Niinhän siinä taitaa käydä, että kun jotain oikein uhoaa, niin varmasti menee metsään.. Tällä kertaa tosin syyt olivat aivan itsestä riippumattomat: loppiaisviikonlopun sunnuntaina asuntomme katosta alkoi tippua vettä. Tilanne on nyt se, että kämppä on tyhjä ja asumme evakossa. Remontti kestää minkä kestää, luultavimmin kahdesta kolmeen kuukautta. Eli tämän ja viime viikon liikuntasuoritukset ovat olleet kovin vesiastia- ja muuttolaatikkopainotteisia... ;)
Anyway. Ennen vesikatastrofia ennätin käydä testaamassa kahvakuulatunnin, ja oli kyllä kivaa! Olin aivan puhki, enkä pystynyt tekemään esimerkiksi kaikkia ylösnostoja jumittavien hartioiden takia. Ensi kerralla (jos joskus onnistun saamaan tunnille varauksen!) täytyy muistaa ottaa sykemittari mukaan. Seuraava päivä olisi varmaan mennyt mukavasti sohvalla kipuillen ja köllötellen, mutta sattuneesta syystä siitä ei sitten tullutkaan mitään.
Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, aloitin uudessa työssä tammikuun alussa. Uuteen duuniin liittyy luonnollisesti työhöntulotarkastus. Minulla on ollut aiemmin hieman kohonneita veren kolesteroliarvoja, joten ajattelin olevan mielenkiintoista nähdä, onko niissä tapahtunut muutoksia esimerkiksi syksyisen laihtumiseni johdosta. No, tuloksien mukaan arvoni ovat edelleen koholla. Sitähän en voi tietää (koska edellisestä mittauksesta on jo aika pitkä aika) ovatko arvot käyneet vielä nykyistäkin korkeammalla, ja nyt palanneet lähemmäs raja-arvoa. Eroa suositukseen ei ole paljoa, mutta yhdistettynä vielä lievään ylipainoon ja liian läskiin vyötäröön, sain terveydenhoitajalta pientä noottia. Kaikki muut arvot olivat kuitenkin kunnossa, joten en ihan sentään vielä kuvittele kaatuvani diabetekseen tai sepelvaltimotautiin heti huomenna, mutta harmittaa silti.
Sainpahan lisää motivaattoreita kevään ajaksi! Kunhan tuo vyötärö tuosta kaventuu ja paino alenee, aion mennä mittauttamaan veriarvot uudestaan. Hoitajan mielestä tämä oli hyvä idea, eikä sen toteuttamiseen tarvita muuta kuin puhelinsoitto hänelle. Ei siis turhaa jonottelua lääkäriin lähetteen perässä. :)
Nyt ei muuta kuin vaikeuksista voittoon ja ruokavalio tarkempaan syyniin. Kesän korvilla täällä majailee jo aivan toisennäköinen tytteli! :)
torstai 20. tammikuuta 2011
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Back in business!
Noniin, nyt on joulut ja uudetvuodet ja muut lusimiset lusittu, ja on aika palata takaisin arkeen. Nyt on jotenkin henkisestikin keventynyt olo, kun hankalat ja masentaneet työkuviot vihdoin selkenivät, ja olen jo kolmatta päivää normaalissa, palkallisessa työssä! Lähes katastrofaalinen viime vuosi on ohi, ja edessä tyhjä pöytä: kokonaan uusi vuosi, joka toivottavasti tuo tullessaan mukavia asioita :).
Käytin eilen hävyttömän paljon aikaa kevään liikuntasuunnitelmien tekoon. Tanssituntini jatkuvat edelleen kaksi kertaa viikossa, ja niiden lisäksi halusin jotain lihaskuntoa kasvattavaa. Salillani alkoi (vihdoin!) kahvakuulatreenin ryhmätunnit, ja olen ihan innoissani niistä. Menen ensimmäistä kertaa testaamaan tuota tuntia tämän viikon lauantaina. Ilmeisesti en ole ainoa, joka uudesta treenimuodosta on innoissaan, sillä varatessani eilen paikkaani tuolle lauantain tunnille, sain lähes viimeisen varauksen. Uskon kyllä, että tämä muutaman ensimmäisen viikon rynnistys tasaantuu viimeistään helmikuun aikana :).
Salilla oli eilen aivan käsittämätön ruuhka! Jos muuten tämän viikon aikana on tuntunut, että jonkinlainen loma-aika vielä jatkuu (aamubussit melkein tyhjiä, ei aamu-tv-ohjelmia, ei muitakaan rutiinitv-sarjoja yms.), niin salilla oli kyllä täysi tohina. Kuumabalancesali oli pitkästä aikaa täyteen ahdettu ja suihkuun sai odottaa vuoroaan! Edelleen, uskon että tämä tästä laantuu. Niin on käynyt aina aiemminkin ;).
Niistä muista liikuntasuunnitelmistani vielä. Lisäsin viikkokalenteriini jälleen venyttelytunnin, jolle syksyn aikana pääsin ruhtinaallisen YHDEN kerran. Tästä voin siis vain parantaa... Aion myös jatkaa kuumabalancessa käymistä. Näiden kaikkien toteutuessa (ja mikseivät ne toteutuisi ;) keräisin siis viisi liikuntakertaa viikkoon, mikä on jo aika hyvä määrä. Yhtään sen enempää ei kyllä mahtuisikaan, sillä pakko on levätä välillä.
Tältä näyttäisi tuulin liikuntakevät 2011:
ma: tanssitunti
ti: kuumabalance
ke: kuumavenyttely
to: tanssitunti
pe: vapaa
la: kahvakuula
su: vapaa
Tiedän jo nyt, että tammikuussa en vielä pääse aloittamaan viikottaisia kahvakuulatreenejä, koska olen jo sopinut muunlaista liikuntamenoa viikonlopuille, enkä taida päästä venyttelytunnillekaan ennen kuin helmikuussa. Ajattelen sitä kuitenkin niin, että vältän pahimmat tammikuun ruuhkat, ja pääsen sitten paremmin aloittamaan treenaamisen, kun muut ovat jo pois tieltä ;). Tuo keskiviikko sisältää myös option salitreenin tekemiseen, onhan minulla edelleen viimesyksyinen saliohjelma olemassa. Olen vain jotenkin kadottanut salitreenin ilon, minua ahdistaa ne muut ihmiset...
Sokerina pohjalla, eilen salin vaaka näytti pienintä arvoaan ikinä! Vielä on matkaa, mutta painon alamäki on jo alkanut!
Käytin eilen hävyttömän paljon aikaa kevään liikuntasuunnitelmien tekoon. Tanssituntini jatkuvat edelleen kaksi kertaa viikossa, ja niiden lisäksi halusin jotain lihaskuntoa kasvattavaa. Salillani alkoi (vihdoin!) kahvakuulatreenin ryhmätunnit, ja olen ihan innoissani niistä. Menen ensimmäistä kertaa testaamaan tuota tuntia tämän viikon lauantaina. Ilmeisesti en ole ainoa, joka uudesta treenimuodosta on innoissaan, sillä varatessani eilen paikkaani tuolle lauantain tunnille, sain lähes viimeisen varauksen. Uskon kyllä, että tämä muutaman ensimmäisen viikon rynnistys tasaantuu viimeistään helmikuun aikana :).
Salilla oli eilen aivan käsittämätön ruuhka! Jos muuten tämän viikon aikana on tuntunut, että jonkinlainen loma-aika vielä jatkuu (aamubussit melkein tyhjiä, ei aamu-tv-ohjelmia, ei muitakaan rutiinitv-sarjoja yms.), niin salilla oli kyllä täysi tohina. Kuumabalancesali oli pitkästä aikaa täyteen ahdettu ja suihkuun sai odottaa vuoroaan! Edelleen, uskon että tämä tästä laantuu. Niin on käynyt aina aiemminkin ;).
Niistä muista liikuntasuunnitelmistani vielä. Lisäsin viikkokalenteriini jälleen venyttelytunnin, jolle syksyn aikana pääsin ruhtinaallisen YHDEN kerran. Tästä voin siis vain parantaa... Aion myös jatkaa kuumabalancessa käymistä. Näiden kaikkien toteutuessa (ja mikseivät ne toteutuisi ;) keräisin siis viisi liikuntakertaa viikkoon, mikä on jo aika hyvä määrä. Yhtään sen enempää ei kyllä mahtuisikaan, sillä pakko on levätä välillä.
Tältä näyttäisi tuulin liikuntakevät 2011:
ma: tanssitunti
ti: kuumabalance
ke: kuumavenyttely
to: tanssitunti
pe: vapaa
la: kahvakuula
su: vapaa
Tiedän jo nyt, että tammikuussa en vielä pääse aloittamaan viikottaisia kahvakuulatreenejä, koska olen jo sopinut muunlaista liikuntamenoa viikonlopuille, enkä taida päästä venyttelytunnillekaan ennen kuin helmikuussa. Ajattelen sitä kuitenkin niin, että vältän pahimmat tammikuun ruuhkat, ja pääsen sitten paremmin aloittamaan treenaamisen, kun muut ovat jo pois tieltä ;). Tuo keskiviikko sisältää myös option salitreenin tekemiseen, onhan minulla edelleen viimesyksyinen saliohjelma olemassa. Olen vain jotenkin kadottanut salitreenin ilon, minua ahdistaa ne muut ihmiset...
Sokerina pohjalla, eilen salin vaaka näytti pienintä arvoaan ikinä! Vielä on matkaa, mutta painon alamäki on jo alkanut!
tiistai 21. joulukuuta 2010
Ylläpitoa
Ei tämä blogi ole vielä totaalisen kuollut, vaikka siltä vähän vaikuttaakin. Olen ollut koko joulukuun aika väsynyt ja ahdistunut esimerkiksi epäselvistä työkuvioista, ja lisäksi sairastin "kevyen" kolmen viikon flunssan. Väsymyksestä ja sairastelusta huolimatta olen yrittänyt katsoa, mitä suuhuni pistän, vaikka aika monta joulutorttua onkin seulasta läpi mennyt...
Kuun puolivälissä tein perinteisen kuukausimittauksen varmistaakseni, ettei tämä jonkinasteinen kurin löystyminen olisi tehnyt kaikkea syksyllä saavutettua tyhjäksi. Ja eihän se kaikeksi onneksi ollut sanottavasti vaikuttanut. Tavoitteeni saada vyötärömitta alle kahdeksankymmenen sentin ennen vuodenvaihdetta ei kyllä toteudu, mutta toisaalta mitta ei ollut kasvanutkaan. Tästä päättelin, ja päätin, että nyt olen pienessä ylläpitovaiheessa, ja jatkan kaventumisprosessia heti tammikuussa. Olen kyllä satavarma, että salilla on aikamoinen ruuhka muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun kaikki muutkin uudenvuodenlupauksienlunastajat ryntäävät ryhmätunneille, juoksumatoille, crossareille yms. :)
Salista puheenollen, olen tänään menossa kuumabalanceen pitkästä aikaa, ja samalla pääsen loikkaamaan vaa'alle. Tätä en kovin innostuneesti odota, sillä vaikka mitoissa ei ollutkaan isoja muutoksia, minusta tuntuu, että paino on silti saattanut hivenen nousta. Huoh. Kyllähän sekin siitä varmasti saadaan taas laskuun vuodenvaihteen jälkeen, mutta harvemmin painonnousu kovin innostava asia on...
Kuun puolivälissä tein perinteisen kuukausimittauksen varmistaakseni, ettei tämä jonkinasteinen kurin löystyminen olisi tehnyt kaikkea syksyllä saavutettua tyhjäksi. Ja eihän se kaikeksi onneksi ollut sanottavasti vaikuttanut. Tavoitteeni saada vyötärömitta alle kahdeksankymmenen sentin ennen vuodenvaihdetta ei kyllä toteudu, mutta toisaalta mitta ei ollut kasvanutkaan. Tästä päättelin, ja päätin, että nyt olen pienessä ylläpitovaiheessa, ja jatkan kaventumisprosessia heti tammikuussa. Olen kyllä satavarma, että salilla on aikamoinen ruuhka muutaman ensimmäisen viikon aikana, kun kaikki muutkin uudenvuodenlupauksienlunastajat ryntäävät ryhmätunneille, juoksumatoille, crossareille yms. :)
Salista puheenollen, olen tänään menossa kuumabalanceen pitkästä aikaa, ja samalla pääsen loikkaamaan vaa'alle. Tätä en kovin innostuneesti odota, sillä vaikka mitoissa ei ollutkaan isoja muutoksia, minusta tuntuu, että paino on silti saattanut hivenen nousta. Huoh. Kyllähän sekin siitä varmasti saadaan taas laskuun vuodenvaihteen jälkeen, mutta harvemmin painonnousu kovin innostava asia on...
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Sisäinen lukko?
Olen viime aikoina pohtinut tätä tavoitettani laihduttaa se 15 kiloa ja kiinteytyä muutenkin "siinä sivussa". Niin kauan kuin muistan, olen aina ajatellut olevani isompikokoinen kuin muut ikäiseni (vaikka ilmeisesti kuvien perusteella näin ei todellakaan ole aina ollut). Pienenä tanssiryhmässä olin selkästi eri mallia kuin tulevat ballerinat, ja ilmeisesti siitä on jäänyt jonkinlainen lukko pääni sisään.
Tämä lukko on kaikenkukkuraksi kaksisuuntainen: katsoessani peiliin saatan ajatella, etten ole ollenkaan hullumman näköinen ja itse asiassa ihan sutjakka - valokuvissa sen sijaan olen lähtökohtaisesti se kaikista jäätävin läskiplösö kaksoisleukoineen ja kuulamörssärin ylävartaloineen...
Nyt siis ongelmani on se, että en osaa ajatella joskus olevani oikeasti sutjakka, siis myös valokuvissa. Ja että oikeasti lantiollani ei olisi megalomaanisia jenkkakahvoja eikä mahani vääntyisi viidelle makkaralle istuessani tuolilla. Ja tämä ongelma johtaa motivaatiopulaan tämän projektin suhteen. Jos en osaa edes kuvitella onnistuvani, miten voisin onnistua oikeasti?
Painan nyt suurin piirtein saman verran kuin kolme vuotta sitten treenatessani ensimmäisen kerran personal trainerin avulla. Kolmessa vuodessa keräsin siis viisi-kuusi lisäkiloa. Onneksi ne ovat nyt poissa, tunnen oloni paremmaksi ja tosiaan paljon vaatteita on jäänyt löysiksi. Mutta miten tästä eteenpäin? Kun aamuisin pelistä katsoo se ihan samannäköinen tyyppi kuin ennenkin...
Tämä lukko on kaikenkukkuraksi kaksisuuntainen: katsoessani peiliin saatan ajatella, etten ole ollenkaan hullumman näköinen ja itse asiassa ihan sutjakka - valokuvissa sen sijaan olen lähtökohtaisesti se kaikista jäätävin läskiplösö kaksoisleukoineen ja kuulamörssärin ylävartaloineen...
Nyt siis ongelmani on se, että en osaa ajatella joskus olevani oikeasti sutjakka, siis myös valokuvissa. Ja että oikeasti lantiollani ei olisi megalomaanisia jenkkakahvoja eikä mahani vääntyisi viidelle makkaralle istuessani tuolilla. Ja tämä ongelma johtaa motivaatiopulaan tämän projektin suhteen. Jos en osaa edes kuvitella onnistuvani, miten voisin onnistua oikeasti?
Painan nyt suurin piirtein saman verran kuin kolme vuotta sitten treenatessani ensimmäisen kerran personal trainerin avulla. Kolmessa vuodessa keräsin siis viisi-kuusi lisäkiloa. Onneksi ne ovat nyt poissa, tunnen oloni paremmaksi ja tosiaan paljon vaatteita on jäänyt löysiksi. Mutta miten tästä eteenpäin? Kun aamuisin pelistä katsoo se ihan samannäköinen tyyppi kuin ennenkin...
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Stoppi
Niin. Äsken mittasin itseni siis ensimmäistä kertaa kuukauteen. Ja näyttäisi vähän siltä, että stoppia pukkaa. Kolmen kuukauden muutos (muutos kuukauden takaiseen):
Tähän voisi antaa selitykseksi sen, etten ole enää vähään aikaan kirjaillut syömisiäni ylös, ja varsinainen karkkilakkokin taitaa olla jo historiaa (vaikken kyllä enää ostele herkkuja samaan malliin kuin aiemmin, ja totuuden nimissä olen karkkiakin ostanut vain kaksi kertaa, leffaan mennessä ja yhteen suureen ahdistukseen). Mutta mielessä pitäisi pysyä, että en mitenkään voi loppueläämäni kirjoitella ruokapäiväkirjaa, joten oikeanlainen syöminen pitäisi saada iskostumaan päähän vähitellen...
Yksi positiivinen asia tähänkin päivään (tai siis oikeastaan jo eiliseen) liittyy, nimittäin: paino on edelleen laskusuunnassa ja on nyt pudonnut tasan VIISI kiloa lähtötilanteesta! Aikas mieletöntä! Matkaa on vielä jäljellä tuplasti tuon verran, mutta onhan tuo jo ihan hyvä alku. Kolmessa kuukaudessa viisi kiloa, eikös se tunnu ihan hyvältä tahdilta? (Ehkä vähän hidas, myönnetään...)
Pakkohan tässä on nyt ryhdistäytyä, muuten jämähdän tähän nykyiseen olotilaani makkaroineni kaikkeni ja sekös vasta olisi tylsää. Vuoden loppuun mennessä vyötärön täytyy olla alle 80 cm! Siinäpä sopivasti haastetta joulumässäilyille ;).
- hauis V: -2,0 cm (-0,5 cm)
- hauis O: -2,0 cm (+-0 cm)
- reisi V: -2,5 cm (+-0 cm)
- reisi O: -2,5 cm (-1,0 cm)
- pohje V: -2,0 cm (+0,5 cm)
- pohje O: -2,0 cm (+0,5 cm)
- rinnan alta: -3,0 cm (+-0 cm)
- vyötärö: -4,5 cm (+0,5 cm)
- napa: -10,0 cm (+-0 cm)
- lantio: -8,0 cm (-1,0 cm)
- pepun päältä: -7,0 cm (-1,0 cm)
Tähän voisi antaa selitykseksi sen, etten ole enää vähään aikaan kirjaillut syömisiäni ylös, ja varsinainen karkkilakkokin taitaa olla jo historiaa (vaikken kyllä enää ostele herkkuja samaan malliin kuin aiemmin, ja totuuden nimissä olen karkkiakin ostanut vain kaksi kertaa, leffaan mennessä ja yhteen suureen ahdistukseen). Mutta mielessä pitäisi pysyä, että en mitenkään voi loppueläämäni kirjoitella ruokapäiväkirjaa, joten oikeanlainen syöminen pitäisi saada iskostumaan päähän vähitellen...
Yksi positiivinen asia tähänkin päivään (tai siis oikeastaan jo eiliseen) liittyy, nimittäin: paino on edelleen laskusuunnassa ja on nyt pudonnut tasan VIISI kiloa lähtötilanteesta! Aikas mieletöntä! Matkaa on vielä jäljellä tuplasti tuon verran, mutta onhan tuo jo ihan hyvä alku. Kolmessa kuukaudessa viisi kiloa, eikös se tunnu ihan hyvältä tahdilta? (Ehkä vähän hidas, myönnetään...)
Pakkohan tässä on nyt ryhdistäytyä, muuten jämähdän tähän nykyiseen olotilaani makkaroineni kaikkeni ja sekös vasta olisi tylsää. Vuoden loppuun mennessä vyötärön täytyy olla alle 80 cm! Siinäpä sopivasti haastetta joulumässäilyille ;).
Mitäs menin lupaamaan
Eli eihän siitä taaskaan mitään tullut :). Olin treenaamisen jälkeen aivan kuollut: en ehtinyt syödä kunnollista välipalaa, ja treenin jälkeen repun pohjalta löytynyt Alpen-patukka maistui oksettavan makealta, joten nääntymyshän siitä seurasi. Kotona kääryidyin sohvannurkkaan vetistelemään muutaman marttyyrinkyyneleen, ja olo helpottui vasta kun sain herkullista katkarapucurrya napaan. Mittailuun fiilis oli kuitenkin liian uninen.
Tänään aamulla nopeasti testailin mittanauhaa, ja valitettavasti näyttäisi siltä, että kuukaudessa ei ole tapahtunut mitään, siis MITÄÄN, tällä sektorilla. Syvä huokaus. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä oli nyt vain hätämittaus, ja varsinaiset tulokset otetaan tänään illalla. Ja tällä kertaa oikeasti!
Tänään aamulla nopeasti testailin mittanauhaa, ja valitettavasti näyttäisi siltä, että kuukaudessa ei ole tapahtunut mitään, siis MITÄÄN, tällä sektorilla. Syvä huokaus. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä oli nyt vain hätämittaus, ja varsinaiset tulokset otetaan tänään illalla. Ja tällä kertaa oikeasti!
tiistai 16. marraskuuta 2010
Lupausten lunastusta
On pitänyt jo pitkään kirjoittaa jotain muutakin kuin ainaista valitusvirttä. Fiilis on vaihteeksi parempaan päin, joten tässäpä nyt taas jotain jorinaa.
Taisin kuukausi sitten luvata pienentää vyötäröä ja lantiota muutamia senttejä kivojen tasalukujen alle. Matkaa ei pitänyt olla paljoakaan, mutta miten lie tälle lupaukselle käynyt? Erinäisistä syistä johtuen (olisikohan kisaväsymystä?) en ole tarttunut mittaan kertaakaan koko kuluneen kuukauden aikana. Joistakin tuoreista sukulaiskommenteista olen päätellyt, että jotain kaventumista olisi voinut tapahtua, samoin ne ainoat sopivat suorat housutkin tuntuvat löystyneen. Painokin oli kohtalaisen suopeasti jatkanut matkaansa alaspäin, kun viime viikon tiistaina salin vaa'alle hyppäsin. Merkkejä on siis ilmassa.
Mikäköhän on totuus? Se selviää myöhemmin tänään, kunhan pääsen täältä duunista salin kautta himaan mittailemaan! Tämä on siis juhlallinen lupaus julkistaa uudet mitat ja toivottavasti lunastaa edellinen lupaus :). Palkintoa en tainnut itselleni asettaa, joten vaivanpalkaksi on tarjolla ainoastaan roppakaupalla iloista mieltä :D.
Viime viikosta oppineena olen jo parin tunnin ajan litkinyt vettä kuin pahinkin krapulainen. Toivotaan, että kuumabalance sujuu tänään miellyttävämmin. Palaamisiin muutaman tunnin kuluttua!
Taisin kuukausi sitten luvata pienentää vyötäröä ja lantiota muutamia senttejä kivojen tasalukujen alle. Matkaa ei pitänyt olla paljoakaan, mutta miten lie tälle lupaukselle käynyt? Erinäisistä syistä johtuen (olisikohan kisaväsymystä?) en ole tarttunut mittaan kertaakaan koko kuluneen kuukauden aikana. Joistakin tuoreista sukulaiskommenteista olen päätellyt, että jotain kaventumista olisi voinut tapahtua, samoin ne ainoat sopivat suorat housutkin tuntuvat löystyneen. Painokin oli kohtalaisen suopeasti jatkanut matkaansa alaspäin, kun viime viikon tiistaina salin vaa'alle hyppäsin. Merkkejä on siis ilmassa.
Mikäköhän on totuus? Se selviää myöhemmin tänään, kunhan pääsen täältä duunista salin kautta himaan mittailemaan! Tämä on siis juhlallinen lupaus julkistaa uudet mitat ja toivottavasti lunastaa edellinen lupaus :). Palkintoa en tainnut itselleni asettaa, joten vaivanpalkaksi on tarjolla ainoastaan roppakaupalla iloista mieltä :D.
Viime viikosta oppineena olen jo parin tunnin ajan litkinyt vettä kuin pahinkin krapulainen. Toivotaan, että kuumabalance sujuu tänään miellyttävämmin. Palaamisiin muutaman tunnin kuluttua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)