Huh, minkälainen hirvitys koko eilinen päivä oli. Töistä kiiruhdin kauheaa vauhtia kotiin (tai siis "kotiin", sijaisasuntoon, jonne on ratkaisevat 15 minuuttia pidempi matka kuin omaan kotiin), keräsin treenikamat reppuun, vaihdoin piilarit silmiin ja aloin tutkia bussiaikataulua (kyllä, joudun varakodista menemään salille bussilla; totaalinen fail...): edelliseen en ehdi ja seuraavalla tulee kiire.
Luotin kuitenkin ehtiväni ihan hyvin seuraavallakin vuorolla, joten ei muuta kuin mandariini naamariin ja bussipysäkille. Kauheaa haipakkaa sitten bussipysäkiltä salille, portaat viidenteen kerrokseen juosten ylös, kun tuntivaraukseni oli menossa vanhaksi, enkä olisi ehtinyt odottaa enää seuraavaa hissiä ensimmäisen mennessä jo tupaten täyteen. Sain tuntilappuni lunastettua ruhtinaalliset kaksi minuuttia ennen varauksen umpeutumista, aikaa balance-tunnin alkuun siis alle vartti.
Pukuhuoneesta ei meinannut löytyä vapaata kaappia. Kaikki kaapit käytössä, siis kaikki! Miinus tietysti suoraan vessojen edessä olevat "seisontakaapit", eli sellaiset, joiden edessä ei ole penkkiä. Tai siis niistäkin oli vapaana ruhtinaalliset kolme. Jösses mitä meininkiä.
No, tunti meni ihan ookoosti, tosin jouduin tyytymään lähes jämäpaikkaan salissa. Pientä närästyksen tunnetta kuumuudesta taisi tulla, mutta ei mitään kauhean huonoa oloa kuitenkaan. Suihkussa olikin sitten taas ruuhkaa, vuoroa piti kiltisti odotella. Ihan hölmöä tuollainen. :( Tässä vaiheessa huomasin myös olevani aika lailla nälkäinen, ja jatkuva tatti otsassa ei kyllä nälkään yhdistettynä ole minulla kovinkaan raikas kokonaisuus...
Kävin nopeasti kaupassa ostamassa uuden hoitoaineen ja kimpun tulppaaneja piristämään ankeaa oloani, vain myöhästyäkseni kotiin vievästä bussista noin minuutilla. Seisoin sitten tuhannen kiukkuisena keskellä ynseää tihkusadetta reilut kymmenen minuuttia odotellessani seuraavaa bussia (joka ei vie ihan niin lähelle kuin edellinen vuoro olisi vienyt). Liukastelin vielä kaiken kukkuraksi matkalla pysäkiltä kotiovelle.
Kotona olo olikin sitten aikalailla suorittanut. Kiltti suorittaja käy päivän töissä ja illalla salilla jumppaamassa ja kotona laittaa ruoan ja menee nukkumaan vain tehdäkseen kaiken tasan samalla lailla seuraavana päivänä. Ai mikä oravanpyörä!?
Kun lopulta sain ruoan nenäni alle, alkoi telkusta teinivuosieni ehdoton ykkösleffa: Julmia aikeita! Tämä kyllä korvasi jonkin verran päivän kärsimyksiä, mutta silti huomasin ähkiväni ja puhkivani vielä tänä aamuna matkalla töihin. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa, mutta kyllä eilinen oli ihan kamala päivä!
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
maanantai 31. tammikuuta 2011
Terveisiä sovituskopista!
Välillä on ihana viettää leppoisaa lauantaita äidin kanssa keskustan putiikkeja kierrellen, ja viime lauantai oli kyllä yksi parhaista päivistä pitkään aikaan! :)
Löysimme ihania uutuuksia työvaatteiksi, mm. maailman pehmeimmäin kashmir-villatakin ja sopivan kokoiset suorat housut. Tästä ongelmastahan olen jo syksyllä kirjoittanut, joten nyt sentään hieman helpotti. Ja mikä tietysti parasta, olivat vaatteet suurimmilta osin kokoa pienempiä kuin viimeksi ostoksilla käydessäni! Suurin yllätyshankinta oli kuitenkin farkkuleggingsit - en olisi kuuna päivänä uskonut voivani survoa itseäni moisiin kauhistuksiin, mutta niin vain tein, eikä tullut edes huono olo. Edistystä siis, sekä kropassa että pääkopassa. :D
Halpaahan tuo Helsingin keskustan pikkupuodeissa shoppailu ei varsinaisesti ole, mutta onneksi sentään kaikki hankinnat olivat alennuksessa, ja saimme muutaman todella hyvän diilin. Sain hyvin tuhottua jo osan ensimmäisestä palkastani (, joka siis maksetaan vasta tänään), mutta mihinkäs se sitten on tarkoitettu, ellei itsestä huolen pitämiseen? Ja kyllä jokainen vaatteita tarvitsee!
Vielä kun ehtisi kaiken vesivahinkosäätämisen ohessa ottaa uudet mitat, niin saisi jotain konkreettista käsitystä kehityssuunnista.. Ehkä tänään, ehkä huomenna, ehkä kuitenkin jo tällä viikolla. Lupaan!
Iloista helmikuun odotusta!
Löysimme ihania uutuuksia työvaatteiksi, mm. maailman pehmeimmäin kashmir-villatakin ja sopivan kokoiset suorat housut. Tästä ongelmastahan olen jo syksyllä kirjoittanut, joten nyt sentään hieman helpotti. Ja mikä tietysti parasta, olivat vaatteet suurimmilta osin kokoa pienempiä kuin viimeksi ostoksilla käydessäni! Suurin yllätyshankinta oli kuitenkin farkkuleggingsit - en olisi kuuna päivänä uskonut voivani survoa itseäni moisiin kauhistuksiin, mutta niin vain tein, eikä tullut edes huono olo. Edistystä siis, sekä kropassa että pääkopassa. :D
Halpaahan tuo Helsingin keskustan pikkupuodeissa shoppailu ei varsinaisesti ole, mutta onneksi sentään kaikki hankinnat olivat alennuksessa, ja saimme muutaman todella hyvän diilin. Sain hyvin tuhottua jo osan ensimmäisestä palkastani (, joka siis maksetaan vasta tänään), mutta mihinkäs se sitten on tarkoitettu, ellei itsestä huolen pitämiseen? Ja kyllä jokainen vaatteita tarvitsee!
Vielä kun ehtisi kaiken vesivahinkosäätämisen ohessa ottaa uudet mitat, niin saisi jotain konkreettista käsitystä kehityssuunnista.. Ehkä tänään, ehkä huomenna, ehkä kuitenkin jo tällä viikolla. Lupaan!
Iloista helmikuun odotusta!
torstai 27. tammikuuta 2011
Ilmaa
Mahassa. Koko ajan. Raivostuttavaa! En ole vielä pystynyt määrittelemään tämän ikävän vaivan aiheuttajaa kovinkaan tarkasti, mutta epäilyksiä on. Muistelisin syksyllä kokeneeni jotain samantapaista, kun lisäsin kuitua ruokavaliooni, että siinä yksi mahdollisuus. Toinen (ja jos rehellisiä ollaan, niin paljon todennäköisempi) vaihtoehto on työkaverin Saksasta tuomat nallekarkit, joihin jäin totaalisen koukkuun. Nyt ne ovat onneksi loppu!
Aikaisemmin pahimpia mahavaivoja aiheuttivat ruisleipä, hapankorput ja sipuli. Näistä olenkin itseni hyvin vieroittanut, ja pitkään sain mennä ilman suurempia harmeja. Toivottavasti tämäkin tästä asettuu pian..
Ja sitten ajatukset kohti illan tanssituntia! :)
Aikaisemmin pahimpia mahavaivoja aiheuttivat ruisleipä, hapankorput ja sipuli. Näistä olenkin itseni hyvin vieroittanut, ja pitkään sain mennä ilman suurempia harmeja. Toivottavasti tämäkin tästä asettuu pian..
Ja sitten ajatukset kohti illan tanssituntia! :)
torstai 20. tammikuuta 2011
Suossa
Niinhän siinä taitaa käydä, että kun jotain oikein uhoaa, niin varmasti menee metsään.. Tällä kertaa tosin syyt olivat aivan itsestä riippumattomat: loppiaisviikonlopun sunnuntaina asuntomme katosta alkoi tippua vettä. Tilanne on nyt se, että kämppä on tyhjä ja asumme evakossa. Remontti kestää minkä kestää, luultavimmin kahdesta kolmeen kuukautta. Eli tämän ja viime viikon liikuntasuoritukset ovat olleet kovin vesiastia- ja muuttolaatikkopainotteisia... ;)
Anyway. Ennen vesikatastrofia ennätin käydä testaamassa kahvakuulatunnin, ja oli kyllä kivaa! Olin aivan puhki, enkä pystynyt tekemään esimerkiksi kaikkia ylösnostoja jumittavien hartioiden takia. Ensi kerralla (jos joskus onnistun saamaan tunnille varauksen!) täytyy muistaa ottaa sykemittari mukaan. Seuraava päivä olisi varmaan mennyt mukavasti sohvalla kipuillen ja köllötellen, mutta sattuneesta syystä siitä ei sitten tullutkaan mitään.
Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, aloitin uudessa työssä tammikuun alussa. Uuteen duuniin liittyy luonnollisesti työhöntulotarkastus. Minulla on ollut aiemmin hieman kohonneita veren kolesteroliarvoja, joten ajattelin olevan mielenkiintoista nähdä, onko niissä tapahtunut muutoksia esimerkiksi syksyisen laihtumiseni johdosta. No, tuloksien mukaan arvoni ovat edelleen koholla. Sitähän en voi tietää (koska edellisestä mittauksesta on jo aika pitkä aika) ovatko arvot käyneet vielä nykyistäkin korkeammalla, ja nyt palanneet lähemmäs raja-arvoa. Eroa suositukseen ei ole paljoa, mutta yhdistettynä vielä lievään ylipainoon ja liian läskiin vyötäröön, sain terveydenhoitajalta pientä noottia. Kaikki muut arvot olivat kuitenkin kunnossa, joten en ihan sentään vielä kuvittele kaatuvani diabetekseen tai sepelvaltimotautiin heti huomenna, mutta harmittaa silti.
Sainpahan lisää motivaattoreita kevään ajaksi! Kunhan tuo vyötärö tuosta kaventuu ja paino alenee, aion mennä mittauttamaan veriarvot uudestaan. Hoitajan mielestä tämä oli hyvä idea, eikä sen toteuttamiseen tarvita muuta kuin puhelinsoitto hänelle. Ei siis turhaa jonottelua lääkäriin lähetteen perässä. :)
Nyt ei muuta kuin vaikeuksista voittoon ja ruokavalio tarkempaan syyniin. Kesän korvilla täällä majailee jo aivan toisennäköinen tytteli! :)
Anyway. Ennen vesikatastrofia ennätin käydä testaamassa kahvakuulatunnin, ja oli kyllä kivaa! Olin aivan puhki, enkä pystynyt tekemään esimerkiksi kaikkia ylösnostoja jumittavien hartioiden takia. Ensi kerralla (jos joskus onnistun saamaan tunnille varauksen!) täytyy muistaa ottaa sykemittari mukaan. Seuraava päivä olisi varmaan mennyt mukavasti sohvalla kipuillen ja köllötellen, mutta sattuneesta syystä siitä ei sitten tullutkaan mitään.
Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, aloitin uudessa työssä tammikuun alussa. Uuteen duuniin liittyy luonnollisesti työhöntulotarkastus. Minulla on ollut aiemmin hieman kohonneita veren kolesteroliarvoja, joten ajattelin olevan mielenkiintoista nähdä, onko niissä tapahtunut muutoksia esimerkiksi syksyisen laihtumiseni johdosta. No, tuloksien mukaan arvoni ovat edelleen koholla. Sitähän en voi tietää (koska edellisestä mittauksesta on jo aika pitkä aika) ovatko arvot käyneet vielä nykyistäkin korkeammalla, ja nyt palanneet lähemmäs raja-arvoa. Eroa suositukseen ei ole paljoa, mutta yhdistettynä vielä lievään ylipainoon ja liian läskiin vyötäröön, sain terveydenhoitajalta pientä noottia. Kaikki muut arvot olivat kuitenkin kunnossa, joten en ihan sentään vielä kuvittele kaatuvani diabetekseen tai sepelvaltimotautiin heti huomenna, mutta harmittaa silti.
Sainpahan lisää motivaattoreita kevään ajaksi! Kunhan tuo vyötärö tuosta kaventuu ja paino alenee, aion mennä mittauttamaan veriarvot uudestaan. Hoitajan mielestä tämä oli hyvä idea, eikä sen toteuttamiseen tarvita muuta kuin puhelinsoitto hänelle. Ei siis turhaa jonottelua lääkäriin lähetteen perässä. :)
Nyt ei muuta kuin vaikeuksista voittoon ja ruokavalio tarkempaan syyniin. Kesän korvilla täällä majailee jo aivan toisennäköinen tytteli! :)
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Back in business!
Noniin, nyt on joulut ja uudetvuodet ja muut lusimiset lusittu, ja on aika palata takaisin arkeen. Nyt on jotenkin henkisestikin keventynyt olo, kun hankalat ja masentaneet työkuviot vihdoin selkenivät, ja olen jo kolmatta päivää normaalissa, palkallisessa työssä! Lähes katastrofaalinen viime vuosi on ohi, ja edessä tyhjä pöytä: kokonaan uusi vuosi, joka toivottavasti tuo tullessaan mukavia asioita :).
Käytin eilen hävyttömän paljon aikaa kevään liikuntasuunnitelmien tekoon. Tanssituntini jatkuvat edelleen kaksi kertaa viikossa, ja niiden lisäksi halusin jotain lihaskuntoa kasvattavaa. Salillani alkoi (vihdoin!) kahvakuulatreenin ryhmätunnit, ja olen ihan innoissani niistä. Menen ensimmäistä kertaa testaamaan tuota tuntia tämän viikon lauantaina. Ilmeisesti en ole ainoa, joka uudesta treenimuodosta on innoissaan, sillä varatessani eilen paikkaani tuolle lauantain tunnille, sain lähes viimeisen varauksen. Uskon kyllä, että tämä muutaman ensimmäisen viikon rynnistys tasaantuu viimeistään helmikuun aikana :).
Salilla oli eilen aivan käsittämätön ruuhka! Jos muuten tämän viikon aikana on tuntunut, että jonkinlainen loma-aika vielä jatkuu (aamubussit melkein tyhjiä, ei aamu-tv-ohjelmia, ei muitakaan rutiinitv-sarjoja yms.), niin salilla oli kyllä täysi tohina. Kuumabalancesali oli pitkästä aikaa täyteen ahdettu ja suihkuun sai odottaa vuoroaan! Edelleen, uskon että tämä tästä laantuu. Niin on käynyt aina aiemminkin ;).
Niistä muista liikuntasuunnitelmistani vielä. Lisäsin viikkokalenteriini jälleen venyttelytunnin, jolle syksyn aikana pääsin ruhtinaallisen YHDEN kerran. Tästä voin siis vain parantaa... Aion myös jatkaa kuumabalancessa käymistä. Näiden kaikkien toteutuessa (ja mikseivät ne toteutuisi ;) keräisin siis viisi liikuntakertaa viikkoon, mikä on jo aika hyvä määrä. Yhtään sen enempää ei kyllä mahtuisikaan, sillä pakko on levätä välillä.
Tältä näyttäisi tuulin liikuntakevät 2011:
ma: tanssitunti
ti: kuumabalance
ke: kuumavenyttely
to: tanssitunti
pe: vapaa
la: kahvakuula
su: vapaa
Tiedän jo nyt, että tammikuussa en vielä pääse aloittamaan viikottaisia kahvakuulatreenejä, koska olen jo sopinut muunlaista liikuntamenoa viikonlopuille, enkä taida päästä venyttelytunnillekaan ennen kuin helmikuussa. Ajattelen sitä kuitenkin niin, että vältän pahimmat tammikuun ruuhkat, ja pääsen sitten paremmin aloittamaan treenaamisen, kun muut ovat jo pois tieltä ;). Tuo keskiviikko sisältää myös option salitreenin tekemiseen, onhan minulla edelleen viimesyksyinen saliohjelma olemassa. Olen vain jotenkin kadottanut salitreenin ilon, minua ahdistaa ne muut ihmiset...
Sokerina pohjalla, eilen salin vaaka näytti pienintä arvoaan ikinä! Vielä on matkaa, mutta painon alamäki on jo alkanut!
Käytin eilen hävyttömän paljon aikaa kevään liikuntasuunnitelmien tekoon. Tanssituntini jatkuvat edelleen kaksi kertaa viikossa, ja niiden lisäksi halusin jotain lihaskuntoa kasvattavaa. Salillani alkoi (vihdoin!) kahvakuulatreenin ryhmätunnit, ja olen ihan innoissani niistä. Menen ensimmäistä kertaa testaamaan tuota tuntia tämän viikon lauantaina. Ilmeisesti en ole ainoa, joka uudesta treenimuodosta on innoissaan, sillä varatessani eilen paikkaani tuolle lauantain tunnille, sain lähes viimeisen varauksen. Uskon kyllä, että tämä muutaman ensimmäisen viikon rynnistys tasaantuu viimeistään helmikuun aikana :).
Salilla oli eilen aivan käsittämätön ruuhka! Jos muuten tämän viikon aikana on tuntunut, että jonkinlainen loma-aika vielä jatkuu (aamubussit melkein tyhjiä, ei aamu-tv-ohjelmia, ei muitakaan rutiinitv-sarjoja yms.), niin salilla oli kyllä täysi tohina. Kuumabalancesali oli pitkästä aikaa täyteen ahdettu ja suihkuun sai odottaa vuoroaan! Edelleen, uskon että tämä tästä laantuu. Niin on käynyt aina aiemminkin ;).
Niistä muista liikuntasuunnitelmistani vielä. Lisäsin viikkokalenteriini jälleen venyttelytunnin, jolle syksyn aikana pääsin ruhtinaallisen YHDEN kerran. Tästä voin siis vain parantaa... Aion myös jatkaa kuumabalancessa käymistä. Näiden kaikkien toteutuessa (ja mikseivät ne toteutuisi ;) keräisin siis viisi liikuntakertaa viikkoon, mikä on jo aika hyvä määrä. Yhtään sen enempää ei kyllä mahtuisikaan, sillä pakko on levätä välillä.
Tältä näyttäisi tuulin liikuntakevät 2011:
ma: tanssitunti
ti: kuumabalance
ke: kuumavenyttely
to: tanssitunti
pe: vapaa
la: kahvakuula
su: vapaa
Tiedän jo nyt, että tammikuussa en vielä pääse aloittamaan viikottaisia kahvakuulatreenejä, koska olen jo sopinut muunlaista liikuntamenoa viikonlopuille, enkä taida päästä venyttelytunnillekaan ennen kuin helmikuussa. Ajattelen sitä kuitenkin niin, että vältän pahimmat tammikuun ruuhkat, ja pääsen sitten paremmin aloittamaan treenaamisen, kun muut ovat jo pois tieltä ;). Tuo keskiviikko sisältää myös option salitreenin tekemiseen, onhan minulla edelleen viimesyksyinen saliohjelma olemassa. Olen vain jotenkin kadottanut salitreenin ilon, minua ahdistaa ne muut ihmiset...
Sokerina pohjalla, eilen salin vaaka näytti pienintä arvoaan ikinä! Vielä on matkaa, mutta painon alamäki on jo alkanut!
tiistai 21. joulukuuta 2010
Ylläpitoa
Ei tämä blogi ole vielä totaalisen kuollut, vaikka siltä vähän vaikuttaakin. Olen ollut koko joulukuun aika väsynyt ja ahdistunut esimerkiksi epäselvistä työkuvioista, ja lisäksi sairastin "kevyen" kolmen viikon flunssan. Väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olen yrittänyt katsoa, mitä suuhuni pistän, vaikka aika monta joulutorttua onkin seulasta läpi mennyt...
Kuun puolivälissä tein perinteisen kuukausimittauksen varmistaakseni, ettei tämä jonkinasteinen kurin löystyminen olisi tehnyt kaikkea syksyllä saavutettua tyhjäksi. Ja eihän se kaikeksi onneksi ollut sanottavasti vaikuttanut. Tavoitteeni saada vyötärömitta alle kahdeksankymmenen sentin ennen vuodenvaihdetta ei kyllä toteudu, mutta toisaalta mitta ei ollut kasvanutkaan. Tästä päättelin, ja päätin, että nyt olen pienessä ylläpitovaiheessa, ja jatkan kaventumisprosessia heti tammikuussa. Olen kyllä satavarma, että salilla on aikamoinen ruuhka muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun kaikki muutkin uudenvuodenlupauksienlunastajat ryntäävät ryhmätunneille, juoksumatoille, crossareille yms. :)
Salista puheenollen, olen tänään menossa kuumabalanceen pitkästä aikaa, ja samalla pääsen loikkaamaan vaa'alle. Tätä en kovin innostuneesti odota, sillä vaikka mitoissa ei ollutkaan isoja muutoksia, minusta tuntuu, että paino on silti saattanut hivenen nousta. Huoh. Kyllähän sekin siitä varmasti saadaan taas laskuun vuodenvaihteen jälkeen, mutta harvemmin painonnousu kovin innostava asia on...
Kuun puolivälissä tein perinteisen kuukausimittauksen varmistaakseni, ettei tämä jonkinasteinen kurin löystyminen olisi tehnyt kaikkea syksyllä saavutettua tyhjäksi. Ja eihän se kaikeksi onneksi ollut sanottavasti vaikuttanut. Tavoitteeni saada vyötärömitta alle kahdeksankymmenen sentin ennen vuodenvaihdetta ei kyllä toteudu, mutta toisaalta mitta ei ollut kasvanutkaan. Tästä päättelin, ja päätin, että nyt olen pienessä ylläpitovaiheessa, ja jatkan kaventumisprosessia heti tammikuussa. Olen kyllä satavarma, että salilla on aikamoinen ruuhka muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun kaikki muutkin uudenvuodenlupauksienlunastajat ryntäävät ryhmätunneille, juoksumatoille, crossareille yms. :)
Salista puheenollen, olen tänään menossa kuumabalanceen pitkästä aikaa, ja samalla pääsen loikkaamaan vaa'alle. Tätä en kovin innostuneesti odota, sillä vaikka mitoissa ei ollutkaan isoja muutoksia, minusta tuntuu, että paino on silti saattanut hivenen nousta. Huoh. Kyllähän sekin siitä varmasti saadaan taas laskuun vuodenvaihteen jälkeen, mutta harvemmin painonnousu kovin innostava asia on...
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Sisäinen lukko?
Olen viime aikoina pohtinut tätä tavoitettani laihduttaa se 15 kiloa ja kiinteytyä muutenkin "siinä sivussa". Niin kauan kuin muistan, olen aina ajatellut olevani isompikokoinen kuin muut ikäiseni (vaikka ilmeisesti kuvien perusteella näin ei todellakaan ole aina ollut). Pienenä tanssiryhmässä olin selkästi eri mallia kuin tulevat ballerinat, ja ilmeisesti siitä on jäänyt jonkinlainen lukko pääni sisään.
Tämä lukko on kaikenkukkuraksi kaksisuuntainen: katsoessani peiliin saatan ajatella, etten ole ollenkaan hullumman näköinen ja itse asiassa ihan sutjakka - valokuvissa sen sijaan olen lähtökohtaisesti se kaikista jäätävin läskiplösö kaksoisleukoineen ja kuulamörssärin ylävartaloineen...
Nyt siis ongelmani on se, että en osaa ajatella joskus olevani oikeasti sutjakka, siis myös valokuvissa. Ja että oikeasti lantiollani ei olisi megalomaanisia jenkkakahvoja eikä mahani vääntyisi viidelle makkaralle istuessani tuolilla. Ja tämä ongelma johtaa motivaatiopulaan tämän projektin suhteen. Jos en osaa edes kuvitella onnistuvani, miten voisin onnistua oikeasti?
Painan nyt suurin piirtein saman verran kuin kolme vuotta sitten treenatessani ensimmäisen kerran personal trainerin avulla. Kolmessa vuodessa keräsin siis viisi-kuusi lisäkiloa. Onneksi ne ovat nyt poissa, tunnen oloni paremmaksi ja tosiaan paljon vaatteita on jäänyt löysiksi. Mutta miten tästä eteenpäin? Kun aamuisin pelistä katsoo se ihan samannäköinen tyyppi kuin ennenkin...
Tämä lukko on kaikenkukkuraksi kaksisuuntainen: katsoessani peiliin saatan ajatella, etten ole ollenkaan hullumman näköinen ja itse asiassa ihan sutjakka - valokuvissa sen sijaan olen lähtökohtaisesti se kaikista jäätävin läskiplösö kaksoisleukoineen ja kuulamörssärin ylävartaloineen...
Nyt siis ongelmani on se, että en osaa ajatella joskus olevani oikeasti sutjakka, siis myös valokuvissa. Ja että oikeasti lantiollani ei olisi megalomaanisia jenkkakahvoja eikä mahani vääntyisi viidelle makkaralle istuessani tuolilla. Ja tämä ongelma johtaa motivaatiopulaan tämän projektin suhteen. Jos en osaa edes kuvitella onnistuvani, miten voisin onnistua oikeasti?
Painan nyt suurin piirtein saman verran kuin kolme vuotta sitten treenatessani ensimmäisen kerran personal trainerin avulla. Kolmessa vuodessa keräsin siis viisi-kuusi lisäkiloa. Onneksi ne ovat nyt poissa, tunnen oloni paremmaksi ja tosiaan paljon vaatteita on jäänyt löysiksi. Mutta miten tästä eteenpäin? Kun aamuisin pelistä katsoo se ihan samannäköinen tyyppi kuin ennenkin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)