Tunnustus!

Kiitos ihanalle Quantinalle jo ajat sitten elokuussa annetusta tunnustuksesta. Kun tuo kesä meni ihan muissa maailmoissa kuin täällä bloggerin parissa, oli tämä jäänyt kokonaan huomaamatta. Pahoittelut siitä!

Tunnustukseen siis kuuluu kertoa lempiväri ja -ruoka sekä paikka, jossa haluaisi käydä. Lisäbonuksena Quantina lykkäsi kasan muita kysymyksiä, joihin myös yritän vastata. Kauhean vaikeita kysymyksiä!

1. Lempivärini on ehkä yllättävästi oranssi. Tai vaaleanpunainen. Tai keltainen. Mutta joku ihana kirkas kuitenkin.

2. Syön erittäin mielelläni erittäin hyvää pihviä. Muita herkkuja ovat uunilohi, lasagne, tortillasetit, pestopasta, kotitekoinen pitsa yms. Ja sitten ihmettelen että mitäs nämä vararenkaat tässä vyötäröllä oikein ovat...

3. Jo pitkään on ollut haaveissa päästä käymään Australiassa ja Uudessa-Seelanissa. Katsotaan, onnistuisiko tämän haaveen toteuttaminen jo lähitulevaisuudessa!

Sitten bonuksiin.

Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Kyllä ja en. Tietyissä asuissa ja valaistuksissa ja tähtien kulmissa näytän mielestäni kivalta. Mutta sitten huomaan reisien selluliitit, mahan makkarat, käsivarsien löllöallit, kaksoisleuan...

Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
Kaventaisin reisiä, pienentäisin rintoja (kyllä!), solakoittaisin vyötäröä, kohottaisin peppua noin ainakin alkajaisiksi.

Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
Silmät ja hymy ovat keränneet kehuja.

Meikkaatko päivittäin?
No tavallaan joo. Kun vielä kävin töissä, tuli laittauduttua ainakin arkisin ja viikonloppuisinkin silloin tällöin. Nyt kotioloissa tulee tälläydyttyä huomattavasti harvemmin.

Perusmeikkisi?
Meikkipuuteri, luomivärit, ripsari, poskipuna ja aurinkopuuteri. Erikoistilanteissa vaihtelen luomivärin sävyjä ja lisään kajalin ja huulipunan tai -kiillon.

Hiustesi väri ja pituus?
Alkuperäinen lapsuuden väri erittäin blondi, kehityksen seurauksena varmaan se klassinen suomalainen "maantie", mutta kiitos ammattitaitoisen kampaajan nykyisin taas kiva blondi. Pituus tällä hetkellä rasittava puolipituinen polkka, ei siis kunnolla lyhyt, muttei vielä kovin pitkäkään. Kasvatus siis käynnissä.

Miten pidät hiuksiasi?
Aina kampaajakäyntien jälkeen jaksan panostaa hiusten aukipitämiseen, mutta edelleen täällä kotioloissa tulee useimmiten sipaistua kutrit jollekin sykerölle pois kasvoilta ja niskasta hiostamasta. Juhliin jaksan yleensä väkertää jotain erikoisempaa, kuten kiharoita tai kampauksia.

Miten tukkasi on nyt?
Tuollaisella sykeröllä tuossa takaraivolla.

Kuinka usein...

...värjäät hiuksiasi?
Joka kampaamokäynnillä, mutta silti aika harvakseltaan, noin kolmesti vuodessa.

...peset hiuksesi?
Aina treenien jälkeen ja lisäksi ennen spesiaalimenoja kuten iltajuhlia tai työhaastattelua. Viikossa saattaa siis tulla montakin pesukertaa, tai sitten ei :D.

...käyt suihkussa?
Aikalailla sama vastaus kuin edelliseen kysymykseen, eli suihkut ja hiusten pesu liittyvät kiinteästi toisiinsa. Aamusuihkuihin en ole vieläkään tottunut, enkä tarvitse pakollista suihkuttelua että päivä lähtisi käyntiin.

...kuorit ihoasi?
Erittäin satunnaisesti. Saan välillä innostuksen puuskissani kausia, jolloin yritän kuoria säännöllisesti, mutta aina ne lopahtavat parin viikon jälkeen.

...käyt kosmetologilla?
Pitäisi varmaan käydä, mutta koskaan en ole vielä kosmetologin tuoliin istunut ainakaan kasvojenhoitomielessä. Säärisokeroinneissa olen käynyt muutaman kerran.

Shampoo- ja hoitoainemerkkisi?
Tällä hetkellä käytössä kampaamokamat L'Oréal série expert shine blonde ja Wella systems professional color save mask. Salille kannan satunnaisia hotellien pikkupurkkeja.

Rasvaatko ihoasi?
Kyllä. Kasvot aina iltapesun ja suihkujen jälkeen, sääret sheivailun jälkeen, reisiin ja mahaan selluliitin poistajaa. Nyt ostin hullareilta myös jonkinlaisen vartalovoin, jota ajattelin käyttää rintakehään ja käsivarsiin.

Tyypillisimmät vaatteesi?
Tähän on tavallaan kolme vastausta. Kotona: olohousut, kollaripaita ja villasukat. Töissä: suorat housut / hame, kauluspaita / neule, korkkarit. Vapaalla: farkut ja lyhyt- tai pitkähihainen t-paita, matalat kengät.

Mitä sinulla on nyt ylläsi?
Olohousut, kollaripaita ja villasukat :).

Kuinka monet farkut omistat?
Apua! Varmaan aika monet, pitäisikö ihan laskea? Seitsemät perusfarkut (malleja pillistä lepattavaan), yhdet farkkulegginsit ja parit sammarit. Karsintaa pitäis varmaan tehdä, osa taitaa olla liian isoja/pieniä, risoja tai muuten vaan huonoja. Käytössä on noin kolme paria.

Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
Oransseja matalia mokkanahkakenkiä, sellaisia mokkasiinien ja purkkareitten välimallia. Ihanat!

Lempikorusi?
Tähän on varmaan pakko sanoa kihlasormus! Mutta jos sitä ei lasketa, niin sitten varmaan hopeinen mieheltä saatu sydänkaulakoru.

Lempihajuvetesi?
Olen aika huono käyttämään tuoksuja, kun saan niistä aika herkästi päänsärkyä, mutta tällä hetkellä käytössä ovat Hollisterin SoCal-tuoksu ja Marc Jacobsin Lemon Body Spray. Näistä tykkään!

Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
No tuon kihlasormuksen lisäksi käyttöön pääsevät äidiltä saatu hopeinen punossormus ja Tiffanyn hopeinen sydänsormus.

Tarkkailetko painoasi?
Satunnaisesti salin vaa'alla, koska kotona ei vaakaa ole.

Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
Nyt ei kyllä heti muistu mieleen muuta, kuin morsiusliikkeen myyjä, jonka mielestä lähes jokainen sovittamani hääpuku istui täydellisesti!

Menisitkö kauneusleikkaukseen?
Terveyteen tai muuten hyvinvointiin liittyvään leikkaukseen saattaisin mennäkin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi näkemistä haittaavien roikkuvien yläluomien kiristys tai rintojen pienennysleikkaus selkäkipujen takia. Sen sijaan yritän päästä näistä mahaläskeistä eroon ihan ilman rasvaimuja.

Minkälainen on meikkipussisi?
Mikä niistä? :D Arkimeikit säilyvät valkopohjaisessa isokukallisessa pikkupussissa, harvemmin käytettävät pystyraidallisessa. Molemmat ovat aika pieniä, joten erilaisia puteleita ja purnukoita on lisää kaikenmaailman nesessääreissä ja miehen mielestä myös ympäri kämppää ihan itsekseenkin..

Minkä värinen on hiusharjasi?
Varsi on puuta, eli puunvärinen. Itse harjakset ovat mustaa muovia.

Käytätkö ryppyvoiteita?
Jos satunnainen muistettaessa tapahtuva silmänympärysvoiteen käyttö lasketaan, niin kyllä.

Käytätkö kynsilakkaa?
Kausittain, eli välillä innostun ja sitten taas en.

Montako käsilaukkua omistat?
Hahaa, ihan hirmuisesti, mutta jotenkin aina puuttuu se juuri siihen tilanteeseen sopiva. Joko väri tai koko tai molemmat on pielessä, ja kas, uusi veska matkaa mukanani kaupasta kotiin!

Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
Molemmissa korvissa on yksi reikä.

Huh, mikä maratonkirjoitus, taitaa olla blogini surkean lyhyen historian pisin postaus! Tunnustus pitäisi tietysti jakaa eteenpäin (ilmeisesti jopa viidelletoista bloggarille!), mutta tällä kertaa se tyssää tähän, koska ne blogit, joita itse seuraan ja tämän ansaitsisivat, ovat sen jo saaneet :).

Iloista viikonloppua!

Kliseistä kaikkein kulunein

Eli takaisin alkuun. Nöyränä, leuka rinnassa kohti uusia vastoinkäymisiä. No ei sentään, mutta uusi startti nyt kuitenkin.

Kesäloma meni ihanissa tunnelmissa aurinkoisessa Amerikassa, Kalifornian ruosteisten kukkuloiden juurella. Tuliaisina reissusta kihlaus! Ja arvaattekin varmaan, mikä tämän uuden alun suurin motivaattori on :D. Nyt pitäisi siis saada kroppa edustavaan kuntoon ensi vuoden toukokuussa vietettäviin häihin. Keinoina jo perinteiset tanssitunnit ja kahvakuulat, uutena mukaan tulevat spinning ja punnerrushaaste. Ja se karkkilakko.

Katotaan, miten naisen käy!

Hyvää oloa etsimässä

Työelämässä menee jälleen huonosti, tulevaisuus on taas aivan auki. Tämä tilanne syö minua tosissaan, tunnen itseni totaaliseksi epäonnistujaksi. Itseluottamus vajoaa koko ajan alemmas - enhän voi olla mitenkään kovin hyvä työntekijä, jos en pääse yhteenkään haastatteluun lukuisista hakemuksista huolimatta. :(

Olen ollut kamala kärttypakkaus nyt jo pari viikkoa, masentumista on hurjan hankala välttää. Työ on kuitenkin niin iso osa elämää ja identiteettiä, että ilman sitä tuntee itsensä väkisinkin huonoksi. Olenkin erittäin tyytyväinen siihen, että olen kaikesta ahdistuksesta huolimatta saanut itseni salille jo kolmesti tällä viikolla! On tosiaan kumma juttu, kuinka hurjasti olo paranee, kun ei voi noin tuntiin ajatella mitään muuta, kuin omaa liikuntasuoritusta. Olo on jälkikäteen täysin toinen, ainakin edes hetken. Vaikka masis palaa yleensä viimeistään nukkumaanmenon jälkeen, olen sentään muutaman tovin päivästä ollut paremmalla tuulella. :)

Toivon, että pystyisin nauttimaan kesästä ja jättämään nämä ankeudet omaan arvoonsa. Tahtoa siis on, mutta mistä voimat? Ehkäpä tuosta ihanasta kuvasta!

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa sekä blogin ääressä että kahvakuulan varressa! Eilinen kahvakuulatunti oli ensimmäinen sitten ties kuinka pitkään aikaan. Ensin mursin peukaloni, ja sitten sairastuin flunssaan. Nyt pääsin takaisin treenailun makuun ja sekös oli kivaa!

Tauko näkyi ja tuntui. Kun maaliskuussa rehvastelin käyttäneeni jopa kahdeksan kilon kuulaa, eilen oli tyly tyytyminen pieniin neljän ja kuuden kilon mollukoihin. Hartiat aloittivat protestoinnin lähes välittömästi, samoin alaselkä... Tänään tosiaan tuntee, että eilen on treenattu, mutta sehän onkin se paras tunne :). Kipuja ei onneksi ole, hartioissa vain pieniä käytönjälkeisiä jumeja.

Kesätreenailu on siis nyt aloitettu. Pyhä tavoite olisi tässä kesäkuun aikana ehtiä salille noin kolme kertaa viikossa, tanssitunnit kun ovat kesätauolla. Suunnitelmaan mahtuvat kahvakuulatunti, kuumabalance ja BodyJam. Lisäksi toivon pääseväni silloin tällöin golffaamaan, jolloin varmaan joku noista ryhmätunneista jää väliin. Heinäkuu menee lähestulkoon kokonaan lomareissussa, joten tähän alkukesään on treenit ängettävä. Tavallaan se ei ole ollenkaan vaikeaa, koska tosiaan lomani alkaa vasta heinäkuusta - ainoa este on terassien houkutus ;). Mutta jospa sitä pystyisi pysymään tiukkana, ja keskittämään löhöilyt ja terassit viikonloppuihin.

Tähän loppuun muutama positiivinen juttu. Viimekesäiset kesävaatteet tuntuvat väljiltä! Vaakaa ja mittanauhaa on tullut välteltyä (eilen ihan puhtaasti salilla unohdin, että voisin käydä puntarilla, omaahan siis ei edeleenkään ole), mutta vaatteissa, ja siis etenkin niissä viime kesänä hankituissa, tuntuisi olevan tyhjää tilaa :). Mittanauhan voisin yrittää tällä viikolla kaapista kaivaa, niin saisin taas jotenkin näppeihini tämän kaventumisprosessin.

Sitten haasteeseen, jonka sain jo aika päivää sitten Quantinalta. Tarkoituksena on kertoa neljä hyvää asiaa omasta ulkonäöstään. Olen pohtinut tätä jo muutaman viikon, ja vaikeaahan se tuntuu olevan, kun itsetunto on aikalailla alamaissa tässä langanlaihojen yhteiskunnassa. Hetkellisesti sitä jo tuntee olevansa nätti ja hoikka, mutta sitten vastaan kävelee joku hujoppi ihanassa hulmuavassa kesäkoltussaan ja itse huomaa hien valuvan pitkin läskireisiä.. Noh, joka tapauksessa, löytyihän niitä hyviäkin kohtia itsestä, kun oikein etsi:

1. Silmät. Silmäni ovat vihreät ja ihanan mantelinmuotoiset. Ripset ovat pitkät ja kaarevat, en tarvitse ripsientaivuttajaa.
2. Suu ja hymy. Hymyni on leveä, mutta kaunis. Hampaat ovat hyvässä rivissä ja suhteellisen valkoiset. Hymyilen usein ja nimenomaan niin, että hampaat näkyvät. Mies on useasti sanonut, että kiinnitti ensimmäisenä huomionsa hymyyni. Olisihan siis ihan tyhmää minulta olla pitämättä siitä itsekin :).
3. Korvat. Vielä yksi kohta päässäni, josta pidän. Korvat ovat pienet ja söpöt, ehkä hieman ulospäin päästä, mutta ei huomattavasti. Pidän lähes aina korvakoruja, mutta sellaisia pieniä nappitimantteja enkä isoja roikkuvia.
4. Vyötärön ja lantion kaari. Etenkin aamuisin, kun kroppaa ei vielä turvota, tämä kohta on yksi parhaimpia. Nyt, kun vyötäröltä on poistunut useampi sentti ihraa, kaari tulee aivan erilailla esiin. Vielä kun se maha siinä kaarien välissä oli hieman lituskampi.. ;)

Haaste pitäisi laittaa eteenpäin, joten palailen sen tiimoilta toivottavasti pian, juuri nyt en ehdikään paneutua siihen. Toivottavasti siis pikaisiin kuulemisiin!

Aurinkoista viikkoa!

Se on täällä: vuoden ensimmäinen flunssa

Olen ihmetellyt pitkin vuotta, miten en ole tullut kunnolla kipeäksi kertaakaan. Toki olen aivastellut silloin tällöin, mutta kunnon yskät ja nuhat ja kuumeet ovat loistaneet poissaolollaan. Tämä on tietysti ollut hyvä asia :). Olen ajatellut, että piirun verran parempi ruokavalio (lisätyt kasvikset, salaatit, rasvat), vitamiininapit ja säännöllinen liikunta ovat pitäneet pöpöt loitolla, ja niin on ilmeisesti tapahtunut.

Ihmiskroppa on kuitenkin jännä keksintö. Tämä kevät ja oikeastaan koko alkuvuosi on taas ollut aikamoista haipakkaa, mutta viimeiset viikot/kuukausi erityisen stressaavaa. Suru, loukkaantuminen, lisätreenit tanssiesitystä varten, työasioiden epäselvyys, nämä kaikki ovat aiheuttaneet melkolailla jännitystä ja ahdistustakin. Nyt, kun suurin osa noista tekijöistä saatiin viikonlopun aikana pois päiväjärjestyksestä, kroppa päätti antaa periksi.

Nenä tukossa, korvat lukossa, kurkussa kasvaa kaktus. Kamala päänsärky, mutta töissä on ainakin tämä päivä sinniteltävä, huomenna taidan pitää lepopäivän. Kaikenkaikkiaan hirveä olo, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että kärsin tästä vasta ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Toivottavasti menisi pian ohi.

Murtunut peukalo!

Pääsiäisen hiihtolomamatkalla kaaduin sohjoisessa rinteessä aivan perusvauhdista, samalla tavalla kuin sata kertaa aiemminkin. Tällä kertaa kuitenkin sauva iski kipeästi oikean käden peukaloon, ja kuulin inhottavan rusahduksen. Kipu oli niin kovaa, etten koskaan aiemmin muista tunteneeni vastaavanlaista tuskaa. Luultavasti pienenä sairastettu umpisuolen puhkeaminen oli aikalailla lähellä, mutta muistot tuosta kivusta ovat onneksi hälvenneet..

Rinne-ensiavussa ystävällinen terveydenhoitaja katsoi surullista peukaloani, joka jo kovaa vauhtia oli turpoamassa, ja totesi, että lääkärinhän tässä pitää mennä. Onneksi on matkavakuutus! Tunnin päästä kaatumisesta istuin yksityisen lääkäriaseman odotushuoneessa, ja puoli tuntia siitä olin jo käynyt röntgenissä ja saanut peukkuni lastoitettua. Murtumahan siellä.

En ole murtanut aiemmin yhtään luuta kropastani. Olen myös onnistunut välttämään muut isommat vammat, ja vaikka tanssiajoilta kyllä tulee mieleen kaikenlaisia polvi- ja nilkkakipuja, ne ovat aina hoituneet levolla ja kylmällä, mikään ei siis ole oikeasti mennyt rikki. Pikkaisenko harmittaa! Näin se vanhentuminen vain konkreettisesti vaikuttaa :(.

Kaatumisesta on nyt noin puolitoista viikkoa, ja olen siis elänyt yhdeksänsormista elämää. Voin kertoa, että oikeakätiselle ihmiselle oikean käden peukalo on kohtalaisen tärkeä uloke. Sellaiset yksinkertaisilta kuulostavat asiat kuin housujen nappien kiinnittäminen tai kulmakarvojen nyppiminen saavat kivoja uusia ulottuvuuksia, kun niitä yrittää tehdä joko väärällä kädellä tai väärillä sormilla...

Olen onneksi pystynyt käymään tanssitunneilla, vaikka ilmeisesti ainakin aivan aluksi olisi pitänyt välttää hikiliikkumista turvotusvaaran takia. Olisin kyllä ruvennut hyppimään seinille, jos joutuisin kaksi-kolme viikkoa vain istumaan himassa, kun yleisessä olossa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, eikä vamma ole kovin näkyvä tai kokonaisvaltaiselta näyttävä.

Saan lastan pois siis reilun viikon kuluttua. Kuinkakohan nopeasti arki alkaa taas sujua, kun varmaan alitajuisesti jonkin aikaa välttelen potentiaalisesti kipeää tekeviä asioita?

Suru

Kun puhelin soi pitkäperjantaiaamuna ennen seitsemää, tiesin. Syöpä oli vienyt viimeisetkin voimat. Hiljaiset kyyneleet valuivat pitkin poskia, ja suunnaton suru yksin jäänyttä kohtaan lähes salpasi hengen. Vaikka oma uskontonäkemykseni onkin hieman kriisissä, en voinut olla ajattelematta, että pitkäperjantai taisi kuitenkin olla oikea päivä lähteä. Jos nyt kuoleman kohdalla voidaan puhua oikeasta.

Vielä vuosi sitten kaikki oli hyvin. Vielä kesällä kaikki oli hyvin. Pommi tiputettiin niskaan viime elokuun alussa, ja jo silloin oli selvää, että parantuminen ei ole mahdollista, mutta tautia voitaisiin hidastaa. Noin yhdeksän kuukautta myöhemmin taistelu oli ohi.

Suru on tilana outo. Välillä voi naureskella ja iloita, ja muistaa ihaniakin asioita poisnukkuneesta, ja välillä tunne vie syövereihinsä kokonaan. Huomaan itkeväni itseni uneen.

Arkea ennen juhlaa tai surua

Olen nyt saanut vietettyä muutaman viikon kivaa, tasaista ja tavallista arkea. Säännölliset harrastusmenot arkipäivisin, kivoja viikonloppumenoja ja ihania sunnuntaipäiviä. Totta kai iltaisin on ollut uupumusta ja välillä on tuntunut, että päivät vain toistuvat samanlaisina ilman että oikeastaan huomaan ajan edes kuluvan. Pääasiassa olen kuitenkin nauttinut siitä yllätyksettömyydestä ja sujuvasti rullaavista päivistä.

Nyt piti olla edessä kolmen viikon irtiotto railakkaissa juhlimistunnelmissa Wapun kruunatessa tämän kauden. Toisin näyttää käyvän. Perhepiirissä on todennäköisesti odotettavissa hautajaiset. Elämässä on kuin onkin vielä yllätyksiä. Olisivatpa ne vain hieman positiivisempia.

Tilastoa ja pieleen mennyt haaste

Niinhän siinä (tietysti) kävi, etten pystynyt pysymään erossa karkeista ja jäätelöstä koko maaliskuuta. Mainittakoon positiivisena tekijänä kuitenkin se, etten ostanut kuin yhden karkkipussin ja senkin automatkalle (pitkiä automatkoja ei vaan voi jaksaa ilman nameja, vai voiko muka?). Töissä tuli napsittua tuliaisviinikumeja parina päivänä, mutta muuten kohtalaisen tehokkaasti vältin makeat herkut puremalla purkkaa aina himon iskiessä. Milläköhän sitä saisi itseänsä niskasta kiinni?

Salikäynneillä en ole muistanut/ehtinyt käydä vaa'alla ollenkaan, joten painon kehityksestä ei ole harmainta aavistustakaan. Mittanauhakin on jäänyt kaappiin makaamaan, Pitäisi varmaan ryhdistäytyä, eikös kohta ole viimeiset hetket "kesäkuntoon" tsemppaamisen aloittamiseksi.. ;) Jos jotain hyvää tästäkin aihealueesta haluaa sanoa, niin tietyt housut tuntuvat edelleen tilavammilta kuin viime vuonna, ja kahvakuulatreeneissä olen muutamissa sarjoissa vaihtanut painavampaan kuulaan. Samoin pystyn jo ilman suurennuslasia bongaamaan sekä hartia- että ojentalihakset! Olisivatpa nämä pysyviä muutoksia, kesämekkokausi olisi niiiin paljon miellyttävämpi ilman jättialleja ja megahartioita..

Sitten treenailuun ja tilastoihin. Tutkailin tässä joku päivä HeiaHeian tilastojani, ja sehän on varsin mukiinmenevän näköistä: olen harrastanut jonkinlaista liikuntaa joka ikinen viikko tänä vuonna, enkä ole ollut oikeastaan ollenkaan kipeänä. Töissä olen pärskinyt ja välillä nenä on ollut tukkoisen tuntuinen, mutta mitään liikkumista estävää tautia en ole kertaakaan tänä vuonna potenut (nyt sitä puuhun koputtelua, mutta hienoa olisi, vaikka ekat flunssat tulisivatkin vasta nyt, normaalisti sairastan keväällä, eli tammi-toukokuussa, noin kolme flunssaa). Tuo kuvassa näkyvä yksi sairaspäivä johtuu kotimme vesivahingosta, silloin tuntui hengitysteissä oudolta, enkä mennyt illalla tanssimaan. Ja lisään noihin treenikertoihin siis vain "oikeat" treenit, eli en esim. työpaikalle kävelyä tai kauppareissuja - ei sillä, etteikö niitä saisi liikkumiseksi laskea, mutta itse tilastoin vain "suorittamiskerrat". :D Tälle viikolle on vielä tilauksessa tämän illan tanssitunti ja viikonlopun kahvakuula + venyttely.

Olisi kyllä huikeaa saada pidettyä tällaista rytmiä yllä koko vuoden ajan! Täytyykin varmaan ennen kesää postata vielä koko alkuvuoden tilasto, kesän jälkeen kesän liikkumiset ja loppuvuodesta koko vuoden tiivistys. Toivottavasti silloin voin liittää mukaan myös painokäyrätilaston, jossa suunta olisi ollut kauniisti alaspäin. :)

Nyt toivomaan, että nuo himskatin lumet lopulta sulaisivat ja kesä pääsisi valloilleen!

Kuulailua, kipuja ja muutto

Niin se aika vaan kuluu, eikä millään ehdi istumaan edes lyhyeksi hetkeksi koneelle ja kirjoittamaan, joten taas mennään työajan puitteissa..

Viime viikko olikin ihan supertreeniviikko! Pääsin kaikille suunnittelemilleni tunneille (miinus venyttely..) ja muutamalle ekstrallekin, joten treenikertoja tuli kasaan peräti kuusi. Kohokohtia olivat tiistain balance, jossa tehtiin hullun rankkaa uutta ohjelmaa, ja lauantain kahvakuula, jossa sijaisvetäjän johdolla tehtiin sitten toinen hullun rankka treeni.

Tuo kuulatunti onkin sittemmin koitunut kohtalokseni. Sunnuntai-iltana selkäni oli niin kipeä, että suorastaan sätkin, kun mies yritti helpottaa kipuja kevyellä hieronnalla (note to self: hieroja on edelleen varaamatta). Eilen en uskonut pääseväni sängystä ylös, mutta jotenkin siitä selvittiin. Töissä paikallaan istuminen sen sijaan ei ollut mitenkään erityisen herkkua... :( No, illalla pääsimme lopultakin kantamaan viimeisetkin laatikot sijaisasunnosta omaan kotiin, joten tanssitunnin sijasta tein lihastreeniä kantamalla "vain vähän painavia" laatikoita kämpästä hissiin, hissistä autoon, autosta hissiin ja hissistä kämppään. Ehkäpä tuo pikkaisen helpotti kipuja, mutta taas jännäilen täällä työtuolissa, että mikä mahtaa olla olo iltapäivällä.

Tämä ilta menee edelleen laatikoita tyhjentäessä (miten voi ihmisellä olla niin paljon roinaa, joista suurin osa ei kuitenkaan ole varsinaista roinaa, vaan kirjoja, elokuvia, vaatteita yms.), joten en pääse vielä testaamaan, menisikö hullu balance-ohjelma jo paremmin kuin viimeksi. Onneksi viikonloppuna pääsee taas rinteille kurvaamaan ja kyykkäämään!

Aurinkoista viikkoa!

Haasteita edessä

Enpä ehtinyt viime viikolla kirjoittamaan. Plösö olo sentään hieman helpotti, kun pääsin torstaina (edellisen kirjoituksen jälkeen) tanssimaan ja viikonloppuna sekä kampaajalle että kahvakuulailemaan! Kuulatunnilla huomasin, että kehitys kehittyy: otin muutamaan sarjaan jo painavamman kuulan kuin edellisellä kerralla :).

Viime viikolla raikastuminen jatkui entisestään, kun pääsin muutaman viikon tauon jälkeen jälleen kuumabalanceen rentoutumaan ja vetreyttämään kuulailusta jumiutuneita jalkoja. Keskiviikkona rentouduin visuaalisesti ihanassa I love NYKY -tanssiesityksessä ja torstaina pinkaisimme miehen ja ystävien kanssa Rukalle.

Sattuipa sitten täydelliset rinnekelit! Perjantaina tuuli oli ehkä himpun liian voimakasta, mutta siniseltä taivaalta paistanut aurinko kyllä korvasi paljon. Nautimme rinteistä, raikkaasta pohjoisen ilmasta, auringosta, hyvien ystävien seurasta ja ennen kaikkea ruuasta ;). Meni kyllä herkuttelun puolelle, mutta kumma kyllä "turhat" munkit, karkit ja limut jäivät suurimmilta osin väliin, kun keskityimme lähinnä varsinaisiin ruokiin. Alkoholia tosin meni lasi jos toinenkin, mutta hei, elämä on.

Tästä viikosta pitäisi tulla lähes normiviikko, ellemme sitten pääse muuttamaan takaisin kotiin, jolloin aikatauluja on pakko hieman muokata. Olen muuten huomannut sen, etten jaksa kovin hyvin kolmea (neljästä puhumattakaan) treenipäivää arkisin peräkkäin, vaan kolmantena päivänä uupumus on jo aikamoista. Siksipä olen muuttanut alkuvuonna tekemääni liikuntasuunnitelmaa siten, että treenaan maanantain ja tiistain, keskiviikon lepään, jolloin torstaina on taas hinku tanssimaan, perjantaina taas lepoa ja lauantaina hyvä treeni ja venyttely ennen sunnuntain ansaittua hengähdystaukoa. Pienetkin muutokset tähän aiheuttavat joko plösöilyä ja tunkkaisuutta (liian monta välipäivää) tai totaalista uupumusta ja ärrimurria (liian monta peräkkäistä treenipäivää).

Ja sitten otsikon mukaiseen tekstiin (pääsin ilmeisesti karkaamaan sivuraiteille). Lupasin siis olla maaliskuun ajan supertarkka syömisteni kanssa, eli jättää ne turhat "herkut" pois - huomatkaa hipsujen paikka tässä lausessa verratuna aikaisempaan kappaleeseen ;). No siis Rukan-viikonloppu oli jo jätetty laskuista pois, joten oikeasti homma alkaa tästä viikosta ja tästä päivästä. Ja huonosti alkaakin; kävin jo kollegan syntymäpäiväkakuilla... Jätin sentään ottamasta epämääräisiä Kiinasta tuotoja karkkeja, joten pienesti olen plussan puolella.

Harmillisesti tähän maaliskuuhun näyttää mahtuvan kaikenlaista kissanristiäistä, mutta näillä mennään. Kovana on pysyttävä. Ja ne uudet kuvatkin voisi olla kiva ottaa. Veikkaan, että näin erittäin kyynisenäkin saattaisin huomata jonkinlaista eroa nykytilanteen ja elokuun välillä - ja jospa kuvista olisi taas paremmaksi motivoijaksi. Julkaisua pohditaan kyllä erittäin tarkkaan! ;)

Plösö olo

Plöh. Kärsin ilmeisesti nyt hiilariplösöilystä. Tällä viikolla olen täysin unohtanut hyvät syömiset ja keskittynyt lähinnä mussuttamaan epämääräisyyksiä, eli karkkia, pullaa ja muita herkkuja. Alkuviikkoon osunut nimipäiväjuhla jotenkin oikeutti ne muutamat kääretorttupalat ja työpaikan iltapäiväkahvipullat, mutta että sitten piti ihan itse mussuttaa se ylijäänyt pulla seuraavana päivänä ja pikkasen karkkia päälle.. Yök.

Pulla näkyi, tuntui ja kuului ilmana mahassa, ja pussillisesta karkkiahan saa vain huonon olon. Milloin sitä oppisi? Tänään olen yrittänyt taistella karkin(sokerin)himoa vastaan, ja toistaiseksi ihan menestyksekkäästi. Vielä kun jaksaisi lopun päivää :).

Sisuuntuneena ja ennen kaikkea tähän etenemättömyyteen kyllästyneenä aion olla supertarkka syömisteni kanssa koko maaliskuun ajan. Haastetta siis pukkaa! Jo heti maaliskuun alussa on pakko hieman löysätä lasketteluviikonlopun takia, mutta kotioloissa ei saisi sortumisia tulla. Kuukaudesta tulee varmasti tiukka, kestäähän maaliskuu tunnetusti julmetun kauan ;)!

Mummoilun seuraava askel: TV-jumppa

Kehtaakohan tätä kertoakaan, mutta vajosin mummoilussa aivan uudelle asteelle viikonloppuna. Satuin makoilemaan sohvalla lahnana tekemättä mitään, kun telkusta alkoi Jumppa: Corecircuit (linkki toimii vielä 5 päivää). Eikun sohvalta lattialle, jumppatoppi päälle ja lämmittelemään. Hiki päässä sitten treenasin, kun olin lauantaina lusmuillut ja jättänyt salin väliin (kahvakuulatunti oli peruttu, tilalla olisi ollut juurikin coretreeniä). Ja jos ei muuta, niin sain mojovat mustelmat lantiolle kylkikeinuista :D.

Että näin. Iloista viikkoa!

Lomakuume

Näissä kamalissa pakkasissa hytistessä iski aivan hirmuinen lomakuume. Kesällä olemme lähdössä Kaliforniaan, ja olen aivan innoissani jo siitä, mutta tämän reissun lisäksi teimme jo puoliksi päätöksen lähteä loppusyksystä / alkutalvesta loskaa pakoon Thaimaan lämpöön! Nyt voisin käyttää kaiken aikani matkakohteiden vertailuun ja kohdekuvien kuolailuun... Vai miltä näyttää (kuvat täältä ja täältä):

Jos ei näissä reissuissa ole tarpeeksi motivaattoria saada nuo loputkin kurvit suoriksi, ei niihin taida tehota mikään. Täytyisi todennäköisesti ottaa taas jonkinlainen spurtti, kun tämä rauhallisesti oleminen on niin pirun hidasta etenemistä (toisin sanoen junnaamista).

Väliviikko

Huomasin aivan yhtäkkiä, että tästä viikostahan on tulossa tavallaan väliviikko liikkumisen suhteen. Eilen kävin kyllä tanssimassa tavalliseen tapaan (miten voikin tulla niin hyvä fiilis!), mutta tänään en ennätä (suorittamaan) balancea, koska minun pitää juosta pää kolmantena jalkana ympäri stadia hoitamassa vaihtelevan laatuisia asioita... No, kyllä tuossa lumiloskajääsohjotohjossa liukastellessa varmaan hiki otsalle nousee. ;) Huominen menee kokonaan työreissussa, mutta onneksi torstaina pääsen taas tanssimaan. Viikonlopun kahvakuulat ja venyttelyt jäävät myös väliin ystävien häiden vuoksi. Kaloreita voinee tosin polttaa tanssilattialla! :D

Kaikenkaikkiaan pääsen siis vain kahdesti tanssimaan koko viikon aikana. Nyt jo vähän harmittaa, etten illalla ehdi balanceen, mutta sellaista elämä joskus on. Ensi viikolla sitten taas.

Asiasta seinään. Mikä olisi hyvä vuosipäivälahja miehelle, jolla on jo kaikkea tarpeellsita ja tarpeetontakin? Koruja ja kelloja tyyppi ei käytä. Harrastukset on niin kalliita, että niitä en lähde kustantamaan. :) Ravintolakeikka on meillä aikalailla perinne, mutta se menee yleensä miehen pussista. Sain myös itse mieheltä joululahjaksi 12 ravintola-illallista (no, saatan maksaa niistä jonkun myös itse), joten sen tyyppisetkin ideat ovat vähän kehnoja - muuten menee koko kevät ravintoloissa juostessa! Eli - mitä olen nyt kokonaan unohtanut?

Täydellinen treeni!

Eilinen treeni oli kyllä niin vastakohta kaamealle tiistaille. Lähdin salille hyvissä ajoin, ja ehdinkin crossailla leppoisasti vartin verran ennen kahvakuulatunnin alkua. Vauhdilla eikä kulutetuilla kaloreilla (laitteen mittarin mukaan, oma sykemittari unohtui taas matkasta...) ei juhlittu, mutta kroppa lämpesi kivasti ja pienen hengästyksenkin sain aikaan.

Kahvakuulatunti olikin sitten menoa alusta loppuun asti. En taaskaan pystynyt tekemään kaikkia yhden käden nostoja hartiasta ylöspäin hurjien jumien takia, mutta muuten kyllä vedin täysillä. (Note to self: muista varata aika hierojalle!) Huomasin siinä treenin tiimellyksessä, että käsissäni on oikesti näkyvillä hartialihakset! Tai edes jotkut ääriviivat siinä olkapään ja kyynerpään välissä. Oh joy! Tänään sain vahvistuksen havainnoilleni, kun kaverini sanoi käsivarsieni näyttävän jotenkin timmimmiltä. :)

Hurjan tempoilun jälkeen kävin vielä ihanan rentouttavalla kuumavenyttelytunnilla. Olisin voinut maata kuumassa ja venytellä vielä toiset kolme varttia, niin totaalisen ihanaa se oli. Kokonaisuutena siis varsin täydellinen lauantaitreeni!

Tänään oli muuten jännät paikat liukastella kaupungilla. Kivasti tuntuu tuolla pakaraoiden tienoilla eiliset kyykkäilyt.. ;)

Uudella innolla kohti uutta viikkoa!

Ärrimurrin suoritusliikuntaa

Huh, minkälainen hirvitys koko eilinen päivä oli. Töistä kiiruhdin kauheaa vauhtia kotiin (tai siis "kotiin", sijaisasuntoon, jonne on ratkaisevat 15 minuuttia pidempi matka kuin omaan kotiin), keräsin treenikamat reppuun, vaihdoin piilarit silmiin ja aloin tutkia bussiaikataulua (kyllä, joudun varakodista menemään salille bussilla; totaalinen fail...): edelliseen en ehdi ja seuraavalla tulee kiire.

Luotin kuitenkin ehtiväni ihan hyvin seuraavallakin vuorolla, joten ei muuta kuin mandariini naamariin ja bussipysäkille. Kauheaa haipakkaa sitten bussipysäkiltä salille, portaat viidenteen kerrokseen juosten ylös, kun tuntivaraukseni oli menossa vanhaksi, enkä olisi ehtinyt odottaa enää seuraavaa hissiä ensimmäisen mennessä jo tupaten täyteen. Sain tuntilappuni lunastettua ruhtinaalliset kaksi minuuttia ennen varauksen umpeutumista, aikaa balance-tunnin alkuun siis alle vartti.

Pukuhuoneesta ei meinannut löytyä vapaata kaappia. Kaikki kaapit käytössä, siis kaikki! Miinus tietysti suoraan vessojen edessä olevat "seisontakaapit", eli sellaiset, joiden edessä ei ole penkkiä. Tai siis niistäkin oli vapaana ruhtinaalliset kolme. Jösses mitä meininkiä.

No, tunti meni ihan ookoosti, tosin jouduin tyytymään lähes jämäpaikkaan salissa. Pientä närästyksen tunnetta kuumuudesta taisi tulla, mutta ei mitään kauhean huonoa oloa kuitenkaan. Suihkussa olikin sitten taas ruuhkaa, vuoroa piti kiltisti odotella. Ihan hölmöä tuollainen. :( Tässä vaiheessa huomasin myös olevani aika lailla nälkäinen, ja jatkuva tatti otsassa ei kyllä nälkään yhdistettynä ole minulla kovinkaan raikas kokonaisuus...

Kävin nopeasti kaupassa ostamassa uuden hoitoaineen ja kimpun tulppaaneja piristämään ankeaa oloani, vain myöhästyäkseni kotiin vievästä bussista noin minuutilla. Seisoin sitten tuhannen kiukkuisena keskellä ynseää tihkusadetta reilut kymmenen minuuttia odotellessani seuraavaa bussia (joka ei vie ihan niin lähelle kuin edellinen vuoro olisi vienyt). Liukastelin vielä kaiken kukkuraksi matkalla pysäkiltä kotiovelle.

Kotona olo olikin sitten aikalailla suorittanut. Kiltti suorittaja käy päivän töissä ja illalla salilla jumppaamassa ja kotona laittaa ruoan ja menee nukkumaan vain tehdäkseen kaiken tasan samalla lailla seuraavana päivänä. Ai mikä oravanpyörä!?

Kun lopulta sain ruoan nenäni alle, alkoi telkusta teinivuosieni ehdoton ykkösleffa: Julmia aikeita! Tämä kyllä korvasi jonkin verran päivän kärsimyksiä, mutta silti huomasin ähkiväni ja puhkivani vielä tänä aamuna matkalla töihin. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa, mutta kyllä eilinen oli ihan kamala päivä!

Terveisiä sovituskopista!

Välillä on ihana viettää leppoisaa lauantaita äidin kanssa keskustan putiikkeja kierrellen, ja viime lauantai oli kyllä yksi parhaista päivistä pitkään aikaan! :)

Löysimme ihania uutuuksia työvaatteiksi, mm. maailman pehmeimmäin kashmir-villatakin ja sopivan kokoiset suorat housut. Tästä ongelmastahan olen jo syksyllä kirjoittanut, joten nyt sentään hieman helpotti. Ja mikä tietysti parasta, olivat vaatteet suurimmilta osin kokoa pienempiä kuin viimeksi ostoksilla käydessäni! Suurin yllätyshankinta oli kuitenkin farkkuleggingsit - en olisi kuuna päivänä uskonut voivani survoa itseäni moisiin kauhistuksiin, mutta niin vain tein, eikä tullut edes huono olo. Edistystä siis, sekä kropassa että pääkopassa. :D

Halpaahan tuo Helsingin keskustan pikkupuodeissa shoppailu ei varsinaisesti ole, mutta onneksi sentään kaikki hankinnat olivat alennuksessa, ja saimme muutaman todella hyvän diilin. Sain hyvin tuhottua jo osan ensimmäisestä palkastani (, joka siis maksetaan vasta tänään), mutta mihinkäs se sitten on tarkoitettu, ellei itsestä huolen pitämiseen? Ja kyllä jokainen vaatteita tarvitsee!

Vielä kun ehtisi kaiken vesivahinkosäätämisen ohessa ottaa uudet mitat, niin saisi jotain konkreettista käsitystä kehityssuunnista.. Ehkä tänään, ehkä huomenna, ehkä kuitenkin jo tällä viikolla. Lupaan!

Iloista helmikuun odotusta!

Ilmaa

Mahassa. Koko ajan. Raivostuttavaa! En ole vielä pystynyt määrittelemään tämän ikävän vaivan aiheuttajaa kovinkaan tarkasti, mutta epäilyksiä on. Muistelisin syksyllä kokeneeni jotain samantapaista, kun lisäsin kuitua ruokavaliooni, että siinä yksi mahdollisuus. Toinen (ja jos rehellisiä ollaan, niin paljon todennäköisempi) vaihtoehto on työkaverin Saksasta tuomat nallekarkit, joihin jäin totaalisen koukkuun. Nyt ne ovat onneksi loppu!

Aikaisemmin pahimpia mahavaivoja aiheuttivat ruisleipä, hapankorput ja sipuli. Näistä olenkin itseni hyvin vieroittanut, ja pitkään sain mennä ilman suurempia harmeja. Toivottavasti tämäkin tästä asettuu pian..

Ja sitten ajatukset kohti illan tanssituntia! :)

Suossa

Niinhän siinä taitaa käydä, että kun jotain oikein uhoaa, niin varmasti menee metsään.. Tällä kertaa tosin syyt olivat aivan itsestä riippumattomat: loppiaisviikonlopun sunnuntaina asuntomme katosta alkoi tippua vettä. Tilanne on nyt se, että kämppä on tyhjä ja asumme evakossa. Remontti kestää minkä kestää, luultavimmin kahdesta kolmeen kuukautta. Eli tämän ja viime viikon liikuntasuoritukset ovat olleet kovin vesiastia- ja muuttolaatikkopainotteisia... ;)

Anyway. Ennen vesikatastrofia ennätin käydä testaamassa kahvakuulatunnin, ja oli kyllä kivaa! Olin aivan puhki, enkä pystynyt tekemään esimerkiksi kaikkia ylösnostoja jumittavien hartioiden takia. Ensi kerralla (jos joskus onnistun saamaan tunnille varauksen!) täytyy muistaa ottaa sykemittari mukaan. Seuraava päivä olisi varmaan mennyt mukavasti sohvalla kipuillen ja köllötellen, mutta sattuneesta syystä siitä ei sitten tullutkaan mitään.

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, aloitin uudessa työssä tammikuun alussa. Uuteen duuniin liittyy luonnollisesti työhöntulotarkastus. Minulla on ollut aiemmin hieman kohonneita veren kolesteroliarvoja, joten ajattelin olevan mielenkiintoista nähdä, onko niissä tapahtunut muutoksia esimerkiksi syksyisen laihtumiseni johdosta. No, tuloksien mukaan arvoni ovat edelleen koholla. Sitähän en voi tietää (koska edellisestä mittauksesta on jo aika pitkä aika) ovatko arvot käyneet vielä nykyistäkin korkeammalla, ja nyt palanneet lähemmäs raja-arvoa. Eroa suositukseen ei ole paljoa, mutta yhdistettynä vielä lievään ylipainoon ja liian läskiin vyötäröön, sain terveydenhoitajalta pientä noottia. Kaikki muut arvot olivat kuitenkin kunnossa, joten en ihan sentään vielä kuvittele kaatuvani diabetekseen tai sepelvaltimotautiin heti huomenna, mutta harmittaa silti.

Sainpahan lisää motivaattoreita kevään ajaksi! Kunhan tuo vyötärö tuosta kaventuu ja paino alenee, aion mennä mittauttamaan veriarvot uudestaan. Hoitajan mielestä tämä oli hyvä idea, eikä sen toteuttamiseen tarvita muuta kuin puhelinsoitto hänelle. Ei siis turhaa jonottelua lääkäriin lähetteen perässä. :)

Nyt ei muuta kuin vaikeuksista voittoon ja ruokavalio tarkempaan syyniin. Kesän korvilla täällä majailee jo aivan toisennäköinen tytteli! :)