Positiivinen ongelma

Kylläpäs aika hurahtelee. Viime viikkoinen liikunnan huuto -kipu osoittautui joksikin aivan muuksi, nimittäin ihan oikeaksi kivuksi. Olen menossa parin viikon päästä osteopaatille hoidattamaan noita kipuja, mutta en aio antaa niiden häiritä normaalia elämää enemmän kuin on tarpeellista. Olen siis käynyt tanssitunneilla ja balancessa aivan normaalisti, vaikka kiristäisi kuinka. Flunssa sen sijaan on selätetty, ja sen olisi oman turvallisuutensa nimissä parempi pysyä nyt poissa!

Sitten otsikon aiheeseen. Tuloksia tuntuu syntyvän, vaikka olen nyt ollut oikeastaan koko lokakuun kirjoittamatta ruokailujani ylös ja yrittänyt vain jatkaa hyväksi todetulla linjalla. Senttejä häviää ja painokin oli tiistaina salilla jälleen alle 80 kg, itse asiassa 78,9 kg! Kymmenen kiloa siis lopulliseen tavoitteeseen. Hitaasti mutta varmasti. Näistä tuloksista kuitenkin juontaa ongelmia, nimittäin vaatekaapilla.

Käytännössä kaikki housuni ovat liian suuria, siis kaikki. Minulla on ehkä yhdet oikean kokoiset suorat housut ja yhdet sopivat farkut. Ja kukas nyt kaksilla housuilla tulee toimeen? Aivan, ja siksipä kuljen päivät pitkät housuissa, joita saa olla koko ajan nostelemassa ylöspäin, kun neropattisuunnittelijat ovat jättäneet vyönlenkit pois designista... Järkevämpi immeinen kävisi tietysti ostamassa itselleen uusia vaatteita, mutta tässäpä nyt ongelmani ydin: olen virallisesti työtön (käyn työvoimapoliittisessa työharjoittelussa, jota postauksissani työksi kutsun, muta oikeasti olen siis ilman vakituista työtä), joten tuloni ovat kohtalaisen pienet. Niistä ei todellakaan shoppailla koko vaatekaappia uusiksi, varsinkaan, jos tämä pienentyminen vielä jatkuu ja keväällä kuteet pitäisi taas laittaa uusiksi...

Tästä sinänsä positiivisesta asiasta (eli pienentymisestä) tuleekin ahdistuksen aiheuttaja. Köyhyysahdistus, työttömyysahdistus, merkitsemättömyysahdistus, läskiahdistus. Lähestyvä työharjoittelun loppu, marraskuun harmaus (okei, nyt on vielä lokakuu, mutta jumatsuikka tota säätä!). Iltaisin tuleekin usein pieni masis. Ja siis tässä pitäisi olla ylpeä itsestään, että on oikeasti saanut tuloksia aikaan hyvin, hyvin pienillä uhrauksilla ja muutoksilla, ja näyttäisi jopa siltä, että pysyvään muutokseen ollaan matkalla! Onpas tämä elämä nyt jotenkin vaikeaa.

Vinkkejä piristymiseen otetaan vastaan! Ja myös tuon vaateongelman saa puolestani jotenkin ratkaista. :)

Kroppa huutaa liikkumaan!

...mutta sen on vaan jaksettava nyt olla. Mutta kun ei haluaisi! Olen siis vaihteeksi sairastellut :(. Korva on ollut kipeän tuntuinen kohta viikon, ja räkää valuu. Tänään onneksi vähemmän kuin eilen, ja ajattelinkin mennä kokeilemaan tanssimista reilun viikon lepäilyn jälkeen. Sittenpähän sitä taas tietää, että paraniko olo vai ei.

Kolme flunssaa yhteen syksyyn on mielestäni ihan tarpeeksi. Enää en ajatellut sairastua tämän vuoden puolella, mutta mistäs sitä tietää...

Masis taitaa olla hiipimäisillään takaisin. Aamuisin on pimeää ja märkää. Ei pääse liikkumaan, eli olo on pöhnäinen. Työharjoitteluni lähenee loppuaan, eikä uusista hommista ole mitään tietoa. Oma elämä on ikäänkuin paussilla, mitään ei tapahdu, olen täysin samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Kaverit vaihtavat duuneja, varailevat lomia, menevät kihloihin ja naimisiin, saavat lapsia. Itse en voi edes suunnitella tekeväni mitään koko ensi vuonna, koska mitään varmuutta mistään ei ole. Itkettää.

Kahden kuukauden tilinpäätös + HABA!

Olen nyt pitänyt tätä blogia kaksi kuukautta. Sen kunniaksi mittasin itseni (pitkästä aikaa, muuten). Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut seuraavaa (suluissa muutos kuukauden takaiseen 15.9. tulokseen):

• hauis V: -1,5 cm (-1,0 cm)
• hauis O: -2,0 cm (-1,0 cm)
• reisi V: -2,5 cm (+-0 cm)
• reisi O: -1,5 cm (+-0 cm)
• pohje V: -2,5 cm (-0,5 cm)
• pohje O: -2,5 cm (-1,0 cm)
• rinnan alta: -3,0 cm (-1,0 cm)
• vyötärö: -5,0 cm (-3,5 cm)
• navanympärys: -10,0 cm (-3,0 cm)
• lantio: -7,0 cm (+-0 cm)
• pepunympärys: -6,0 cm (-2,5 cm)

Kylläpä valaa taas uskoa jatkoon nähdä pienentymistä! Ja se on hienoa, ettei kuukaudessa ole tullut yhtään plussaa mittoihin, vaikka reissussa rymyttiin. :) Painoani en nyt tiedä, mutta toivoisin sen olevan hitusen alle kahdeksankymppiä... Näyttää muuten siltä, että yläkroppaa on vaikeampi saada pienentymään. Etenkin harmittaa tuo hauisten hidas kehitys, mutta niinpä en olekaan kovin montaa kertaa salilla uutta yläkroppatreeniäni tehnytkään.

Hieman harmittaa, etten ole itselleni muita kuin painotavoitteita asettanut. Ensimmäinen niistä (eli alle kahdeksankymmentä) on toivottavasti nyt kuitenkin pysyvästi saavutettu. Voisin kyllä ottaa seuraavaksi virstanpylvääksi vyötärön ja lantion mitat: vyötärö alle 80 cm ja lantio alle 100 cm. Matkaa kumpaankaan ei ole enää kovin paljoa, joten kuukausi lienee sopiva aikaraja. Palkintoa täytyy vielä miettiä! :)

Ja sitten otsikon toiseen osaan: huomasin muutama ilta sitten hampaita harjatessani, että oikeassa kädessäni näkyy selvästi todellinen haba!! Ei sillä vielä fitness-kisoja voiteta, mutta lihaksen pystyy silti kunnolla erottamaan :D. Eli jotain on treenatessa tapahtunut, vaikkei tuolla mitoissa kovin suurta muutosta näykään. Tästäkin sain siis intoa salitreeniin, koska mikäpä sen mukavampaa kuin linjakkaat käsivarret entisten (ja siis osittain vielä nykyisten) allihirvitysten sijaan!

Otan tänään myös uudet kuvat itsestäni, toivottavasti mittojen osoittamat parannukset olisivat myös silminnähtävissä.

Rentouttavaa viikonloppua!

Ylös kuilusta

Chileläisten kaivosmiesten tapaan minäkin olen nousemassa takaisin maan pinnalle syysmasiksen kuilusta.

Maanantaisella tanssitunnilla kokeilin reissusta ostamiani uusia treenivermeitä, enkä pyörtynyt kauhusta. Kyseessä olivat kuitenkin pintoja nuolevat housut ja kohtalaisen muotojenmukainen paita. Näytin mielestäni kivan sopusuhtaiselta, enkä makkarankuoreen ängetyltä läskipossulta. Edistystä siis! Lisäksi ihana mieheni sanoi eilen illalla, että näytän jotenkin ihanan laihalta ja kauniilta. Mitäpä siihen lisäämään ;).

Nuo treenivaateostokset on muuten tehty maailman ihanimmasta kaupasta, Lululemon Athleticasta. Oih, sitä valikoimaa! Omat ostokseni pitivät sisällään siis Push Ur Limits Tank -topin keltaisena, Groove Pant -treenihousut tumman harmaana, ihanaakin ihanamman Twisted Shoulder Tee -topin taivaansinisenä ja viimeisenä tuo maanantaina päällä ollut pitkähihainen v-aukkoinen (juoksu)treenipaita keltaisena (en löytänyt tätä enää heidän sivuiltaan, saattoi olla poistuva malli, kun outlet-kaupassa tosiaan shoppailin). Heti tuli uutta intoa treenailuun :).

Tuo verkkokauppa toimittaa myös Suomeen 30 dollarin kiinteällä toimitusmaksulla, vink vink! Itse en ole koskaan tilannut Jenkeistä mitään, joten en tiedä, miten tullimaksut hoidetaan.. Täytyy ehkä ottaa selvää tulevaisuutta varten :). Ellei joku ihana lukijani tiedä?

Syysmasis

Takaisin kotona ollaan ja mieli ihan maassa. Lomalla oli ihanaa; aurinkoa, lämpöä, merta, hyvää seuraa, herkkuruokia... Nyt pitää taas jaksaa käydä töissä, salilla, tehdä itse ruokaa, siivota kämppää ja elää muutenkin sitä perusarkea. Missä siis ei tietystikään ole kovin paljon vikaa, mutta jotenkin tuli ahdistus.

Tuo ulkona oleva ihanista ihanin syysilmakaan ei nyt auta, lähinnä ärsyttää vain enemmän. Mieleni tekisi upottaa itseni kasaan herkkuja: salmiakkia, pannaria, sipsejä, donitseja, mitä vain rasvaista ja sokerista! Kaupassa piti taas taistella karkkihyllyjen ohi pysähtymättä, mutta pysyin kovana. Epäterveellisyyksien sijasta ostin mannasuurimoita ja puolukoita, yritän tehdä vispipuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni :). Lisäksi ostin ihanaa lohifilettä, joten eiköhän tämä taas tästä.

Eilen kävin salilla vaa'alla, ja siinä varmaan yksi osatekijä tähän masikseen. Palasin kasikymppiseksi, mutta onneksi vain tasaan enkä yli. Kuusi sataa grammaa ylöspäin kahden viikon takaiseen verrattuna, ja välissä oli kuitenkin Jenkki-matka kaikkine juhlaruokineen ja alkoholineen. Olisi voinut olla huonompikin! Väsyttää silti jotenkin tämä projekti, ilmeisesti nyt ollaan siinä kuuluisassa motivaatiokuopassa.

Kaunista!

Sain ihanan tunnustuksen Lindalta. Kiitos kaunis!

Sitä on tosi vaikea arvioida, miltä omat tekstit kuulostavat lukijan korvaan, mutta nyt kun mietin, olen ollut yllättävän hyvällä tuulella viime kuun. Tietysti välillä ketuttaa ja iltaisin on ollut ärtymystä, mutta jotenkin yleisolotila on kyllä pysynyt positiivisena. Varmasti näillä hyvillä tuloksilla (ja paremmalla ruokavaliolla!) on ollut oma osansa. :)

Tähän tunnustukseen liittyy haaste kertoa itsestään seitsemän yksityiskohtaa. Muutama postaus sitten vuodatinkin jo 26 asiaa, joten eikun jatkamaan listaa:

1. Uskottelen itselleni, että puhun edelleen sujuvaa ranskaa, vaikka kieli on varmasti kangistunut käyttämättömyyttään.
2. Nostelen sujuvasti jalkoja himassa roinakasojen yli ja välttelen siivousta. Juontaa juurensa lapsuudestani, jolloin minulla oli huoneessani kolme polkua roinan keskellä: ovelta sängylle, sängyltä vaatekaapille ja vaatekaapilta työpöydälle. :D
3. Toinen nimeni on Huomiokyky, eli ei ;). Saatan kulkea vuoden verran samaa reittiä ja yhtäkkiä huomata jonkin itselleni täysin uuden asian, esim. vuoden verran samalla paikalla olleen liikkeen, talon julkisivun koristelut tms. Mieheni saa tästä kyvystäni jatkuvasti ilonaiheita itselleen.
4. Rakastan kauniita asioita: astioita, kortteja, huonekaluja, vaatteita, sisustusroinaa,...
5. Kutian jo noin metrin päästä, eli pelkkä aie kutittaa minua saa minut kiemurtelemaan.
6. Olen pahasti koukussa netissä roikkumiseen.
7. Kaiken muun tekemiseni lomassa katson järkyttävän paljon teeveetä, ja olen yleensä täysin kartalla kaikista uusista ohjelmista ja juonenkäänteistä. Poisluettuna tämän vuoden BB, jota en yksinkertaisesti pysty enää katsomaan, salkkarit, kaunarit ja mitänäitänyton. Tänä vuonna olen hieman onnistunut vähentämään töllötystä ja lisäämään liikkumista. Hyvä minä!

Koska hyvää on kiva laittaa eteenpäin, haluan lahjoittaa tämän lätkän eteenpäin kolmelle ihanaiselle, joiden elämänmakuiset blogit saivat itsenikin alunperin innostumaan kirjoittamisesta: Pinkki Pingu, Minttukrokantti ja Harriet. Olette ihkuja!

Mitäs muuta? Lähden huomenaamulla reissuun, jossa vierähtääkin reilu viikko. Voi olla, etten kauheasti pääse sinä aikana kirjoittamaan, mutta katsotaan. Lupaan ottaa kuvia itsestäni ihanissa mekoissani, jos ne ovat yhtä imartelevia kuin haluaisin. ;) Niin, ja taidan tänään räpsiä myös vertailukuvia kropastani, jos pakkailuiltani ehdin.

Rentoa viikonloppua!

Seiskalla alkaa!

Pikapostaus. Paino alle 80! Ja niin että rysähti, ei edes millään sadalla grammalla! Kylläpä tuntuu mukavalta. :)