en ole koskaan tilannut Jenkeistä mitään, joten en tiedä, miten tullimaksut hoidetaan.. Täytyy ehkä ottaa selvää tulevaisuutta varten :). Ellei joku ihana lukijani tiedä?
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Syysmasis
Takaisin kotona ollaan ja mieli ihan maassa. Lomalla oli ihanaa; aurinkoa, lämpöä, merta, hyvää seuraa, herkkuruokia... Nyt pitää taas jaksaa käydä töissä, salilla, tehdä itse ruokaa, siivota kämppää ja elää muutenkin sitä perusarkea. Missä siis ei tietystikään ole kovin paljon vikaa, mutta jotenkin tuli ahdistus.
Tuo ulkona oleva ihanista ihanin syysilmakaan ei nyt auta, lähinnä ärsyttää vain enemmän. Mieleni tekisi upottaa itseni kasaan herkkuja: salmiakkia, pannaria, sipsejä, donitseja, mitä vain rasvaista ja sokerista! Kaupassa piti taas taistella karkkihyllyjen ohi pysähtymättä, mutta pysyin kovana. Epäterveellisyyksien sijasta ostin mannasuurimoita ja puolukoita, yritän tehdä vispipuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni :). Lisäksi ostin ihanaa lohifilettä, joten eiköhän tämä taas tästä.
Eilen kävin salilla vaa'alla, ja siinä varmaan yksi osatekijä tähän masikseen. Palasin kasikymppiseksi, mutta onneksi vain tasaan enkä yli. Kuusi sataa grammaa ylöspäin kahden viikon takaiseen verrattuna, ja välissä oli kuitenkin Jenkki-matka kaikkine juhlaruokineen ja alkoholineen. Olisi voinut olla huonompikin! Väsyttää silti jotenkin tämä projekti, ilmeisesti nyt ollaan siinä kuuluisassa motivaatiokuopassa.
Tuo ulkona oleva ihanista ihanin syysilmakaan ei nyt auta, lähinnä ärsyttää vain enemmän. Mieleni tekisi upottaa itseni kasaan herkkuja: salmiakkia, pannaria, sipsejä, donitseja, mitä vain rasvaista ja sokerista! Kaupassa piti taas taistella karkkihyllyjen ohi pysähtymättä, mutta pysyin kovana. Epäterveellisyyksien sijasta ostin mannasuurimoita ja puolukoita, yritän tehdä vispipuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni :). Lisäksi ostin ihanaa lohifilettä, joten eiköhän tämä taas tästä.
Eilen kävin salilla vaa'alla, ja siinä varmaan yksi osatekijä tähän masikseen. Palasin kasikymppiseksi, mutta onneksi vain tasaan enkä yli. Kuusi sataa grammaa ylöspäin kahden viikon takaiseen verrattuna, ja välissä oli kuitenkin Jenkki-matka kaikkine juhlaruokineen ja alkoholineen. Olisi voinut olla huonompikin! Väsyttää silti jotenkin tämä projekti, ilmeisesti nyt ollaan siinä kuuluisassa motivaatiokuopassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)